Elämä pelottaa lasta ja aikuista – päätä ei kannata silti pitää pensaassa

Kaikki me olemme joskus pelänneet jotain. Kokemus pelon tunteesta auttaa meitä asettumaan myös toisen asemaan silloin kun hän pelkää. Lasta voi kannustaa puhumaan pelostaan, siitä mikä asiassa tai tilanteessa on erityisen pelottavaa. Älä painosta tai reipastuta lasta väkisin pelkoa päin. Voit kuitenkin kannustaa ja tutkia tunnetta yhdessä lapsen kanssa vaikka sanomalla: Huomaan, että sinua pelottaa, se on ihan normaali tunne tällaisessa tilanteessa, mutta sekin menee kyllä ohi. Jutellaanko mikä sinun mielestäsi tässä on pelottavinta ja mietitään yhdessä, mitä asialle voi tehdä? -Marika Rosenborg, terapeutti ja tietokirjailija

Lapsena pelkäsin pimeää ja aaveita. Sitä, etten löytäisi jonain päivänä kotiin ja jäisin yksin pihoihin äitiä etsimään. En ole varma puhuinko pelostani kenellekään, lapselle tai aikuiselle, vai pidinkö pelot tiukasti omissa pienissä nyrkeissäni. 

On hassua, että sisällämme asuu jollain tasolla edelleen se sama lapsi. Pelot ovat ehkä vaihtaneet väriä ja muotoa, ja niistä uskaltaa jo puhuakin. Kun on tullut enemmän työkaluja ja tukea, osaa laskea peloistaan ehkä helpommin myös irti.

Aikuisena en pelkää enää pimeää, mutta kummituksia kyllä. Ja sitäkin, etten löytäisi minulle tarkoitettuun kotiin. Yksinäisyyttäkin pelkäsin pitkään, kunnes ymmärsin, että jonkinlainen yksinäisyys seuraa meitä aina kaikkialle. Siitä huolimatta, että olisimme parisuhteessa tai meillä olisi perhe. Kukaan ei voi koskaan ihan täysin ymmärtää toista ihmistä. Mutta tärkeintä on se, että on olemassa joku, joka yrittää.

Koska kaikkia meitä pelottaa, sekä lapsia että aikuisia, halusin käsitellä pelkoa Hidasta elämää -lastensadussa Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit. Viidakossa asusteleva Santeri Sarvikuono pelkää alituiseen, että hänelle käy elämässä huonosti. On siis parempi piiloutua pensaaseen. Lopulta Santeri kuitenkin oivaltaa, että ainoastaan voittamalla pelkonsa kohtaa kivoja asioita.

Vasta kun laskee irti pelosta ja jättää tutut metsät taakseen, uusi viidakonpolku voi avautua.

-Santeri Sarvikuono, Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit

P.S. Luomme pahimmat pelkomme itse. Sydän tietää, ettei useimmiten ole mitään pelättävää.

HE-kirjaperheen ensimmäinen lasten satukirja Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit kertoo myötätunnon tärkeydestä ja erilaisuuden arvostamisesta. Tarina rohkaisee samalla erilaisten tunteiden käsittelyyn. Lämminhenkinen satukirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.