Luonto lääkitsee jumiin jäänyttä

Mitä saa kun yhdistää vuodenalun lyhyet päivät ja yleisen huolen maailmantilasta? Olen kutsunut tunnelmiani kaamosjumitukseksiHaluan elää sovussa jumitukseni kanssa, joten päätin viedä sen ulos!

Työn alla olisi kiinnostavia juttuja: Kirjoittamista, uuden lukemista, majatalon kesäsuunnitelmien ja käsitöiden tekoa. Kaikenlaista kivaa!

En vain meinaa saada aikaiseksi. Aamulla kirjan vieminen sänkyyn, ja kissa kainalossa peiton alle vetäytyminen tuntuu kaikkein innostavimmalta idealta. Mikä vaivaa?

Olen huolissani villin luonnon tilasta. Maailman hukkumisesta muoviin. Sukupuuttoon kuolevien eläinlajien vuoksi. Erityisen huolissani ja surullinen olen siitä, että valitsemme johtajiksi ihmisiä, joihin emme voi luottaa ja joiden päähänpistoille nauramme, kun emme muuta keksi.

Mielessäni pyörii perustavaa laatua olevia kysymyksiä omasta turvallisuudestamme, eloonjäämisestä. Mietin millaiseen maailmaan olen saattanut omat lapseni. Yöllä jään näitä miettimään, kun muu perhe nukahtaa onnellisen rauhallisesti.

Eläimet, eri mantereet, luonto eri puolilla maailmaa kiinnostaa myös lapsiani. Viisivuotias tyttäreni haluaa matkustaa Australiaan näkemään kenguruja. Se saattaa joskus toteutuakin. Vaikka Iso valliriutta julistettiin viime vuonna kuolleeksi, toivottavasti hieman ennenaikaisesti, niin kenguruja Australiassa ainakin on.

Maailman toisella laidalla elävien jääkarhujen tulevaisuudesta en uskalla hänelle vielä puhua.

Olen ikäni ollut optimisti. Näen mahdollisuuksia ja onnistumisia. Innostun ja ihastun. Uskallan paljon, maailma ympärilläni on ennen kaikkea hyvä. Ihmiset ovat luotettavia ja maan päällä turvallista kulkea. Uskon kaiken tarkoituksellisuuteen ja siihen, että hyvä aina voittaa.

Maailmantuskani on kuitenkin kasvanut viimeisen vuoden aikana. Enkä ole yksin – lähes kaikki, joiden kanssa olen asiasta puhunut, tuntevat saman surun ja tuskan.

Koska en halua elää pelossa tai surussa, enkä toivo siirtäväni näitä fiiliksiä lapsilleni, on asialle tehtävä jotain. Niinpä listasin alla olevat toivottomien tunnelmien nujerrusvinkit. Ettei kaamosjumi jää päälle, kun valo on jälleen voittanut.

  •  Mene ulos

    Käy ulkona päivittäin. Hengitä raikasta ilmaa, luo katseesi taivaalle. Tee ulkoilusta arkinen itsehuollon hetki.

    Luonnossa on helpompaa keskittyä olennaiseen ja jättää päivän polttavat murheet taakse. Luonnossa huomaa oman pienuutensa, omien ongelmien koko suhteutuu luonnon suuruuteen. Luonnolla on kyky tuottaa iloa ja se muistuttaa konkreettisesti maailman yhä olemassaolevasta monimuotoisuudesta.

  • Uudista yhteys maahan ja luontoon
    Maadoittuminen tarkoittaa yhteyttä maahan. Kannonnokassa istuminen, lumienkeleiden tekeminen ja paljain jaloin kävely maadoittaa kummasti. Kun keho koskettaa maata, ei sen kummempaa henkisyyttä kaivata. Yhteys on luotu.

    Maa ja luonto ovat ikiaikaisia. Maaperä kannattelee meitä ihmisiä ja on alkuperäinen kotimme.

  •  Laita kroppaan vauhtia

    Ui luonnonvesissä, möyri lumessa, irrottele metsäpolulla. Jotta voit kunnolla päästää irti, jätä katsomatta peiliin ja valitsematta sopivat vaatteet – on aivan sama näytätkö coolilta! Anna kehon ottaa valta, jotta mielesi voi levätä.

    Luonto ei välitä siitä, miltä me näytämme tai olemmeko valmistautuneet kohtaamiseen luonnon kanssa. Metsä, järvet ja vuoret hyväksyvät meidät tällaisina kuin olemme. Saamme liikkua itsemme väsyksiin, hyppiä ja hillua, ja palata seuraavan kerran, kun huvittaa. Kuin varkain, kaiken hulluttelun keskellä, tulemme kunnioittaneeksi niin kehomme temppeliä kuin pyhää luontoyhteyttämme.

  • Huomaa hyvä ympärilläsi

    Linnunlaulu, alkavan kevään auringonpaiste, vielä kantavat hanget, mutta jo sulavat räystäslumet. Kiinnitä huomiosi niihin päivittäin! Hyvään, positiiviseen, energiseen.

    Uutiset ja sosiaalinen media muistuttavat meitä taukoamatta, mikä kaikki maailmassa on pielessä. Ja osittain hyvä niinkin. Mutta liian usein huomiotta jää hyvyys. Valtaosalla ihmisistä on hyvä tahto, jopa teot. Monessa mielessä maailman tilanne on ennen näkemättömän valoisa. Meillä on paljon toivoa jäljellä!

    Kun huomaat hyvän lähelläsi, välitä sitä tavallasi eteenpäin. Pidä huolta omalta osaltasi, että tuo kaunis, lempeä, turvaa tuova ja ilostuttava ihmisissä ja ympäristössäsi voi säilyä ja kasvaa.

  • Tee voitavasi ja jätä valittaminen

    Yksittäinen ihminen ei voi pelastaa maailmaa tai muuttaa maailmanpolitiikkaa kokonaan. Mutta jokainen meistä voi tehdä jotain. Ihminen tuntee voimattomuutta, kun epäkohdat ja pulmat tuntuvat liian isoilta. Ainoa tapa nujertaa voimattomuus on keskittyä siihen, mitä voit tehdä.

    Mitä sinä voit tehdä? Voitko tuottaa yksinkertaista iloa ympäristössäsi? Voitko auttaa luomaan turvallisempaa ja luottavaisempaa tunnelmaa? Voitko kyseenalaistaa valintojasi, sijoittaa kestävämpään energiaan tai jättää kaupassa jonkin tuotteen ostamatta? Keskity siihen, mitä voit itse tehdä, älä siihen, mitä muut eivät tee.

  • Elä rohkeasti

    Jotkut tapahtumat maailmalla surettavat tai vihastuttavat. Toiset saavat meidät riemastumaan. Jokainen tunne on voimaa. Tunteilla on tärkeä viesti ja tunteiden supistaminen, viestiltä kieltäytyminen, saa olon vain heikommaksi. Surun tullen, anna tunteen kulkea itsesi läpi. Anna sille huomiosi. Ja kun huomaat ilon palaavan, anna senkin tulla. Kovan kuoren alla himmailu supistaa – anna itsesi kasvaa, vahvistua.

    Rohkeasti elämällä ja tuntemalla kannustat muitakin kohtaamaan itsensä, oman villin luontonsa. Mitä useampi meistä uskaltaa elää omaa totuuttaan, sitä suuremmaksi joukko kasvaa. Maailma tarvitsee luontoon ja maahan kiintyneitä, kasvaneita, rohkeita ihmisiä. Heitä, jotka uskaltavat olla huolissaan, ja jotka rohkenevat olla osa väistämätöntä, välttämätöntä muutosta.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Ale! Hidasta elämää -kuvakortit

    Hidasta elämää -kuvakortit

    5 / 5
    21,90  14,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin