Ei ole kivaa olla vihainen. Elämän nyanssit tuntuvat hukkuvan sydämentykytyksen ja oman ärtymyksen alle. Päätäkin särkee.
Viha on voimakas energia. Sen jatkuva ohittaminen ja pois selittäminen ei tee elämästä yhtään helpompaa, sillä jos vihaa säilöö sisuksiinsa, eikä anna sen tulla ulos, räjähtää odottamattomalla hetkellä totaalisesti.
Vihan tunnetta ei kannata, tai lopulta edes voi, ohittaa.
~
Kohtasin omaa vihaani tällä viikolla oikein kunnolla. Olin tilanteessa, jonka ratkaisu tuntui minusta niin epäreilulta, että tulin hyvin vihaiseksi. Sydän hakkasi vimmatusti, kainalot hikosivat, kädet tärisivät.
Olen luonnostani rauhallinen ihminen, enkä vihastu helposti. Koska osaan miellyttää, osaan myös piilottaa vihani, jolloin jatkuvasti luovutan oman voimani toisille.
Jos ei tunne omaa vihaansa, ei myöskään ole kosketuksissa omaan voimaansa.
~
Sain siis konkreettisen opetuksen siitä, miten hyödyllinen tunne vihakin on. Koska tunne oli niin voimakas, en kerta kaikkiaan voinut selittää sitä pois ja katsoa asiaa toisen näkökulmasta.
Sanoin suoraan, mitä mieltä olin. Se oli rehellistä ja valtavan arvokasta minulle. Samalla tunsin voimakkaasti, että tunne on minun. Toinen ihminen on saanut sen aikaan painamalla minussa epäreiluus-nappia, mutta tunne on omani.
Toinen ihminen yritti liennyttää kiukkuani ja halusi keskustella. Tunsin, ettei vihan keskellä ollut oikea aika siihen. Olin sanonut mielipiteeni ja nyt halusin käydä tunteeni läpi aivan kokonaan, ihan itse.
~
Kun nyt kerrankin uskaltauduin kunnolla kokemaan vihaa, vietin siinä kolme päivää. Unettomana yönä mieleeni kiipesi kaikenlaisia tilanteita, joissa olin tiedostamattani ohittanut vihani. Nyt ne saivat tulla. En tehnyt mitään, annoin vihan viipyä. Ja koska tunsin sen niin vahvasti omaksi tunteekseni, en usko että kovin moni ulkopuolella edes huomasi minun olevan silmittömän vihainen. Minulla ei ollut tarvetta syöstä sitä muiden päälle tai päästä siitä nopeasti eroon.
Kolmantena päivänä sain valtavan päänsäryn, joka oli kuin sumu aivojeni ympärillä. Vaikka olo oli tuskainen, tuntui siunaukselta olla ajattelematta ja älyllistämättä tunnetta. Tunsin kehossani suurta lämpöä ja rentoutta. Viha oli tehnyt tehtävänsä ja kohosin kohti myötätuntoa: itseäni ja muita konfliktin osapuolia kohtaan. Nyt voidaan keskustella.
Eikä keskustelussa ollut mitään epäselvää. Korjasimme epäreilun tilanteen molempia miellyttävällä tavalla, eikä mitään jäänyt kytemään.
~
Jokaisella tunteella on vissi tarkoituksensa, eikä mikään tunne ole itsessään vaarallinen. Tunteet ovat sielun kieli, ja antautumalla tuntemaan, hyväksymällä ja omistamalla omat tunteensa pääsee aina askeleen lähemmäs totuutta.
On virheellistä kuvitella, ettei elämän kuuluisi tuntua miltään.
