Timo Lampikoski: Hidasta! Ajankäytön valinnat arjessa ja työssä, PS-kustannus, 2009
Hidasta!-kirja on erinomainen yleisteos hidastamisesta, kiireestä ja ajankäytöstä työssä. Se kokoaa kansiinsa yleistä tietoutta hidastamisesta, vinkkejä, testejä, luetteloita ja tapausesimerkkejä.
Kirja poikkeaa monista muista hitaista kirjoista käytännöllisyydellään (vinkit) mutta myös objektiivisuudellaan. Kirjoittaja ei käsittele omia tunteitaan eikä kerro esimerkkejä omasta elämästään. Kirja on honorémainen faktatykitys. Siksi siinä on oppikirjamainen saundi. Myös kirjan taitto tukee oppikirjamaista otetta. Se on kuivahko ja kursailematon. Mutta koska kirjan nimi innostaa, kiinnostaa ja herättää, kukaan ei luultavasti välitä siitä, miltä kirja näyttää.
Kirjasta saa hyvän faktaperustan ja hyvät välineet oman elämänrytmin tunnistamiseen ja muuttamiseen. Elämänrytmin muutoksesta johtuvia tunteita sen sijaan joutuu käsittelemään muiden kirjojen sivuilla.
Kirja sopii mainiosti myös esimiesasemassa oleville ja johtajille ohjekirjaksi. Se pistää pohtimaan ja myös haastaa.
Mistä apua migreeniin? Pahasta migreenistä eroon päässyt Hidasta elämää -lukija jakoi 10 + 1 parasta vinkkiään migreenin selättämiseen:
Kuuma suihku. Anna lämpimän veden hieroa päätä ja niskaa.
Kylmä suihku. Kylmä auttaa laannuttamaan migreenikohtauksen aikana sykkiviä verisuonia.
Jyväpussi. Lämmitä uunissa tai mikrossa ja aseta niskaan rentouttamaan.
Piparminttuöljy. Hiero niskaan, ohimoille ja pään korkeimpaan kohtaan heti, kun alat tuntea säryn ensioireita.
Carmolis-yrttitipat. Yrttitipat vilkastuttavat pintaverenkiertoa sekä rentouttavat lihaksia. Hiero niskaan, ohimoille ja pään korkeimpaan kohtaan heti, kun alat tuntea säryn ensioireita.
Magnesium. Magnesium vaikuttaa verisuoniin, hermosysteemiin ja lihaksistoon, joten sen vähäinen saanti voi vaikuttaa migreenien syntymiseen ja pahenemiseen.
Kävely. Toisinaan jo pelkkä ulkoilmaan pääsy ja rauhallinen kävely, mieluiten luonnon läheisyydessä, auttaa. Jos olet valolle arka, vähennä särkyä leveillä aurinkolaseilla ja käytä pipoa, jotta veto ei pahenna kohtausta.
Nokoset. Jos nukkuminen pahentaa migreeniä, yritä tehdä jotakin muuta rentoa. Sulje kännykkä ja tietokone, uppoudu sohvaan ja katso mielielokuvasi.
Hatha-jooga. Lempeä laji saa lihakset rentoutumaan ja jättää säryn joogamatolle. Samalla opit kuuntelemaan kehoasi ja sen antamia särkyisiä viestejä.
Ruoka. Syö prosessoimatonta ja tuoretta ruokaa. Nauti paljon vihreitä vihanneksia, kuten pinaattia, sekä soijatuotteita, papuja ja kalaa. Välttele suklaata, sokeria ja punaviiniä, jotka voivat laukaista päänsäryn.
+
Hidasta. Migreeni rakastaa täyttä kalenteria ja pää kolmantena jalkana juoksemista. Hiljennä, pysähdy ja kuuntele kehoasi: mitä se haluaa kertoa sinulle päänsäryllään?
Annas gård, nykyinen Maijan, Matin ja heidän tyttäriensä koti, on rakennettu Ullavassa 1879 ja siirretty nykyiselle paikalleen pienen hiekkatien päähän Kokkolaan samana vuonna. Talo on veistetty hirrestä. Se kasattiin Ullavassa ja siirrettiin talvella hevospelillä nykyiselle paikalleen.
Talon ensimmäiset asukkaat olivat Jaakob ja Maija. Heidän pääelinkeinonsa oli maanviljely, mutta Jaakob teki myös kirvesmiehen töitä ja oli taitava sahojen ja kirveiden teroittaja. Jaakob oli luonnoltaan hieman levoton, sillä hän ehti näiden töiden ohella olla myös Amerikassa kolme eri kertaa. Maija joutui tuolloin olemaan talossa sekä isäntänä että emäntänä ja olikin kuuleman mukaan tomera emäntä.
Seuraava sukupolvi talossa oli maanviljelijäveljekset vaimoineen: Ernst ja Olga sekä Alfred ja Lydia. Aluksi molemmat pariskunnat asuivat Annas gårdia, mutta vuonna 1928 viereen rakennettiin toinen talo. Veljekset ratkaisivat arpomalla, kumpi muuttaa ja kumpi jää. Alfred ja Lydia jäivät vanhaan taloon, ja talon perivät heidän jälkeensä Holger-poika Aino-vaimonsa kanssa.
”Talon historia ja tieto siinä aiemmin asuneista perheistä on meille tärkeää. Usein, kun kävelen talolta navettaan, mietin niitä entisiä emäntiä, jotka pakkasaamuina ovat astelleet navettaan ihan samaa reittiä kuin minä tänä päivänä, en tosin lypsylle, vaan hakemaan pakastimesta marjoja!” Maija kertoo tunnelmistaan pihapiirissä.
Rikkautena talon historiasta Maija pitää myös oman isänsä muistamia aikaisemmista asukkaista: ”Hauskin niistä on mielestäni muisto Ernstistä, joka oli kuulemma kova korjaamaan kaikkea rikkimennyttä rautalangalla. Hän oli irrottanut harmoonin koskettimista rautalankoja niin kauan, että soitettaessa harmoonilla kuului enää vain plip plop — kun koskettimet tipahtivat alas.
“Voin elävästi nähdä tämän herran korjaushommissa, sillä meidän pihaa koristaa nyt rautalangalla korjattu pöytä ja vanha tuoli, jotka ovat hänen kättensä työtä! Meille on tärkeää, että entiset asukkaat ovat mukana tässä päivässä.”
Pitkään ennen kuin Annas gårdista tuli Maijan ja Matin koti, pariskunta oli salaa, toisistaan tietämättä, ihaillut pellonkeskellä (mutta vain pari kilometriä Kokkolan keskustasta sijaitsevaa) harmonisesti lepäävää keltaista taloa. Kun he saivat kuulla kesällä 2004, että talo jäi tyhjilleen Holgerin kuoltua, he ilmaisivat kiinnostuksensa talosta perikunnalle. Pian syksyllä Maija ja Matti saivatkin sitten tiedon, että talo laitettaisiin myyntiin. Silloinen vuonna 1992 rakennettu perheen koti meni kaupaksi sutjakasti, joten kaupat Annas gårdista tehtiin jo marraskuussa 2004.
Ennen muuttoa edessä oli kuitenkin paljon purkamista, repimistä, hiomista ja raivaamista. Yhdestä kamarista tuli kylpyhuone-wc-kodinhoitohuone: sen lattiat avattiin ja eristettiin, uusittiin sähköt ja viemäröinnit. Toimivuudeltaan nykyaikaisiksi tehtiin pesutilat sekä keittiö, mutta visuaalisessa ilmeessä kunnioitettiin talon pitkää historiaa.
Toukuussa 2005 oli remontti siinä vaiheessa, että Maija ja Matti perheineen pääsivät muutamaan keltaiseen taloon. Remontin ympäröimä talo tuntui uusista asukkaista heti kodilta. Muuton jälkeen remontti jatkui (ja jatkuu yhä) hiljalleen. Ensimmäisen kesän suurin urakka oli saada kylmä avovintti asuttavaan kuntoon tulevaksi talveksi. Näin Maija kuvailee tunnelmiaan, kun vintti syksyllä 2005 oli asuttava:
”En varmaan koskaan unohda sitä näkyä, kun eräänä aamuna heräsin vintillä patjan päältä lattialta ja katsoin ulos yläkerran sivuikkunoista ja näin, miten punaista aittaa vasten ensilumi hiljalleen tippui alas taivaalta. Silloin minusta tuntui, että päätös oli ollut oikea. Koskaan aikaisemmin ei ensilumi ole näyttänyt niin kauniilta.”
Nyt vuonna 2010 yhteinen ”harrastus” jatkuu edelleen verkkaiseen tahtiin. Maija ja Matti tekevät remonttia sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu, ja työn alle otetaan aina se kohde, joka sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Kahtena peräkkäisenä keväänä heillä olivat työn alla pihan kesähuone ja aitta. Molemmat toteutettiin pienellä budjetilla, vanhaa hyödyntäen. Tällä hetkellä perheellä on suunnitelmissa aloittaa kuistiremontti, joka saattaa alkaa vielä tänä syksynä… Mikäli se tuntuu hyvältä.
”Asuminen vanhassa talossa ei ole pelkkää asumista, vaan se on meille elämäntapa. On armollista asua talossa, jossa ei tarvitse välittää, vaikka lattialaudat ovat kuluneita ja narisevat jalkojen alla. Ei haittaa, vaikka listat ovat vinossa ja maali vähän lähtenyt. Suoraa seinää ei taida talosta löytyä, sen vuoksi vatupassia ei tässä projektissa ole tarvittu. Se, minkä käytännöllisyydessä olemme menettäneet uuteen taloon verrattuna, on tullut monin kerroin takaisin tunnelmana. Vanhassa hirsitalossa on helppo elää ja hengittää.”
Keltainen talo, Annas gård, jatkaa elämää verkkaiseen tahtiinsa. Verkkaisuutta ja vanhaa kunnioitetaan talossa niin paljon, että kaikki tapahtuu hitaasti: sekä remontointi että elämästä nautiskelu.
Katso tästä, miten Keltaisen talon kuistiremontti onnistui.
Hidasta elämää -tiimin vinkit syysflunssan hoitoon:
Lepää ja nuku mahdollisimman paljon.
Vältä stressiä.
Keitä kuuma juoma tuoreesta inkivääristä, luomusitruunasta ja -hunajasta.
Vältä sokeria ja maitotuotteita.
Pidä jalat lämpimänä, ota kuumia jalkakylpyjä ja käytä villasukkia.
Lue mieltäylentävää kirjaa (esim.Olemisen talossa) ja keskity iloisiin sekä positiivisiin ajatuksiin.
Syö kevyesti, vältä raskaita ruokia. Lisää ruokavalioosi bakteerien ja virusten luonnollisia vihollisia kuten kookosrasvaa, luomumausteita (oregano, kurkuma, cayennepippuri jne.) ja marjoja.
Höyryhengitä.
LisääC-ja D-vitamiinin saantia. Vastoin yleistä käsitystä näistä kahdesta tärkeämpi on D-vitamiini, jota kannattaa ottaa jopa 100 mikrogramaa päivässä flunssan kolkutellessa ovella.
Extra: kokeilepakurikääpä-jauheesta tehtyä teetä. Enemmän tietoa tästä kotimaisesta superfoodista löydät Jaakko Halmetojan sivuilta.
Rohtoja flunssan hoitoon löydät kätevästi kotimaisista verkkokaupoista, esimerkiksi täältä. Jos innostut oikein tosissaan sukeltamaan luontaistuotteiden maailmaan, niin oikea osoite on amerikkalainen nettikauppa iHerb, jossa on tarjolla uskomattoman laaja valikoima ravintovalmisteita, vitamiineja, yrttejä ym. Hintataso on edullinen ja toimituskulut Suomeen ovat muutaman euron luokkaa. Kun tilaat ensimmäisen kerran iHerbistä, saat 5% alennuksen naputtelemalla tilauslomakkeeseen alennuskoodin PEK912
Eläkeläinen Aila, 65, osallistui tällä kirjoituksella Hidasta elämää -kirjoituskilpailuun keväällä 2010.
Pyrin tekemään arkipäivästäni mieluisan. Nautin aamupäivän caffe latte-hetkestä, iltapäivällä vihreästä teestä sohvalla istuen ja ihastellen maisemaa, joka elää ja vaihtelee vuoden jokaisena päivänä. Ikkunasta katselen puita, niiden värejä eri vuodenaikoina – ja taivaan vaihtelevaa väriskaalaa sekä pilvien liikehdintää. Nautin myös kotona vallitsevasta hiljaisuudesta. Kesällä lekottelen terassin pihakeinussa – katselen taivasta, lintuja, oravien hyppelyä puusta toiselle, ampiaisen pörräämistä, kuuntelen tuulen suhinaa.
Tykkään siististä kodista, mutta siivous ei ole lempilajini. Siivoan vaiheittain – aina miten hyvältä tuntuu – lepäilen välillä sohvalla, lueskelen Helsingin Sanomia, kirjaa, kuuntelen musiikkia ja jatkan taas, kun siltä tuntuu. Yhtenä päivänä saatan siivota osan yläkerrasta, jatkan ehkä seuraavana päivänä – ajatuksena, että hiljaa hyvää tulee.
Pyykin mankelointi on mielipuuhaani. Sitäkin teen aina ohimennen – työnnän pyyheliinan mankeliin, otan sen sieltä pois joskus myöhemmin. Mankeloin lähes kaiken, pikkuhousut, sukkahousut, sukat – jo ajatuskin, että saa laittaa miellyttävät vaatteet päälle, tuo hyvän mielen – puhumattakaan nukkumisesta mankeloitujen lakanoiden välissä.
Haluan noudattaa sovittuja aikatauluja, mutta suunnittelen muun tekemiseni niiden mukaan. Siivoamisen tai jonkun muun kotityön voin siirtää tuonnemmaksi – sovittuja aikatauluja en.
Kesällä nautin kukkapenkkien hoidosta. En kuitenkaan tee sitä koskaan ajatuksella, että nyt on pakko, vaan teen silloin, kun huvittaa, ja vain sen verran, mikä sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Kukkien kasvun edistymistä on ilo seurata. Kukkapenkki on myös ohikulkijoiden ilona. Keväästä syksyyn on siinä aina jotain ihasteltavaa, keväällä iloa tuo alppiruusu mahtavine lilanvärisine kukkineen, alkusyksystä syysleimut, siinä välissä pionit sun muut.
Talvella hiihtäminen valkoisilla hangilla, hyvin tehdyillä laduilla on suuri nautinto. Tulee mieleen lapsuudesta Eino Leinon runo Minä hiihtelen hankia hiljakseen… Hiihtäminen ei ole suoritus, se on nauttimista luonnosta ja lumisesta maisemasta – liikunta tulee lisätuotteena. Kaipaan vanhoja puusuksiani – uskon, että niillä on vielä uusi tulevaisuus. (kuva kirjoittajasta vuodelta 1968)
Taiteessa ja arjen kulttuurissa minua miellyttää hitaus: hitaasti etenevät
elokuvat ovat mieleeni. Ne mahdollistavat elokuvaan liittyvien tunteiden aistimisen ja oivaltamisen. Musiikkia kuuntelen sopivalla volyymillä, supertehostettuja areena-konsertteja vältän viimeiseen saakka. ”Less is more” pätee niin moneen asiaan.
1940-luvulla syntyneenä minulla on nuukailu jossain taka-alalla mielessäni. Siihen kuuluu se, että ostan mielelläni laatua vaatteissa, kodin tavaroissa, kodinkoneissa. Meidän kodinkoneet: hella, pakastin, tiskikone, jääkaappi – kaikki ne olemme uusineet 21 käyttövuoden jälkeen ja hyvästelleet ne hyvin palvelleina ystävinä. Laadukkaat huonekalut kestävät vuodesta toiseen, ehkä pari uutta sohvatyynyä tuo piristettä, mutta en kaipaa sisustamisessa suuria uudistuksia. Ne tehdään sitten, kun on tarpeen – ei hetken mielialojen vaihtelusta. Kauppakeskusten hulinoita vältän.
Näillä eväillä tavallinen arkipäivä tuntuu ihan mukavalta.
Tukholman sykkivän keskustan läheisyydessä on hiljainen paikka: ei autoja, ei pärinää, ei tungosta, ei suuria mainoskylttejä, ei ketjuja. Gamla Stanissa, vanhassa kaupungissa, ihmiset pysähtyvät ajan lailla. Tervetuloa kävelemään pitkin Österlånggatania!
Kuinka hämmentävää, että Gamla Stan on keskellä suurkaupunkia. Siellä on niin hiljaista lokakuisena perjantaina keskipäivällä, että saattaa kuulla lintujen siipien kahinan. Kengän kannat kopsahtelevat pyöristyneisiin mukulakiviin.
Kadun vierelle jätetyt pienet tuolit sanovat: ”Istu alas, ole hyvä, älä pidä kiirettä!”
Talojen iloiset värit laulelevat pirteästi yhdessä sinitaivaan kanssa.
Siellä täällä on ihmisiä kahviloissa nojailemassa kauniisiin tyynyihin. Keskellä arkipäivää, vailla kiiren häivää.
Vanhat ovet seisovat samoilla paikoillaan kuin 1200-luvulla, kun Gamla Stan rakennettiin.
Numerossa 28 sijaitsee Ekovaruhuset, joka myy ekomuotia ja muuta ekologista tavaraa. Käydään kirkistamassa sisälle.
Sisällä on kauniita esineitä ja hyvänmielen vaatteita. Vanhan rakennuksen sisäpinnat ovat luolamaisia, ovikaaret noin 160 senttiä korkeat. Aivan kuin siihen aikaan, kun Gamla Stan oli vielä Ruotsin pääkaupunki.
Poikkikaduilla sijaitsee muun muassa eestiläinen ja ihan tavallinen ruotsalainen koulu. Kaduilla raikuu välillä lasten iloinen temmellys. Välillä taas tulee ihan hiljaista. Taas.
– – –
Majoitusta Tukholmassa tarjoaa esim.Hotels.com
Jos työnantajasi on sitä mieltä, että työtahdin hidastaminen on laiskottelua, tulosta tämä argumentointilista avuksesi ja käy se pomosi kanssa läpi. Kaikki argumentit eivät sovi kaikkiin töihin, mutta moni ajatus on sovellettavissa.
Lähtökohtaisesti hidastaminen työympäristössä tarkoittaa priorisointia, ja priorisointi lisää tuottavuutta. Ja tuottavuus on taikasana, joka saa työnantajasi korvat hörölle.
Hidastava työntekijä taas kokee parhaimmillaan olevansa oman (työ)elämänsä kuljettaja eikä pelkkä matkustaja. Tällä taas on kauaskantoisia, positiivisia vaikutuksia yksilön, työyhteisön ja sitä myötä myös koko yhteiskunnan näkökulmasta.
1. Vähemmän on enemmän
Työnantajan näkökulmasta: 1800-luvulla elänyt taloustieteilijä Vilfredo Pareto kiteytti tuottavuuden niin sanottuun Pareton lakiin: 80 % tuloksista syntyy 20%:sta vaivannäöstä ja käytetystä ajasta. Työntekijän tekemää työtä kannattaa siis priorisoida rajusti. Tämä tarkoittaa hyvää työnohajusta ja strategista suunnittelua. Miksi istuttaa työntekijää 40 (+) tuntia viikossa työpaikalla, jos sama tulos syntyy pienemmälläkin tuntimäärällä, jolloin pidentynyt vapaa-aika pitää työntekijän onnellisempana eli työkuntoisena pidempään?
Työntekijän näkökulmasta: Kun voi keskittyä olennaiseen, työ palkitsee enemmän, eli työn tulos näkyy myös tekijälleen. Kun priorisoidusta työstä on palkintona vapaa-aikaa, ei tarvitse keräillä voimia kahvitauoilla, pitkillä lounailla ja nettisurffailulla, jotta jaksaa taas kahdeksantuntisen työpäivän. Kun työ on tehty, vaikka jo parin tunnin jälkeen, voi lähteä kotiin iloitsemaan ansaitusta vapaa-ajasta.
2. Keskittyminen paranee
Työnantajan näkökulmasta: Kun työntekijällä ei ole liikaa asioita meneillään ja useita asioita jonossa, hän tekee senhetkisen yksittäisen työnsä tehokkaammin eli tuottavammin. Jos työntekijällä on tunne, ettei hän ehkä ehdi tehdä kaikkea päivän aikana, hän ei pysty täysin keskittymään senhetkiseen työhönsä ja usein lamaantuu. Ovatko siis kaikki palaverit tärkeitä? Voisiko sähköposteja ja puhelinta ohjelmoida niin, että niihin reagoitaisiin kerran tai kaksi päivällä – ei online? Voisiko turhat toimet korvata esimerkiksi keskittymistä eli tehokkuutta parantavilla tehotorkuilla? Nokkaunet nukkunut työntekijä tekee esimerkiksi vähemmän virheitä.
Työntekijän näkökulmasta: Kun saa tehdä työnsä rauhassa, keskeytyksettä ja tietäen, että kykenee sen tekemään, työnteko on mielekkäämpää ja työt hoituvat tehokkaammin.
3. Puuhakas ei ole tehokas
Työnantajan näkökulmasta: Kun työtekijältä ostetaan aikaa, on tiedostettava, että hän ei voi olla pidemmällä tähtäimellä tehokas kahdeksan tuntia päivässä viisi päivää viikossa. Ja koska ”ahkera” työntekijä haluaa näyttää tehokkaalta, hän on puuhakas. Eli hän käyttää energiaansa työnantajansa miellyttämiseen sen sijaan, että hoitaisi tuottavimmat työtehtävät ja lähtisi kotiin tai tauolle keräämään energiaa. Puuhakkuus stressaa työntekijän aivoja – turhaan.
Työntekijän näkökulmasta: Älä käytä energiaasi turhan puuhasteluun, vaan kerää energiaa sama aika; jos työnanataja ostaa sinulta aikaa, pidä energisoivat tauot, koska et pääse yhtään aiemmin kotiin tankkaamaan voimavarojasi. Ja ennen kaikkea: hyväksy, ettet voi olla tehokas 40 tuntia viikossa, kukaan ei voi, ainakaan pitkässä juoksussa.
4. Energia liikkuu sykleissä
Työnantajan näkökulmasta: Koska työntekijän kyvykkyys, mielenkiinto ja henkinen kestävyys voimistuvat ja heikentyvät syklisesti, hitaat jaksot työssä ovat vastapaino tiheille kausille. Kuten myös riittävä vapaa-aika on vastapaino työlle. Hitaita jaksoja ei siis pidä tupata täyteen puuhastelua, koska se on aina pois kokonaisuudesta eli pitkän tähtäimen tuloksesta.
Työntekijän näkökulmasta: Silloin kun on energinen olo, työteko maistuu. Ja silloin kun se maistuu, on tyytyväinen olo.
5. Hyvät päätökset lisääntyvät
Työnantajan näkökulmasta: Kun työntekijän työrytmissä hitaat ja nopeat vaiheet vaihtelevat tasapainoisessa suhteessa, hän pysyy terävä ja tyynenä. Tämä taas tarkoittaa myös tiukoissa tilanteissa hyviä päätöksiä – isoja tai pieniä, mutta aina työnantajan kannalta positiivisia. Taukojen ja vapaa-ajan lisääminen ovat siis kuin rahan laittamista pankkiin, eivät rahan kuluttamista.
Työntekijän näkökulmasta: Kun tuntee olonsa teräväksi ja selkeäksi, on itsevarmempi, tekee hyviä päätöksiä, ja voi kokea onnistumista omassa työssään. Hyvistä päätöksistä saa usein myös kiitosta, mikä lisää tyyytyväisyyttä työhön.
6. Kuunteleminen ja aistiminen parantuvat
Työnantajan näkökulmasta: Kun työntekijä ei ole stressaantunut ja liian kiireinen, hän pystyy kuuntelemaan esimerkiksi asiakastaan paremmin ja näin myös arvioimaan asiakkaan tarpeita paremmin. Asiakas kokee myös miellyttävän tilanteen, jossa hänen asioistaan ollaan oikeasti kiinnostuneita ja häneen halutaan käyttää aikaa. Ei-stressaantunut eli herkkyydeltään hyvä työntekijä pystyy myös nopeasti aistimaan, kannattaako kyseisen asiakkaan kanssa tehdä perusteellista työtä vai onko asiakas jo päättänyt kielteisen kantansa yhteistyöhön.
Työntekijän näkökulmasta: On palkitsevaa saada kuuntelemalla hyvä mieli toiselle, hyvä ja lähtee kiertämään. Ja on läppäriäkin tehokkaampi työväline, kun pystyy välähdyksen omaisesti tekemään analyysin asiakkaan tarpeista – tai siitä, ettei hänellä ole tarpeita. Tasapainossa oleva ihminen pystyy käyttämään intuitiivista työkaluaan ja luottamaan siihen.
7. Luova ajattelu lisääntyy
Työnantajan näkökulmasta: Jos haluaa työntekijän pystyvän luovaan ajatteluun, on pidettävä huolta, ettei hänen kaikki aikansa ja energiansa mene aikatauluissa pysymiseen. Luova ajattelu on tuottavaa – mikäli siihen on aikaa.
Työntekijän näkökulmasta: Moni on saattanut huomata, että lenkillä, ”naistenhuoneessa” tai muina tyhjinä hetkinä syntyvät parhaat ideat. Ideat voivat olla oman työn kannalta merkittäviä oivalluksia tai jopa koko yrityksen toiminnan kannalta mullistavia. Parhaat ajatukset syntyvät tyhjyydestä, ei-yrittämisestä.
8. Strateginen suunnittelu tulee mahdolliseksi
Työnantajan näkökulmasta: Sekä suuren että pienen linjan strateginen suunnittelu vaatii aikaa, ja se jää usein tekemättä, jos aina on kiire – jolloin taas on aina kiire. Eikä se yleensä näy tuloksessa – ainakaan positiivisena. ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” –sanonta on relevantti.
Työntekijän näkökulmasta: Ajan puute eli kiire johtaa tuulispäänä sinkoiluun, joka on sekä henkisesti että fyysisesti (ja työnantajalle myös taloudellisesti) rasittavaa. Kun on tarpeeksi aikaa strategiseen suunnitteluun, myös priorisointi onnistuu, ja suunnitteluun käytetty aika maksaa itsensä korkoineen takaisin.
9. Uupumuksen välttäminen
Työnantajan näkökulmasta: Liian kiireinen työntekijä uupuu ennemmin tai myöhemmin. Stressin oireita ovat paitsi univaikeuden ja väsymys myös infektiot ja kolotukset. Työntekijä joutuu olemaan paljon poissa töistä, työteho kärsii ja lopulta työntekijä yleensä hakeutuu muualle töihin. Hidas eli tasapainoinen työrytmi sen sijaan pitää työntekijän tyytyväisempänä ja näin ollen myös terveempänä ja motivoituneempana.
Työntekijän näkökulmasta: Moni on sitä mieltä, ettei omalla mielenterveydellä tai elämällä ole hintalappua. Kuitenkin niin usein molemmat myydään kuukausipalkan hinnalla. Jos työ uuvuttaa liikaa, on omaa elämää punnittava uudelleen. Vaikka vastuu tasapainoisesta työtahdista on työnantajalla, vain työntekijä itse tietää lopulta oman pystymisensä rajat.
10. Tästä kaikesta johtuen: tuottavuus lisääntyy
Työnantajan näkökulmasta: Hitaamman rytmin työntekijä on tuottava, sillä hän pystyy priorisoimaan olennaiseen (eli olemaan tehokas), keskittymään paremmin (eli olemaan tehokas), käyttämään energiansa oikein ja oikealla hetkellä (eli olemaan tehokas), tekemään hyviä päätöksiä, kuuntelemaan ja arvioimaan potentiaaliset tilanteet paremmin, saamaan luovia ajatuksia, tekemään merkittäviä strategisia suunnitelmia, ja hitaamman rytmin työntekijä on tyytyväisempi ja sitä kautta myös yleensä pitkäaikaisempi ”tuottaja”. Tässä yhtälössä tärkeintä on muistaa, että kun työrytmi saadaan tasapainoiseksi, ja näin ollen tehokkuus ja tuottavuus kasvamaan, ”ylijäävä” aika on työntekijän – ei työnantajan – omaisuutta. Muuten ollaan taas lähtöpisteessä.
Työntekijän näkökulmasta: Mikä olisikaan parempaa kuin olla vähemmässä ajassa tuottavampi, jolloin saisi palkkioksi lisää vapaa-aikaa, voimia, iloa ja energiaa? Työnantaja olisi tyytyväinen ja työntekijä olisi tyytyväinen.
Jaana-Mirjam Mustavuori: Olemisen talossa – Hidastajan vuosi, Kirjapaja, 2009
Olemisen talossa -kirjan kirjoittaja Jaana-Mirjam Mustavuori päätti irtisanoutua päätoimittajan työstään, koska innostuksesta huolimatta alkoi tuntea itsensä ontoksi sisältä. Kirjan alussa hän kuvailee lähtötilannetta: ”Toivun työpäivästä illan ja yön kuluessa, työviikosta viikonlopun aikana ja työvuodesta vuosilomalla.”
Vuosi päätöksen jälkeen kiireinen kaupunki vaihtui hiljaiseen maaseutuun melkein kokonaiseksi vuodeksi. Mustavuori halusi kuulla itsensä. ”Maaseudun hiljaisuus on suorastaan tyrmäävä. Samaan aikaan kun kuulen oman sydämeni rytmisen sykkeen ja hengityksen kulkevan päästä sisään ja ulos, kuulen pään sisäisen pulinan. On kuin apinalauma mellastaisi mielen metsässä. Mitä väsyneempi olen, sitä hullummin ne hilluvat.” Ympäröivä hiljaisuus ei taannutkaan sisäistä hiljaisuutta, aluksi.
Mustavuori kuvailee niin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti maalla asumisen arjen rutiineja, luontoa ja tapahtumia, että välillä lukijana tuntuu, että viettää hetken hänen kanssaan läsnä ja hiljaisuudessa. Se on lukijalle miltei meditatiivista. Kun hän vie matot ulos, tuntuu, että olisi itse tehnyt saman puhdistusrituaalin. Kun hän kuvailee kävelyretken eväitään, maistan maut suussani. Kun hän kuvailee pyykkäystään, kuulen pyykkikoneen ja tunne pyykkipojat sormissani.
Kun hän kuvailee luontoa, elän vuodenaikoja hänen kanssaan: ”Oikaisemme kylän peltojen halki ja kävelemme metsän kautta jäälle. Metsän rauha tarttuu minuun, ja lumisten mäntyjenja kuusien kauneus ilahduttaa sydäntä. Riippakoivujen oksiin tarttunut kuura kimaltelee auringossa. Mustikan- ja puolukanvarvut ovat saaneet lumikuorrutuksen, ja lumiset heinät säihkyvät valoa. On taikatalvi.”
Mustavuori kertoo ja kuvailee kirjassaan paljon asioita, jotka meiltä jää huomaamatta, koska meillä on aina niin kiire. Kirja näyttää, että kyse ei ole siitä, mistä vuodenajasta pidämme, vaansiitä, että nuo vuodenajat ovat, ja me näemme ja koemme ne. Kirjaa lukiessa melkein alkaa tuntua siltä, että olisi halunnut lukea kirjaa pitkin vuotta, hitaasti, kokea vuodenaikojen vaihtelut omassa arjessa kaupungissa samalla, kun kokee ne maalla kirjan sivuilla.
Vuoden aikana eli kirjan edetessä vuorottelevat herkät kuvaukset, mielen rauhoittumisen pehmeä laskeutuminen ja pienet otteet lehtiteksteistä ja kirjoista.
Kirja saa mielen rauhalliseksi ja ilman raikkaaksi. Se on miniloma maalle ja hiljaisuuteen.
Tässä vielä koskettavia lainauksia kirjasta:
KASVUSTA
”Ihmisen on helpompi kasvaa itsestään irti, kehittyä muuksi kuin mitä luonnostaan on. Siitä seuraa pahaa oloa, ennemmin tai myöhemmin. Kaikki on kunnossa, kun elämä ei hierrä, kiristä tai purista. Kun vääntö lakkaa, ihminen voi kasvaa ja kukoistaa.”
LUOPUMISESTA
”Elämä, dynaaminen tasapaino, on liikettä moneen eri suuntaan samanaikaisesti. On uusia alkuja ja kitkeriä loppuja, luopumista ja jäähyväisiä. Asiat ovat yhtä aikaa hyvin, huonosti ja siltä väliltä. Meillä on vahvuutemme ja heikkoutemme, kukoistumisemme ja lakastumisemme.”
SILLEEN JÄTTÄMISESTÄ
”Silleen jättäminen ei ole piittaamattomuutta, vaan selvästi oman rajallisuutensa tuntevaa asioiden antamista olla. Voin olla jostain asiasta hyvin tietoinen, panna sen merkille, ajatella sitä, mutta olla puuttumatta siihen. Se saa olla se, mikä se on.”
SUORITTAMISESTA
”Kun on pienestä pitäen oppinut suorittamaan ja saanut hyvää palautetta suorituksistaan (tekeminen) eikä siitä, mitä on (oleminen), niin suhde omaan olemiseen on jäänyt aina tekemisen jalkoihin. Sama juttu kaikkialla: kotona, lastentarhassa, koulussa, harrastuksissa, yliopistolla, työelämässä, ihmissuhteissa.”
ARKISTEN ASIOIDEN KAUNEUDESTA
“Maalari maalaa Valkeaa Taloa keltaiseksi, ja vanha pesukone pyörittää pyykkejä talon kellarissa. Pyykkikoneen hiljettyä ripusta pyykit ulos narulle kuivumaan. Pyykkinaru on viritetty kahden vanhan männyn väliin etupihalle. Keltaiset unikkolakanat, punaiset kylpypyyhkeet, moniväriset mekot ja koltut nauravat riemunkirjavina narulla roikkuessaan. Ne muuttuvat lipuiksi ja viireiksi, joita tuuli liehuttaa tarmokkaasti. Raikkaassa ulkoilmassa kuivunut pyykki tuoksuu hyvälle.”
Alex Shimo-Barry kertoo kirjassaan Plussaa ja miinusta – 100 konstia pieneen hiilijälkeen (WSOY 2010), että eurooppalaisen ihmisen keskimääräiset, henkilökohtaiset hiilidioksidipäästöt ovat 4,5 tonnia vuodessa, amerikkalaisen jopa 10 tonnia. Millä yksilön valinnoilla on painokkaita vaikutuksia päästöjen pienenemiseen?
Tässä kymmenen esimerkkiä suuriin ympäristövaikutuksiin vuositasolla:
1. Kierrätys
–1635 kg: kun kierrätät kolme neljäsosaa kotitaloutesi jätteistä.
–5250 kg: sen lisäksi, että pyöräilyn hiilipäästöt ovat 0, se on ketterä kaupungissa ja kasvattaa kuntoa.
4. Omasta autosta luopuminen
–4730 kg: vaihda autojen yhteiskäyttöpalveluun, lue esimerkiksi www.citycarclub.fi.
5. Etätyö
–2725 kg: nykyteknologia mahdollistaa etätyön silloin tällöin tai säännöllisesti, eikä liikkuminen tuo päivittäin päästöjä.
6. Lähiruoka
–2275 kg: jos syöt lähiruokaa kerran viikossa. Lähiruoka on tuoretta ja siinä on minimaaliset kuljetuspäästöt.
7. Vähemmän lihaa
–1785 kg: kansainvälinen lihateollisuus tuottaa noin 18 prosenttia koko maailman kasvihuonepäästöistä.
8. Luomuruoka
–455 kg: jos neljäsosa käyttämistäsi tuoretuotteista on luomua.
9. Kirppiskuteet
–365 kg: jokainen ostamasi vaatekappale vaikuttaa ympäristöön.
10. Maalämpö
–2600 kg: maalämpö on paitsi ympäristöystävällinen mutta myös tehokas.
Kirjasta 100 konstia pieneen hiilijälkeen löytyy 90 muuta painokasta vinkkiä oman hiilijalanjäljen pienentämiseen. Ekovinkkejä löydät myös WWF:n Vastuullinen elämäntapa -sivuilta.
3. Kiinnitä purkin kansi pohjaosaan, jotta saat röpelöisen leikkuuosan piiloon. Leikkaa saksilla purkin muovikanteen pyöreä aukko, jonka mitat saat lampun johdon kantaosasta (ks. kuva 5).
4. Leikkaa paidan hihasta noin 20 senttiä pidempi pala kuin purkin pituus. Hihan pitää peittää sekä purkin kyljet että kansiosa (ks. kuva 6). Mikäli hiha on purkin ympärillä löysähkö, laita vähän liimaa kiinnikkeeksi.
5. Irrota lampun johdon kantaosasta kiristyskappale.
6. Pue hiha lampun päälle. Ja laita ylimääräinen kangas kannen reiästä sisään, ja sitten aseta lampun johdon kanta reiästä. Kiinnitä kiristysosa lampun sisään.
7. Tässä on lopputulos: hihalla päällystetty peltipurkki eli uusi lamppu!
Kundaliinijoogi Yogi Bhajan kehottaa eritoten naisia ottamaan päiväunet vähintään kerran päivässä. Miten se uni tuleekin niin viettelevän makeasti keskellä päivää, mutta illalla Nukkumattia joutuu välillä odottelemaan pidemmänkin aikaa?
Seuraavassa neljä yllättävää vinkkiä, millä Nukkumatin voi houkutella nopeammin luokseen. Vinkit ovat poimittu suomalaisen kundaliinijoogaopettajan, Inderjit Kaur Khalsan, upeasta kirjasta Voiman Tie – Kundaliinijoogaa Yogi Bhajanin mukaan.
1. Kampaa hiukset
Kampaa hiuksia puisella harjalla viiden minuutin ajan. Keskity ainoastaan kampaamiseen – se on erittäin rauhoittavaa. Kampaa hiuksia edestä taaksepäin, takaa eteenpäin ja sivulta sivulle.
2. Pese jalat
Iltaisin on hyvä huuhdella jalat kylmällä vedellä. Se vilkastaa aineenvaihduntaa ja rentouttaa jalkoja. Jalkojen kuivaaminen karhealla pyyhkeellä tehostaa vaikutusta. Kun jalat vielä hierotaan manteli- tai muulla luonnonöljyllä, käsitellään samalla niissä sijaitsevia kehopisteitä ja voidaan näin vaikuttaa elimistöön.
3. Huolehdi, että vuoteesi on kunnossa
Varmista, että sänkysi on sijoitettu itä-länsi-suuntaisesti. Tällöin et nuku samassa linjassa maan magneettikehän kanssa, mikä saattaa haitata unta.
4. Käänny oikealle kyljelle
Maatessasi oikealla kyljellä vasen sierain jää avoimeksi ja hengitys kulkee pääasiallisesti sen kautta. Vasemman sieraimen kautta hengittäminen rauhoittaa ja viilentää.
Muista myös:
– Harrastaa liikuntaa päivän mittaan
– Hidastaa rytmiä ennen nukkumaanmenoa: pyri jättämään ajattelua vaativa työ seuraavaan päivään, esimerkiksi kirjoittamalla lista tulevan päivän tehtävistä. Näin vapautat ajatukset askartelemasta seuraavassa päivässä.
– Välttää isoa ateriaa ennen nukkumaanmenoa
– Juoda vettä. Iso lasillinen vettä ennen nukkumaanmenoa tasapainottaa elimistöä ja auttaa pääsemään helpommin levolliseen ja syvään unitilaan.
Virvellä, 55, ajatus vuorotteluvapaasta oli itänyt jo pitkään ennen vuotta 2009. Houkutus vuoden vapaasta tuli sitä suuremmaksi, mitä enemmän työmotivaatio hiipui, keskittymiskyky heikkeni ja työ muuttui mekaaniseksi.
“Aloin tuntea itseni yhä enemmän suorittajaksi ja sivustakatsojaksi omassa elämässäni”, Virve kuvailee jälkeenpäin.
Vuorotteluvapaa alkoi tuntua ajankohtaiselta, kun nuorempi lapsi oli muuttanut kotoa pois, asuntolaina oli maksettu ja Virve oli saanut pienen perinnön vararahastoksi. Virve sai myös miehensä innostumaan yhteisestä vapaavuodesta. Vuodesta 2009 tulisi erilainen.
Yhtäkkiä. Kotona ei ollutkaan enää kiire. Yksikin ohjelmanumero päivässä oli riittävä. Oli aikaa pitkille kävelyille, kirjoille, ystäville, iltapäivien joutilaille kahvihetkille. Virve pääsi myös vihdoin näkemään, miten kevät vaihtui kesäksi ja kesä syksyksi omalla mökillä saaressa.
“Olennaisinta vuodessa oli kiireettömyys, itseensä tutustuminen, hetkessä eläminen ja läsnäolo – onnen tunteet siitä, että on juuri tässä, juuri nyt eikä missään muualla eikä kukaan muu.”
Vuorotteluvapaavuoden aikana Virve myös matkusteli pitkiä aikoja miehensä kanssa, Aasiassa ja Afrikassa. Vuorottelukorvaus riitti hyvin mukavaan elämään, kunhan kiersi kalliit hotellit kaukaa.
Virve kuvaa matkojensa sisältöä näin:
“Joogaa, vapaaehtoistyötä ja ayurveda-opintoja Intiassa, pitkiä juna- ja bussimatkoja, risteilyä tuhansien kalkkikivisaarten keskellä Vietnamissa, patikointia vesiputouksille ja luolille, lillumista alas Laosin jokia, keskusteluja munkkien kanssa, mietiskelyä temppeleissä, thai-ruokakurssi, snorklailua, pitkiä aterioita, upeita auringonlaskuja Sansibarilla, villieläimiä Tansanian kansallispuistoissa, hierontaa eri tyyleillä, pyöräilyä maaseudulla, kilpikonnien suojeluprojekteja, museoita ja gallerioita. Elämyksiä, aikaa, vapautta. Ei aikatauluja eikä etukäteen suunniteltua matkareittiä. Uusia tuttavuuksia, paikallisia ja turisteja, itseään ja elämän tarkoitusta etsiviä, nuoria ja vanhoja. Samat kirjat luettu Bostonissa, Stuttgartissa ja Kuala Lumpurissa. Päiviin mahtui loputtomasti aikaa ihmettelyyn, tarkkailuun ja ihmisten kohtaamiseen.”
Näistä ihmettelyistä ja kohtaamisista, vuorotteluvapaasta, tulee kohta kuluneeksi vuosi. Toisin sanoen Virve on ollut taas työssä melkein vuoden. Miten hän kokee itsensä, elämänsä ja työnsä nyt?
“Vuoden vaikutus näkyi lopullisesti vasta, kun olin palannut töihin. En ollutkaan enää sivustakatsoja vaan kokija. Nyt näen asiat uudella tavalla, olen hyväntuulisempi, valppaampi ja energisempi. Jaksan paneutua asioihin paremmin ja muisti toimii – ainakin paremmin kuin ennen. Välillä mietin, kauanko muutos mahtaa kestää.”
Vuorotteluvapaan aikana Virve juurrutti mietiskelyn jokapäiväiseksi tavakseen, ja on jatkanut sitä palattuaan töihin. Näin vapaavuoden oivallukset, läsnäolo ja onnellisuus ovat pysyneet yllä myös kiireisemmässä elämänrytmissä.
Timo Lampikoski: Hidasta! Ajankäytön valinnat arjessa ja työssä, PS-kustannus, 2009
