Uupumuksen kautta sydämen voimaan

Nuorempana seilasin pään ja sydämen väliä. Mielellä (siis egolla) oli vahva ote elämäni valinnoissa ja siinä, miten suhtauduin asioihin. Loukkaannuin helpommin, jäin murehtimaan torjumisia ja nököttämään sulkeutuvien ovien taakse.

Nykyään vaihdan vikkelämmin suuntaa, jos jokin ovi ei aukea tai synkkausta tunnu. Jos petyn, tiedän, että minua varten on jotakin muuta. En ota vastoinkäymisiä niin sydänverellä. En julistele ehdottomasti, että minä en kyllä enää avaa sydäntä kellekään tai en kyllä sitä tai tätä. Suhtaudun hankaluuksiin oivalluksen mahdollisuuksina. En jää tunteisiin jumiin. Elän sydämeni ohjaamana, sisäisen tietoni mukaan.

Elämä vaati aiemmin ponnistelua. Olin tosi usein uupunut. Sitten aloin tutkia, kuinka asennoidun elämään ja miten käytän elämänvoimaani ja energiaani. Yleislinjauksena: asennoidumme elämään kuten itseemme. Jotta itselleen voi olla rehellinen, täytyy pelata omassa joukkueessaan. Itsetarkastelua, kritiikkiä tai muutospainetta on haastavampaa kestää jos itseensä suhtautuu nyreästi tai vaatien. Kysyy uteliaisuutta kuulostella, kuinka minä voin elämässäni. Tarkastella, millainen toiminta ja ajattelu johtaa levollisuuteen ja mikä aiheuttaa, että lumpsahdan fiksaamisen, suorittamisen ja pärjäämisen jumiin.

Oivalsin, että uupumuksen suuri syy oli voimaantumattomuudessani. Elin enemmän pään kuin sydämen kautta. Puskin, työstin, ahkeroin ja kiiruhdin paljon enemmän kuin otin vastaan, nautin, leikin ja iloitsin. Uskoin, että minun täytyy saada asiat aikaan. Menin vastavirtaan asioita kontrolloimalla, en uskaltanut antaa elämän kantaa. Ei ollut hyväksymisen tuomaa turvaa. Erityisherkkyyteni suuntautui taakkojen kantamiseen pikemminkin kuin oman sisäisyyteni (luovaan) ilmentämiseen.

Uupumus syntyy, kun ei voi olla kokonainen, oma itsensä kaikkine tunteineen. Jos energiaa kuluu tunteiden tai sydämen äänen alas painamiseen, seuraa uupumusta. Jos ei anna itsensä kokea epävarmuutta, ahdistusta, surua tai levottomuutta vaan vääntäytyy reippaaksi, pystyväksi ja tietäväksi, väsyy. Pelaa voiman ja voimattomuuden peliä; vertaa itseään toisiin, todistaa osaamistaan, kilpailee ja kohentelee kulissejaan. Sitten heittäytyy taas alastatukseen ja kokee, että on huonompi kuin muut ja tilkitsee sitä olemalla olemassa toisia varten. Aika stressaavaa.

Mistä sitten tunnistin voimattomuuteni ja miltä voimaantuneisuuteni näyttää? Ja nyt huomio – lista voi vaikuttaa aika karulta. Ota tästä mitä haluat ja anna muun olla. Mutta tämän tiedän: voimaantuminen kysyy oman uhriutensa tapittamista silmästä silmään. Missä kohden olen antanut vallan hyvinvoinnistani itseni ulkopuolelle, ja voisinko suhtautua joihinkin asioihin toisin? Kokeilla uutta toimintatapaa? Esimerkiksi lempeyttä itseäni kohtaan? 

Voimaantumattomana:

  • Lupasin auttaa tai tavata silloin kun kalenteri oli jo täynnä 
  • Tein jatkuvasti ylitöitä ja marisin samoista asioista
  • Koin tulevani jatkuvasti hyväksikäytetyksi
  • Taistelin asioita vastaan ja omien näkemysteni puolesta
  • Tukahdutin epävarmuuttani ja pelkojani fiksaamalla ja auttamalla muita, työstämällä ja ponnistelemalla
  • Uskoin, että minun pitää ansaita hyvä
  • Uskoin, että minussa on jotain vikaa koska ahdisti tai en tiennyt vastauksia
  • En asettanut selkeitä rajoja, miellytin, en sanonut ei
  • Oli vaikeaa ilmaista suoraan mitä halusin ja tarvitsin ja mitä en halunnut
  • Toimin usein sisäistä tietoani tai tunnettani vastaan
  • …ja ajattelin silti olevani usein vähän oikeammassa kuin jotkut toiset
  • Syytin toisia
  • Odotin, että jokin ulkopuolelta tuleva muuttaisi asiani (esimerkiksi komea mies tai puhelu Oprah’lta)
  • Toivoin, että joskus joku muu ottaisi vaikeat asiat esille
  • Koin usein, että elämä on rankkaa ja monimutkaista
  • Koin, että minun pitää tehdä hirveästi töitä 
  • En tuntenut eläväni ihan omaa elämääni
  • Pelkäsin aina jotain: myöhästymistä, toisten suututtamista, homman romahtamista
  • Vaadin asioita
  • Odotin kompensaatiota vaivoistani, intohimostani tai avustani
  • Uskoin, että joku oli minulle jotakin velkaa
  • En uskaltanut näkyä säkenöivänä ja anteeksi pyytelemättä
  • Olin enemmän tietäväinen kuin avoimen kiinnostunut toisten ajatuksista ja kokemuksista
  • Uskoin, että jonkun toisen näkemykset ja intuitiot minusta ovat oikeampia kuin omani
  • Koin tehneeni kaikkeni enkä jaksanut enää yhtään …kunnes taas vastasin vielä yhteen puheluun, hoidin vielä tuon homman ja autoin tai fiksasin vielä inauksen…

Voimaantuneena:

  • Herään yleensä aivan innoissani elämästä, iloitsen ihan pienistä jutuista
  • Kehossani virtaa iloa ja inspiraatiota
  • Kuuntelen tuntemuksiani ja autan itseäni
  • Tunnen mitä tunnen – myös voimattomuutta, ahdistusta ja epävarmuutta
  • Suhtaudun myötämielisesti siihen, että joskus olen tunteistani pakomatkalla – ja sitten palaan taas itseeni
  • Rohkeuteni kumpuaa pelon kohtaamisesta
  • …ja säkenöintini kumpuaa haavoittuvuudestani
  • Minulla on paljon hyväksymisen tuomaa sisäistä turvaa
  • Olen hirmu kiitollinen 
  • Valitsen tietoisesti, miten aikaani ja energiaani käytän
  • Tiedän, että kaikki on mahdollista
  • Kieltäydyn tekemästä juttuja, jotka eivät oikeasti tunnu sydämessä hyvältä
  • Asiat virtaavat ja soljuvat
  • Toimin intuitioni mukaan kaikessa
  • En puske asioita tapahtumaan – hyvät jutut tipahtavat syliini (olen myös itse aktiivinen, mutta tavalla joka antaa energiaa eikä kuluta sitä)
  • Elän itseni näköistä elämää omassa rytmissäni
  • Kuuntelen mitä minä haluan riippumatta siitä mitä minulta halutaan
  • Olen niiden asioiden ja ihmisten kanssa,  joiden kanssa on hyvä olla – koen syvää läheisyyttä
  • Ilmaisen (enimmäkseen) suoraan mitä haluan ja tarvitsen ja sanon ei – silloinkin, kun se tekee tosi tiukkaa
  • Olen ihan ok sen kanssa, etteivät kaikki ymmärrä minua tai ettei kaikkien kanssa synkkaa
  • En selittele itseäni
  • Annan itselleni anteeksi söhellykset ja sen, että oloni on välillä voimaantumaton – olen inhimillinen
  • Luotan, että kaikki mikä tapahtuu on jollakin tapaa tarkoituksenmukaista
  • Pidän omaa sydäntäni viisaimpana neuvonantajana
  • Kehun, kiitän, kannustan ja sparraan 
  • Annan ja tiedän saavani itse yltäkylläisesti
  • Uskallan puhua tosi vaikeista asioista, mennä epämukavuusalueilleni ja kokeilla uusia juttuja
  • Hoidan ja hellin itseäni
  • Kunnioitan oman tilan, ajan ja yksinolon tarvettani
  • Nautin ja leikin

Olen pelannut voiman ja voimattomuuden peliä hiki lentäen, mutta se on vähentynyt huomattavasti kun olen alkanut hyväksyä tunteitani juuri niin kuin ne ovat ja valinnut myötämielisyyden itseäni kohtaan. Teen tuon valinnan uudestaan ja uudestaan ja joskus luiskahdan voimattomuuteen, mutta mitä sitten. Vain minä voin valita itselleni lempeyttä silloinkin kun se on vaikeaa. Lempeys on eri asia kuin marttyyrinhaavojeni nuoleminen. En tarvitse sääliä vaan oman inhimillisyyteni kanssa olemista. Tiukkaa settiä välillä, mutta se johtaa siihen, että olen sinut itseni kanssa. Sieltä kumpuaa sydänjuttuni, minuin minä.

Voimaantumisen ja sydämen kautta elämisen ydin on, että valitsen itse suhtautua itseeni lempeästi, uudestaan ja uudestaan. 

Jos kaipaat peilausta elämäsi tilanteisiin tai pohdintoihin, olet lämpimästi tervetullut voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon: annataipale.com

Kuva: Unsplash.com/Paul Morris

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Löydä elämän taika

    Löydä elämän taika -kirja

    25,00  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • tara-lange-tikapuut-rakkauteen

    Tikapuut rakkauteen -kirja

    25,00  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ale! Hidasta elämää -kuvakortit

    Hidasta elämää -kuvakortit

    5 / 5
    21,90  14,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin