Haluatko vapautua riippuvuudesta? – Treenaa näitä kolmea tehokasta taitoa

”Olin valmistellut uuden ylioppilaan puhetta pitkään ja hartaasti, koska yleisöä tulisi olemaan monta sataa. Edellisenä iltana jännitys oli saanut yliotteen ja olin vetänyt kunnon kännit. Menin pitämään puhetta rapsakassa krapulassa. Pää ja ääni tärisivät. Halusin vaipua maan alle. Koin ensimmäisen paniikkikohtaukseni.

Opiskelukaverit naureskelivat, kun palasin paikalleni. Häpeä oli musertava. Tuskin maltoin odottaa, että pääsen juomaan taas. Otin välihuikkaa koulun vessassa, että selviän iltaan asti.”

”Kauppajonossa minua ennen oleva asiakas ei ollut muistanut punnita omenoitaan. Myyjä lähti hoitamaan hommaa hänen puolestaan. Lisäksi makaronin viivakoodi oli niin rytyssä, että se piti naputella manuaalisesti. Ennen vuoroani kuittipaperi loppui.

Kun vihdoin pääsin maksamaan, huomasin nakanneeni ostosten joukkoon kassalta suklaapatukan. Tunsin inhoa ja syyllisyyttä, koska minunhan piti lopettaa sokerin syöminen. Söin patukan kaikesta huolimatta ja raippasin itseäni selkärangattomuudestani. Pidin itseäni tyhmänä ja läskinä.”

Riippuvuuden kaava

Vaikka edellä kuvattujen tapahtumien välillä on yli 20 vuotta, ne edustavat minulle samaa kaavaa, jota olen toistanut uudestaan ja uudestaan. Kaava on epämukavuus > pako > mielihyvä > epämukavuus > pako ja niin edelleen.

Kuten minulle, suurimmalle osalle meistä päihteiden käyttö tai muut riippuvuudet ovat tapa työntää pois haastavat tunteet. Kun epämukavuutta alkaa ilmaantua näköpiiriin, tartumme pulloon tai pullaan, kännykkään tai pelikonsoliin.

Joka kerta, kun toimimme näin, aivoissamme vahvistuvat ne yhteydet, jotka tekevät pakenemisesta enemmän ja enemmän automaattisen tavan toimia.

Pakeneminen

Miksi sitten pakenemme? Pakeneminen on tehokasta. Se tuo hetkellisen helpotuksen tunteen. Se toimii nopeasti.

Epämukavuuden hetkellä elämme juuri tässä hetkessä ja vieläpä huomattavan itsekeskeisessä tilassa. Aivojemme etuotsalohko, jossa on järkiajattelu, toiminnanohjaus ja tunnesäätely, on tauolla, ja emme pysty ajattelemaan pidemmälle tulevaisuuteen.

Pakeneminen ei ole tie vapauteen riippuvuuden vankilasta. Päinvastoin. Addiktion noidankehä vain syvenee.

Uusi tapa toimia: kolme tärkeintä taitoa

Mitä sitten voi tehdä, kun tunne niin sanotusti lyö päälle ja impulssi pakenemiseen syntyy?

1. Tiedostamisen taito

Tuo huomio kehoon, mieleen ja tunteisiin. Mitä kehossasi tapahtuu, kun tunteet nousevat? Miltä ne tuntuvat vatsassa, hartioissa tai leukaperissä? Osaatko nimetä tunteen? Mitkä ajatukset alkavat vahvistaa tunteita?

Kaikki nämä kysymykset aktivoivat aivojen etuotsalohkoa.

Et voi tietää, minne mennä, jos et tiedä, missä olet nyt.

2. Hyväksymisen taito

Onko mahdollista hyväksyä se, mitä tapahtuu? Emme nimittäin reagoi itse tapahtuneeseen vaan siihen, kuinka tulkitsemme sen. Tulkinta on siis se ongelma.

”Tämä on nyt näin” on hyvä mantra haastavan keskellä.

3. Lempeyden taito

Mitä sanoisit hyvälle ystävälle, kun hänellä on vaikeaa? Tuskin haukkuisit häntä tyhmäksi ja läskiksi. Jos teet niin, niin kannattaa hieman skarpata ihmissuhdetaitoja.

Todennäköisesti sanoisit, että ”Ei mitään hätää”. ”Kaikki on ookoo”. Saattaa olla, että antaisit ystävälle halauksen tai pitelisit häntä olkapäästä. Voisitko toimia näin itseäsi kohtaan?

Jos tämä on liian outoa, niin mieti, mikä tuo sinulle iloa. Mikä on sellainen juttu, jossa ei ole riippuvuuden koukkua? Onko se kävely luonnossa, lemmikin silittäminen, musiikin kuuntelu tai vaikka venyttely? Lempeyttä voi vahvistaa myös tätä kautta.

Eli seuraavan kerran, kun tunnet epämukavuutta ja halu tarttua riippuvuuden kohteeseen alkaa nostaa päätään:

1. Pysähdy. Tunne kehosi. Nimeä tunne.
2. Totea: ”Tämä on nyt näin”.
3. Ole lempeä itsellesi.

Vapaus ja toipuminen

Kun toimit näin, haastavat tunteet menettävät pikkuhiljaa voimansa ja addiktion noidankehä alkaa hellittää. Uutta tapaa toimia pitää kuitenkin treenata uudestaan ja uudestaan.

On kysymys taidoista. Niitä voi oppia. Riippuvuutesi kehittyminen todennäköisesti kesti pitkään. Näin myöskään riippuvuudesta vapautumisen ja siitä toipumisen ei voi odottaa tapahtuvan hetkessä.

Pikaratkaisuja ei ole, mutta toivoa on aina.