Muutosprosessiin kuuluu klassisia vaiheita, jotka ovat mallista riippumatta arkkityyppisiä. Vaiheiden hahmottamisesta on apua liikkeelle lähtemisessä kohti muutosta ja etenemisessä silloin, kun huttu iskee tuulettimeen tai kun ihmettelee, miksi laiffi on yhtä jojoilua pelkojen ja sydänkutsujen välillä. Auttaa, kun kognitiivisesti ymmärtää mistä on kyse. Ei tarvitse luiskahtaa itsensä huononteluun vaan voi tukea itseään: ”joo beibi, nyt rusentaa – se on ihan luonnollista.”
1. Muutos alkaa
Tapahtuu jotain uutta ja yllättävää, tai alamme ottaa uusia askeleita. Alamme valmistautua, innostumme, ahdistumme, olemme kyllästyneet jumittamaan tai jokin kutsuu – usein kaikkea yhtä aikaa. Lähdemme liikkeelle ja kokeilemaan. Teemme valinnan.
2. Vastustus hyökyy kehiin
”Ei hitsi, en mä haluakaan tätä”. Haikailemme takaisin vanhaan, emmekä uskalla tai hetkellisesti osaa liikkua eteenpäin. Tämä vaihe sisältää usein paljon tunteita: vihaa, surua, pettymystä, pelkoa, ahdistusta. Silti jokin kutsuu eteenpäin. Usein tässä (ja seuraavassakin) vaiheessa heilumme uuden ja vanhan välillä; menemme niin sanotusti takapakkia – senkin läpikäyminen yleensä katapulttaa eteenpäin. Saatamme masistella, kun ensimmäisen vaiheen selkeys on tiessään. Ihmettelemme, miksei intuition ääni kuulu ja mikä on pielessä.
3. Hyväksymme, että elämä on muutoksessa
Käymme läpi mennyttä ja irtaudumme pikku hiljaa. Havaitsemme, mikä on toiminut ja mikä ei. Rimpsuttelemme uusin askelin eteenpäin. Suostumme kokemaan muutoksen tunteiden kirjoa. Homma voi tuntua kaoottiselta: välillä innostuu, toisinaan hajoilee.
4. Alamme innostua ja asetumme uuteen
Luottamus vahvistuu, kun olemme suostuneet edellisiin vaiheisiin. Homma ei siis välttämättä mene niin, että tuntee megaluokan itseluottamusta ja sitten titti-dii ryhtyy muutoksiin, vaan usein niin, että ryvettyy kaikissa tunteissa, haparoi pimeässä, ihmettelee että mitähän nyt tapahtuu ja miksi tähänkin on taas ryhdytty. Satunnaisesti saatamme kokea jopa ihanaa liekehdintää, innostusta ja onnistumista. Kun havaitsemme selviävämme ja oppivamme uutta, alamme innostua. Ehkä tää voisikin toimia!
Joskus vanhat tutut kelat ja kuviot toistuvat niin kauan, kunnes teemme niiden suhteen jotain uutta
Muutosprosessin vaiheissa tarvitaan turvaa ja tukea. Ei polkuaan tarvitse osata kulkea yksin. Mielen myllerrys johtuu kasvun prosessiin kuuluvasta vanhan ja uuden välillä heilumisesta, muutosvastustuksesta, tuntemattoman pelosta. Epämukavuusalueelle uskaltautumisen sitoutumista tarvitaan, jotta uudet hermoyhteydet aivoissamme voivat syntyä tukemaan uudenlaisia ajatuksia ja toimintaa.
Jos tietää vain siitä, mitä tähän asti on kokenut, ehkä kannattaisi olla superkärsivällinen itsensä kanssa ja suostua siihen, että tuntematon pelottaa, ja että välillä repsahtaa takaisin vanhaan. Joskus vanhat tutut kelat ja kuviot toistuvat niin kauan, kunnes teemme niiden suhteen jotain uutta. Kyse on siitä, että elämä tuo eteemme uudestaan ja uudestaan triggereitä, jotka mahdollistavat eri kehitysvaiheiden keskeneräiseksi jääneiden asioiden loppuunsaattamisen, eheyttävän muutoksen.
Teksti on ote uudesta kirjastani Sydänvoimaa muutokseen:
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
