Terveys ja tunteet: Trauman monet kasvot, osa 3.

Kolmiosaisen traumasarjan viimeinen osa sisältää lyhyen yhteenvedon edellisten osien teemoista. Lisäksi paneudumme siihen, miten voimme luonnollisilla tavoilla vapautua erilaisista kehomielen traumoista. Sarjan ensimmäisen osan voit lukea täältä ja toisen osan täältä.

Jokainen meistä on joskus elämässään kokenut ainakin yhden trauman. Itse uskon, että oma syntymä on jonkinasteinen traumakokemus meille kaikille, tulla äidin lämpimästä kohtukodista kylmään, valoisaan ja äänekkääseen maailmaan. Trauma voi toki syntyä jo kohtuaikana. Oli kyseessä sitten iso tai pieni trauma, kehomieli reagoi molempiin samalla tavalla käynnistämällä stressin. Jokainen meistä reagoi tilanteissa ja niiden jälkeen omalla yksilöllisellä tavallaan, joten ulkopuolinen ihminen ei voi määritellä esimerkiksi sitä, mikä tilanne on kenellekin traumaattinen ja mikä taas ei ole. Trauma on aina subjektiivinen kokemus.

Kun yritämme määritellä sitä, miten trauma syntyy, on siinä tiettyjä tunnusmerkkejä. Tilanne on odottamaton, eikä meillä ole olemassa olevia keinoja selviytyä tilanteesta. Tilanne myös nostattaa voimakkaita tunnereaktioita, kuten pelkoa tai raivoa, jotka voivat tulla voimallisesti tilanteessa esiin (pakene – taistele -reaktio). Toisaalta jos koemme voimattomuuden ja keinottomuuden tunteita, kehomme jähmettyy, emmekä kykene reagoimaan tilanteessa tarkoituksenmukaisesti.

Tässä jähmettymisen tilassa kehoomme latautuu voimakas energia. Tunteet ikään kuin koteloituvat tai kapseloituvat kehomieleemme. Erityisesti syvät vartalon koukistajalihakset (psoas-lihakset) – mutta myös kaikki muut kehon kudokset – ottavat vastaan tämän traumaenergian. Voitko kuvitella, miten kehosi reagoi esimerkiksi läheltä kuuluvaan yllättävään pamahdukseen? Vartalosi painuu nopeasti eteen-alas, polvet ja lonkat koukistuvat ja yläraajasi liikahtavat vatsan eteen suojaamaan tärkeitä sisäelimiä, joilla ei ole luista suojaa turvanaan. Reaktion aikainen psoas-lihasten aktivoituminen tapahtuu myös pienissä traumoissa, mutta paljon huomaamattomammin.

Sekä omat traumaattiset kokemukset, että myös ns. sijaistraumatisoituminen aiheuttavat vähitellen sen, että keho turtuu jatkuvaan lihasjännitykseen. Emme enää tunnista olevamme jatkuvasti jännittyneitä, ja tämä lihasjännityksen ylläpitäminen kuluttaa valtavasti sekä kehon että mielen voimavaroja. Olemme usein myös tunnetasolla turtuneita, saatamme tuntea epämääräistä ahdistuneisuutta ja toisaalta voimakkaita paniikinomaisia reaktioita tai traumatakaumia, joiden alkuperää emme välttämättä aina tiedosta. Niin sanottu normaali kehomielen olotila saattaa olla erittäin harvinainen kokemus. Pahimmillaan saattaa tuntua, ettei koko elämällä ole enää mitään tarkoitusta.

Kun ymmärrämme paremmin, miten kehomme säilöö traumaenergiaa sisäänsä, on siinä itse asiassa samalla myös yksi ratkaisu, miten traumoja voidaan purkaa. Kehomieleemme on koodattu viisas toiminto, neurogeeninen värinä/vapina, joka vapauttaa myös syviin lihaksiin säilöttyjä jännitteitä, joita ei välttämättä päästä muilla keinoin kovin helposti vapauttamaan. Tämä värinämekanismi on sama kuin eläimillä, kun ne esimerkiksi säikähtävät jotakin ja tärisevät välittömästi stressin pois kehostaan. Ehkä sinäkin olet joskus vapissut tahtomattasi, esimerkiksi läheltä piti -tilanteessa liikenteessä, tai jännittäessä tulevaa esiintymistä? Se on täysin luonnollista, ja sen tulisi antaa tapahtua, jotta jännitykset eivät jäisi kehoon.

Amerikkalainen traumanhoidon asiantuntija David Berceli kehitti TRE-menetelmän (Trauma & Tension Releasing Exercises), jonka avulla voidaan helposti aktivoida kehoon tämä jännitteitä vapauttava värinäreaktio. TRE:tä hyödynnetään nykyään ympäri maailman kriisi- ja sota-alueilla isojen ihmisjoukkojen traumanpurkumenetelmänä. Lisäksi on havaittu, että säännöllinen TRE-harjoittelu auttaa kaikenlaiseen stressiin sekä kehollisiin jännitys- ja kiputiloihin, koska sillä on autonomista hermostoa tasapainottava vaikutus. Vakavasti traumatisoituneen ihmisen kehon jännitteiden vapauttamista suositellaan kuitenkin tehtäväksi osana terapiaa.

Normaalitilassa tunne-energia siis virtaa vapaasti kehossamme. Traumatilanteessa kyseiseen tunteeseen liittyvä virtaus estyy jähmettymisreaktion seurauksena. Myös META-Health -mallissa ymmärretään, miten UDIN-kokemuksessa tunne-energia ikään kuin kapseloituu sekä aivoihin että kehoon juuri siihen kohtaan, missä kyseisen tunteen ”alue” sijaitsee. Esimerkiksi hallinnan menettämisen kokemus ja siihen liittyvät voimattomuuden tunteet vaikuttavat kilpirauhaseen siirtäen sen stressitilaan. Näin ollen voimakas tunnekokemus aiheuttaa kehossamme myös selkeitä fyysisiä solutason prosesseja.

Meridiaaneihin ja akupunktiopisteisiin perustuva EFT-menetelmää (Emotional Freedom Techniques) hyödynnetään myös traumanhoidossa. EFT on ikään kuin ”tunteiden akupunktiota”. Siinä virittäydytään ensin kokemaan tunne-energiaa kehossa, pyritään tiedostamaan millaisesta tunteesta on kyse ja sen jälkeen aletaan stimuloida sormenpäillä määrättyjä akupunktiopisteitä, tietyn protokollan avulla. Englanninkielessä on käytössä termi EFT Tapping, joka tarkoittaa samaa menetelmää, mutta hieman yksinkertaistettuna versiona alkuperäisestä. EFT:tä on tutkittu USA:ssa ja Englannissa paljon. Vuonna 2012 julkaistiin laaja tutkimuskatsaus, jonka tiivistelmään voit perehtyä tästä. EFT:tä voidaan käyttää siis terapeuttisesti, mutta se on myös erittäin helppo itsehoidollinen menetelmä itseä rajoittavien tunteiden tasapainottamiseen ja vapauttamiseen.

Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että trauman vapauttamisessa tulee ottaa aina käsittelyyn kaikki traumakokemuksesta vaikuttuneet tasot. Näitä tasoja ovat muun muassa:

  • Kehon taso: kehoon kapseloitunut energia/jännite ja sen turvallinen vapauttaminen
  • Elinkudosten taso: ymmärrys siitä, mitkä elinkudokset vaikuttuivat trauman aikana ja sen jälkeen, ja jos on tarpeen, aktivoida kehomielen luonnolliset parantavat voimat. Tarvitaan myös tukea luonnonmukaisesta ravinnosta, itselle sopivasta liikunnasta jne.
  • Tunteiden taso: tunteiden tunnistaminen ja tunne-energian vapauttaminen
  • Mielen taso: traumatilanteessa syntyneiden uskomus- ja ajatusmallien tiedostaminen ja muuttaminen
  • Sosiaalinen taso: ymmärrys siitä, miten kokemus on vaikuttanut ympäristön eri tasoilla, itsemme ulkopuolella, esim. ihmissuhteissa ja työelämässä. Mihin asioihin voin itse vaikuttaa.
  • Identiteetin taso: Kuka olen kun olen kohdannut trauman? Olenko uhri, selviytyjä tai keskellä isoa sisäistä muutosta oleva ihminen?
  • Henkinen, spirituaalinen taso: mikä on isompi kokonaisuus traumakokemuksessani – meta-näkökulma? Mitä voin ymmärtää ja oppia tästä kokemuksesta? Muuttuuko arvomaailmani ja maailmankuvani trauman jälkeen? Mistä uskomuksista ja tunteista minun tulee vapautua, koska ne eivät enää palvele minua? Kutsuuko trauma minua muutokseen, joka ohjaa minua myös johonkin hyvään – kohti omaa polkua ja aitona itsenäni olemista? Mikä on uusi sieluni ratkaisu? Voinko löytää trauman jälkeen oman luonnollisen elämänrytmini?

Jos sinä olet kokenut elämässäsi traumoja, jotka pitävät sinua vielä tiukasti otteessaan, toivon sinun pohtivan traumoista vapautumista näillä kaikilla tasoilla. Mitä nämä tasot voisivat tarkoittaa sinun elämässäsi, omien kokemustesi, tunteidesi, ajatustesi ja uskomuksiesi kautta. Onneksi nykyään on olemassa uutta tietoa traumoista ja monipuolisia, sekä terapia- että itsehoidollisia keinoja traumojen turvalliseen vapauttamiseen!

 

 

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: