Kaikki elämän eri sävyt voivat olla olemassa yhtä aikaa. Arki on harvoin pelkkää auringonpaistetta ja toisaalta myrskyn keskelläkin on mahdollista löytää edes pieni pilkahdus valoa. Toisinaan kaikki elämän ääripäät tunneskaaloineen sattuvat omalle kohdalle samaan aikaan.
Olet kenties valmistautumassa suureen juhlaan, kun yhtäkkiä läheisesi sairastuu vakavasti. Tai olet saanut viimein unelmaduunin, mutta samaan aikaan eroamassa. Voimakas ristiaallokko saa sydämen hämmennyksiin.
Voi tuntua väärältä sallia itselleen iloa silloin, kun arjen taivas täyttyy mustista pilvistä. Tai vastaavasti saatat haluta pitää ilosta niin kovasti kiinni, että blokkaat itseltäsi vaikeat tunteet. Sysäät varjot sivuun, vaikka tiedät, että ne on vielä joskus kohdattava. Kumpikin näistä reagointimalleista ovat itselleni tuttuja.
En ole aina pystynyt pitämään sisälläni elämän kaikkia sävyjä. Tunneaallot ovat yksinkertaisesti lyöneet ylitseni niin voimalla, että jotakin on pitänyt padota pitääkseni itseni kasassa. Pikku hiljaa olen kuitenkin oppinut kannattelemaan yhä isompia virtauksia.
Vaikka se on välillä vaikeaa, ja joskus yksinkertaisesti liikaa, on mahdollista antaa kaikkien tunteiden olla osa kokemusmaailmaa samaan aikaan. Tuntea suurta kiitollisuutta kaikesta hyvästä ja pitää hellästi sylissään surua, huolta ja pelkoa.
Lisää lohturunoja löydät uudesta Sielun sopukoita -runokirjasta:
