Henkiset pyrkimykset saattavat harhauttaa ihmisen ajattelemaan, että elämän kuuluu olla vain positiivista, helppoa ja iloista. Se saattaa kääntää ihmisen poispäin kivuliaista kokemuksista, estää käymästä läpi epämiellyttäviä tunteita ja kipua.
Jos suostuu tuntemaan vain positiivisia tunteita, joutuu myöhemmin tekemisiin melkoisten sivuvaikutusten kanssa. Tunteet, joilla ei ole ”lupaa” olla olemassa, varastoituvat, kasvavat ja löytävät lopulta hallitsemattoman tien itsensä ilmaisuun.
Emme voi valita paletista vain tiettyjä tunteita, eikä tunteita voi ohittaa.
~ ~ ~ ~
Henkinen opettaja Jeff Foster sanoo tunteiden olevan kuin orpolapsia, jotka tulevat ovellesi kolkuttamaan. Jos vastauksesi on kateuden, häpeän, surun tai vihan kohdalla ”mitä sinä täällä vielä teet, mene matkoihisi!”, palaavat ne aina uudelleen hakemaan hyväksyntääsi.
Jos sen sijaan avaat oven ja otat tulijan lämmöllä ja uteliaisuudella vastaan, saat kuulla tunteen tuoman tärkeän viestin. Tunteet eivät halua tulla ”parannetuiksi”, ne haluavat tulla hyväksytyiksi ja vastaan otetuiksi.
Vain hyväksymällä tunteesi voit todella hyväksyä itsesi.
~ ~ ~ ~
Jokainen kokemasi tunne on sinun. Viha ei ole puolison, naapurin tai kaupan kassan syytä, vaan se on tällä hetkellä sinun vihasi.
Kateus, pelko, suru, inho, ilo, innostus… ne ovat kaikki sinun tunteitasi ja niillä on vissi tarkoitus. Kun tunnet epämiellyttäviäkin tunteita aidosti, saat huomata kuinka rikas olet.
Tunteiden sietäminen vaatii usein kestävyyttä ja kärsivällisyyttä. Samalla se lisää näitä. Voima sietää omia tunteita ilman ulkoisia tekoja kasvaa harjoittelulla.
~ ~ ~ ~
Tee itsellesi ahdistuksen tai epämääräisen olon keskellä suuri palvelus: ota hetken aikalisä, vetäydy rauhalliseen tilaan ja tutki, mistä on kysymys. Hengitä keskelle kipua ja kysy itseltäsi, mistä on kysymys. Ota vastaan se, mitä mieleesi juolahtaa. Tutki kipua syvemmälle ja luota kykyysi ymmärtää itseäsi.
Usein tunteen nimeäminen auttaa (minuahan pelottaa! / tämähän on kateutta! / minua jännittää), mutta aina se ei ole mahdollista tai välttämätöntä. Kun keskityt kipuun tai tunteeseen, huomaat kyllä vähitellen, mitä se on sinulle kertomassa. Tämä ei suinkaan aina tapahdu yhdeltä istumalta. Sama tunne tai kipu voi vaatia monia kohtaamisia ja pulpahdella pintaan aina uudelleen.
Hyväksy tämä hetki täydellisesti, antaudu tunteelle. Hengitä sitä, mene sen ytimeen, anna sen olla ja kuuntele. Voitko hyväksyä sen, että juuri nyt olet surullinen tai epävarma? Voitko hyväksyä sen, että jännität tai olet kateellinen?
~ ~ ~ ~
Jotkut tunteet avautuvat paremmin liikkeessä (tanssien, juosten, huitoen…). Tutki erilaisia tapoja, mutta älä juokse tai tanssi pakoon tunteita, liiku niiden kanssa.
Avain on juurikin hyväksyminen. Se tuo mukanaan suurta rakkautta ja myötätuntoa itseäsi kohtaan. Silloin sinä hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet.
Mutta miksi siis häpeäkin on hyvä asia?
Koska se on niin pirun inhimillistä.
Kun ihminen pystyy hyväksymään omaa häpeäänsä ja rakastamaan jopa rakkaudettomuuttaan, on hän ison oivalluksen äärellä.
