Koetko, että sinun tehtäväsi on jatkuvasti henkisesti pelastaa ja auttaa muita?
Onko sinulla tarve kannatella tilanteita tai muiden tunteita? Huomaatko väsyväsi vuorovaikutustilanteissa tai miellyttäväsi jatkuvasti liikaa? Tunnetko alitajuista tarvetta muuttaa toisia ihmisiä tai heidän kokemuksia ja todellisuutta? Jos vastasit näihin kyllä, sisälläsi saattaa asua pelastaja-arkkityyppi, jonka alitajuiset toimintamallit voivat lopulta henkisesti uuvuttaa sinut.
Älä käsitä väärin, muiden auttaminen ja palveleminen on todella tärkeää, sillä kukaan meistä ei pärjää täällä yksin. En tarkoita että sinun tulisi muuttua itsekkääksi tai itsekeskeiseksi. Se on täysin eri asia kuin tässä kirjoituksessa kuvailemani sisäisen pelastaja-arkkityypin (jatkossa vain sisäinen pelastaja) hillitseminen.
Sisäinen pelastaja on kullanarvoinen ihan oikeissa hätätilanteissa, jolloin on todella tarvetta tunnistaa oikea henkinen tai fyysinen hätä ja toimia lisäavun pyytämiseksi. On nimittäin henkistä väkivaltaa hätätilanteessa jättää auttamatta todellista avuntarvitsijaa. Liian paljon olen kuullut tarinoita ohikulkijoista, jotka sulkevat silmänsä toisten hädältä, eivät pysähdy kysymään avuntarvetta tai kiihdyttävät vain askelia pois loukkaantuneen tai hätääntyneen luota. Toivon, että jokaisella olisi sydäntä pysähtyä auttamaan silloin, kun tarve on todellinen tai auttaminen on inhimillisesti ja eettisesti oikein.
Sisäisellä pelastajalla tarkoitan tässä kirjoituksessa niitä alitajuisia toimintamalleja, jotka saavat sinut toistuvasti/pysyvästi unohtamaan ja hylkäämään itsesi tai tekemään toisesta henkisesti riippuvaisen omalle avullesi. Aito auttaminen tarkoittaa toisen vapaan tahdon kunnioittamista sekä hyväksymistä. Kaikki eivät nimittäin halua tulla autetuksi niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Sisäisen pelastajan taustalla ovat usein vahvat uskomukset siitä, että oma merkityksellisyys syntyy vain muiden kautta: “olen tärkeä ja merkityksellinen vain silloin, kun sinä tarvitset minua.” Varjopuolena tässä mallissa on toisten tekeminen riippuvaisiksi omasta avusta sekä ns. curling-ilmiö: tasoitat tehokkaasti muiden teitä, mutta et keskity ollenkaan omaan polkuusi. Tämä voi olla yksi sisäinen keino vahvistaa omaa heikkoa itsetuntoa sekä asemaa suhteessa muihin.
Sisäinen pelastaja tarvitsee toistuvaa vakuuttelua omasta arvosta hyvien tekojen kautta. Asetat toisten tarpeet aina omiesi edelle ja lopulta ihmettelet miksi olet jatkuvasti itse väsynyt ja uupunut, jopa katkeroitunut. Katkeroituneena pelastajana lopulta uhriudut eli muutut marttyyriksi ja pyrit joko syyllistämään muita tai podet musertavaa syyllisyyttä itse.
Sisäinen pelastaja hakee siis alitajuista huomiota, hyväksyntää ja merkitystä olemassaololleen itsensä ulkopuolelta. Pelastajaa kalvaa usein voimakas menettämisen pelko, riittämättömyyden tunne, häpeä sekä jo yllä mainittu alitajuinen syyllisyys. Nämä tunteet piilevät syvällä ajattelun ja toiminnan rakenteissa, eikä niitä ole helppo havaita.
Vahva hoivavietti ja auttamisen halu ovat tärkeitä ominaisuuksia, mutta ne muuttuvat epäterveiksi silloin, kun et muista huolehtia omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta, vaan ne saavat sinut ylittämään omat rajasi. Toisin sanoen ohittamaan itsesi ja todelliset tarpeesi. Kenenkään ei todellisuudessa tarvitse kantaa ”koko maailman taakkaa” harteillaan.
Sisäisen pelastajan taustalla on usein traumaattinen lapsuus. Lapsena pyrit alitajuisesti kannattelemaan huonosti voivia vanhempia tai ristiriitaista kodin ilmapiiriä miellyttäen sekä hyläten jollain tasolla itsesi. Vähitellen sinulle syntyi myös alitajuinen uskomus, että omat tarpeesi eivät ole niin tärkeitä kuin muiden. Tästä kumpuaa mm. selittämätön syyllisyyden ja painava velvollisuuden tunne, sillä lapsella ei tietenkään ole kykyä kannatella muiden tunteita tai haasteita. Aikuisen tehtävä on kannatella lasta läpi haastavien tunteiden eikä toisinpäin. Sisäinen ja täysin kohtuuton vaatimus voi silti jäädä tulkinnaksi omasta kyvyttömyydestä, jota sisäinen pelastaja tasapainottaa. Sisäisen pelastajan taustalla on siis hyvin inhimillinen, joskin mahdoton tehtävä sekä ehdottomasti hyvä aikomus.
Lapsi on aina lojaali omille vanhemmilleen olivat he minkälaisia hyvänsä. Pelastamisen tarve voi siis juontaa juurensa syvältä turvattomasta kiintymyssuhteesta, jolloin on tärkeää tiedostaa mallin emotionaalinen juurisyy ja hoitaa taustalla piileksivät traumat. Aikuisten ongelmat eivät koskaan ole lapsen vastuulla.
Muiden ihmisten tunteet eivät myöskään koskaan ole sinun vastuulla, vaan jokainen käsittelee omansa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Miten voit valjastaa pelastaja-arkkityypin voiman positiiviseen käyttöön?
Tiedosta ja hyväksy ensin, että ketään ihmistä ei voi auttaa väkisin. Apu valuu tällöin kuin vesi hanhen selkään ja auttajana väsyt itse. Suosittelen kysymään aina toiselta henkilöltä suoraan: “tarvitsetko apua?” tai “miten haluat tulla autetuksi?” Nämä kysymykset auttavat toista henkilöä säilyttämään autonomian, vapaan tahdon ja itsekunnioituksen.
Sama pätee sinuun itseesi: opettele pyytämään apua ja luottamaan toisten vilpittömään haluun auttaa. Suurin osa ihmisistä on hyväntahtoisia ja auttaa mielellään. Avun antamisesta on myös lupa kieltäytyä. Toisinaan se on tärkeää rajanvetoa ja happinaamarin laittamista ensin omille kasvoille. Siitä ei ole mitään syytä potea syyllisyyttä.
Kohtaa sisäinen lapsesi lempeydellä. Tuo sille turvaa, hoivaa ja rakkautta. Nosta aikuisten taakat pois sisäisen lapsesi harteilta. Anna kätkettyjen tunteiden ja kokemusten purkautua kehosta ja mielestä vähitellen. Tarvittaessa hanki aina itsellesi ammattiapua menneisyyden kokemusten vapauttamiseksi.
Sisäisen pelastajan voiman voi valjastaa positiiviseksi tiedostamalla ja katkaisemalla ensin sen haitalliset toimintamallit ja lopulta auttamalla muita puhtaasti sydämestä käsin. Mikään ei ole kauniimpaa kuin pyyteetön avun ja läsnäolon antaminen toiselle. Se on myötätuntoa puhtaimmillaan. Opit erottelemaan arkkityypin valot ja varjot luottamalla omiin tuntemuksiin, intuitioon ja sydämen ääneen. Todennäköisesti sinulla on pitkät tuntosarvet, roppakaupalla empatiaa ja intuitiivinen kyky tunnistaa toisten avuntarve mahdollisesti jo ennen kuin he tiedostavat sitä itse. Muista silti aina kunnioittaa muiden vapaata tahtoa ja kysyä auttamiseen toisen lupa. Näin jokainen osapuoli kokee voimaantuvansa uupumisen tai syyllistymisen sijaan.
