Jokainen tunne on viesti psyykeltä, tarpeistamme. Kun emme ole oppineet tunnistamaan ja tuntemaan kaikkia tunteitamme, emme voi olla yhteydessä kaikkiin tarpeisiimme. Sieltä kumpuavat läheisriippuvuus ja selviytymiskeinot, mm. suorittaminen, miellyttäminen, itsen sivuuttaminen, syyllisyydestä käsin toimiminen, ylikiltteys, rajattomuus, itsensä lääkitseminen, uhriutuminen, yksinpärjääminen ja ilottomuus.
Vasta kun opimme tunnistamaan tunteemme ja niiden viestit, voimme voimautua tunteistamme – eli kuulemaan alla olevia tarpeita, ottamaan koppia niistä ja kannattelemaan aikuisina tuntevaa lasta itsessämme. Tunteissa ei oikeasti ole mitään pelättävää emmekä muserru niiden alle, kun opimme pikku hiljaa tunnetaitoja.
Suuri osa meistä ei kuitenkaan ole oppinut tunteiden tarkoitusta vaan samaistumme tunteisiimme ihan täysin. Esimerkiksi häpeän noustessa luulemme ihan oikeasti olevamme huonompia kuin muut – kenties koko elämämme. Tai olemme saattaneet oppia pelkäämään pelkoa – eli emme myöskään uskalla mennä epämukavuusalueille, epäonnistua, kokeilla uutta tai kenties avata sydäntämme täysillä.
Tai uskomme, ettemme saa olla vihaisia ja olemme oppineet nielemään kiukun kehollisen tunteen täysin – jolloin tulivuoripurkaudumme, räjähädämme ja polttelemme siltoja, mutta emme ole voimassamme, uskalla rajata tai tunnistaa mitä haluamme.
Tunnetaidot ovat olennaisimpia hyvinvoinnin ja rakkaudellisten ihmissuhteiden taitoja
Tunnetaidot ovat olennaisimpia hyvinvoinnin ja rakkaudellisten ihmissuhteiden taitoja.
Ihan ytimekkäästi perustunteet ja niiden psyykkiset tarkoitukset:
Ilo ja mielihyvä – luonnollinen tilamme, yhteyttä sydämeen ja sieluun. Ilo virtaa, kun kaikki tunteemme ja sisäisyytemme saa virrata.
Viha – viha on rakkauden bestis: sen tarkoitus on suojata hyvinvointia, auttaa asettamaan rajoja, tekemään itseä arvostavia valintoja ja viemään elämää eteenpäin. Viestii rajojen, muutoksen ja hyvinvoinnin suojaamisen tarpeesta.
Pelko – suojaa elämää itseään ja sitä mikä on tärkeää: sen tarkoitus on auttaa meitä turvaan ja se viestii turvan tarpeesta. Ahdistus, epävarmuus ja huolehtiminen ovat pelon muotoja. Kun vihan viestiä ei kuulla eikä sen mukaan toimita, pelko saattaa yltyä räyhäämiseksi tai väkivallaksi. Silloin aggressiossa ei ole kyse vihasta vaan pelosta.
Suru – syntyy, kun joudumme luopumaan jostakin. Sen tehtävä on hiljentää, hidastaa, auttaa olemaan syvästi sisäisyytemme kanssa kohdakkain. Kun tämä pääsee tapahtumaan, suru pikku hiljaa auttaa orientoitumaan uuteen, kasvamaan, syventämään yhteyttä itseemme ja toisiin.
Häpeä – mahdollistaa haavoittuvaisen, empaattisen yhteyden itseen ja toisiin. Toksisena häpeä on arvottomuuden kokemusta ja uskomusta omasta huonoudesta. Kun häpeä on virtaavassa, lempeässä muodossaan se auttaa olemaan yhteydessä omaan ja toisten haavoittuvuuteen, empatiaan ja hyväksymiseen.
Syyllisyys – mahdollistaa uteliaan itsereflektion ja kasvun. Toksisena syyllisyys on uskomusta omasta viallisuudesta ja syyllisyydestä sekä riittämättömyydestä. Virtaavana syyllisyys on reflektoivaa uteliaisuutta, halua ja kykyä kasvuun.
Syyllisyyttä ja häpeää tarvitaan voimautumiseen – mikä ihmeellinen paradoksi! Toksisessa muodossaan ne blokkaavat sitä, mutta virtaavassa muodossa ne avittavat haavoittuvaisinta, herkintä, autenttisinta sydänvoimaamme. Muistuttavat siitä, ettemme ole tunteemme vaan tämä ihmeellinen, ääretön olento, joka kannattelee ja mahdollistaa kaikki tunteet, kaikki kokemukset.
Kuva:Unsplash
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
