Elämän kuuluisi olla helppoa, onnellista ja mukavaa. Positiivista, kiitollista, iloista.
Elämäntaito-opas ja kurssi toisensa jälkeen yrittävät opettaa meitä. Erilaisilla joogaharjoituksillakin on mahdollista saada hetkellisesti tajunnanräjäyttäviä wau-kokemuksia.
Hetkellisesti kaikki ehkä virtaa, mutta sitten taas ärähdämme, vihaamme, katkeroidumme, häpeämme, tulemme kateellisiksi ja pelokkaiksi, käyttäydymme epäreilusti ja syytämme muita. Mikä pettymys!
Onnellisuudesta on tullut pilvilinna. Elämän pitäisi olla tietynlaista, jotta voisimme olla onnellisia. Mitä enemmän onnen perässä juoksee, sitä kauemmas se karkaa. Ongelmana on, ettemme tavoittele totuutta vaan illuusiota. Onnellisuus on aikamme kenties suurin harha.
~ ~ ~
Onnellinen elämä on toki mahdollista, mutta pilvilinnassa eläminen ei. Käsitämme onnellisuuden väärin. Se ei ole positiivisuuden jatkuvaa ilotulitusta, vaan tasapainoa. Eikä tasapaino löydy ääripäästä vaan keskeltä.
Onnellisuus on tietoisuutta, rohkeutta, uteliaisuutta ja hyväksymistä. Se on tässä hetkessä hengittämistä, ei muualle pyrkimistä.
Tässä hetkessä ei välttämättä ole helppoa ja mukavaa. Esimerkiksi vihaisena saattaa olla lähes sietämätöntä pysyä itsensä kanssa.
Kun toivomme todellisuuden sijaan pilvilinnaa, katoamme pois tästä hetkestä, emmekä arvosta elämää sellaisena kuin se juuri nyt näyttäytyy. Onni on kuitenkin jotakin, mikä on joko nyt tai ei koskaan. Sellaista hetkeä ei tule, jolloin toiveiden pilvilinna olisi muuttovalmis.
Elämässä voi tietysti olla päämääriä. Päämäärät ovat hyvästä ja pitävät meidät liikkeessä, niiden eteen haluamme tehdä töitä, mutta se on eri asia kuin toivoa muutosta.
~ ~ ~
Real happiness lies in that which never comes or goes but simply is, sanoi Yogi Bhajan. Onnellisuus on perusvire, arvostus ja uteliaisuus elämää kohtaan.
Elämän ei tarvitse olla vain helppoa ja mukavaa. Valoa ei ole ilman pimeyttä. Ei ole mahdollista valita yhtä ilman toista, ja vastakohtien avulla ymmärrämme itseämme ja erotamme totuuden epätodesta.
Emme pääse pakoon tunteita. Viha tai pettymys ei katoa sillä että ne kieltää. Meissä kaikissa on paljon tiedostamatonta, joka tulee esiin harjoittelun myötä. Säännöllinen joogaharjoittelu on laajentanut ainakin minun tunneskaalani, kumpaankin suuntaan. Samalla olen saanut joitakin onnistumisen elämyksiä siitä, etten ole reagoinut tunteideni ohjaamalla tavalla, syössyt niitä läheisteni päälle, vaan tullut tietoisemmaksi omasta pelostani, riittämättömyydestäni tai surustani. Ottanut niistä vastuun, hengittänyt niitä arvostelematta. Ei se ole helppoa ja mukavaa, mutta silti juuri siinä piilee onnellisuuden salaisuus.
~ ~ ~
Elämä on onnellisuuden harjoittelua, ja harjoittelussa on sallittua epäonnistua. Se kuuluu asiaan! Olemme kaikki samanlaisia reppanoita, elämää tutkimassa. Silti, ihan vain elämällä arkea, kosketamme päivittäin monen ihmisen elämää. Se on hyvin arvokasta, ja se kannattaa panna merkille.
Onnellisuus on paljon hienovaraisempaa kuin usein kuvitellaan. Se on jatkuvasti läsnä hengityksessä, mutta monet alitajunnan tiedostamattomat esteet hämärtävät sitä. Harjoittelu tekee esteitä näkyviksi, auttaa ymmärtämään. Henkinen kasvu on sitä, että ymmärrys ja tietoisuus itsestä laajenee.
Onnellisuus on tähän hetkeen, harjoitteluun ja omaan hengitykseen sitoutumista. Se ei ole monimutkaista pilvilinnan rakentamista, vaan tässä, hengityksessä.
