”Mua väsyttää”, ”en jaksa” tai ”olen vähän väsynyt” ovat jo niin arkipäiväisiä heittoja, ettei niihin tule kiinnitettyä edes huomiota. Mutta missä menee raja terveen väsymyksen ja liiallisen väsymyksen välillä?
Jotta liiallista väsymystä voi estää, kannattaa suhteutua vakavasti seuraaviin merkkeihin:
1. Väsymyksen tunne
Jos työpäivän päätteeksi olet ihan puhki etkä jaksa kuin lösähtää sohvalle loppuillaksi, vähentää se elämänlaatua kokonaiskuvassa. Tällainen väsymys on selvä merkki ei-toivottavasta tilasta.
2. Epävarmuuden tunne
Kun tuntuu siltä, että on vaikea tehdä pienempiäkin päätöksiä ja niitä tulee lykättyä, johtuu se yleensä liiallisesta väsymyksestä. Seurauksena kaikki asiat kasaantuvat.
3. Ärtymyksen tunne
Olet liian väsynyt, jos otat pääosin kaiken kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena ja ärhentelet muille.
4. Ihmissuhteista vetäytyminen
Jos tuntuu, että ihmissuhteet ovat velvollisuuksia, muut ihmiset vaativia ja hankalia etkä pysty nauttimaan sosiaalisista tilanteista, saatat tarvita palautumista työstä.
5. Temperamentti muuttuu
Huomaat itse tai muut huomauttavat muuttuneesta sinästäsi. Ehkä erakoidut, menetät sinulle tyypillisiä luonteenpiirteitä ja näytät nuhraantuneelta, koska olet välinpitämätön itseäsi kohtaan.
Muita liiallisen väsymyksen piirteitä ovat
+ sanojen löytäminen hidastuu
+ mieleen painaminen ja palauttaminen vaikeutuu
+ suusta pääsee sammakoita
+ tavoitteellisuus herpaantuu
Kesän päättyessä olen muistellut lapsuuden kesiä. Ne muistuvat mieleen suloisina ja huolettomina. Parempina kuin aikuisuuden kesät. Lapsuuden kesiä sävyttivät kiireettömyys ja rauhallisuus. Kellosta loppui veto. Aamulla sai nukkua niin myöhään kuin nukutti. Mökissä leijui mummon pannukahvin tuoksu. Almanakka tyhjeni, seurasimme siitä ainoastaan kuun vaiheita ja kalan ottiaikoja. Kissoille piti saada särkiä ja mummolle savulahnaa. Tässä tärkeysjärjestyksessä.
Arjen askareet tuntuivat leikiltä. Aamuisin, saatuani silmäni auki, lähdin veneellä hakemaan talousvettä naapurin lähteestä. Samalla tarkistin katiskat. Sillä välin mummo oli yleensä jättänyt vadillisen tiskattavia astioita polun varrelle. Kannoin vedet talolle ja lähdin takaisin rantaan tiskaamaan. Riivin tukollisen heiniä mukaani, ne toimittivat tiskiharjan virkaa. Järvessä tiskaamani astiat nostin laiturille alassuin kuivumaan.
Jos lika ei irronnut astioista, upotin ne veden alle ja päästin irti. Seurasin kuinka lautaset, lasit, purkit ja purnukat leijuivat järven pohjaan. Palasin joidenkin tuntien päästä katsomaan joko kalan poikaset olisivat saaneet astiat nypittyä puhtaiksi. Joskus joku haarukka tai lusikka meinasi karata vesikasvillisuuden kätköihin.
Pyykitkin pestiin käsin. Pyykkinaru oli omituisen lyhyt, siksi osa pyykeistä heitettiin koivun oksille kuivumaan. Odotin usein äitiä kesäpaikkaamme. Harvoin hän tuli. Mutta jos hän tuli, hän saapui neljän onnikalla. Naapurin lehmät kerääntyivät niihin aikoihin veräjälle päin lypsyä varten ja saatoin arvioida, että jos äitiä ei kohta näkyisi tiellä, ei hän sinä päivänä tulisi.
Jos ystäville tai sukulaisille oli asiaa, kirjoitimme kirjeitä tai lähetimme postikortin. Ehkä kerran koko kesän aikana tuli niin tärkeää asiaa, että piti mennä naapuriin kysymään saisiko soittaa. Jätimme markkoja pöydän reunalle kiitokseksi.
Ei ollut kännyköitä, tietokoneita tai sosiaalista mediaa. Kun radiosta loppuivat patterit, uusia oli mahdollisuus saada kerran viikossa kauppa-autolta. Hyvin ehdimme kauppa-autoakin odottamaan, joka oli yleensä aikataulustaan kaksi tai kolme tuntia myöhässä.
Milloin kadotamme hetkessä elämisen, tietyn peruspositiivisuuden ja huolettomuuden? Koska alkaa porkkanan perässä juokseminen? Läpijuostut kesät, suoritukset ja itsensä ruoskiminen. ”Sitten helpottaa, kun saa tämän ja tämän projektin tehtyä.” Vaan ei helpotakaan, kun tilalle tulee aina uusia suoritteita.
Miksi asetamme aikuisena itsellemme niin paljon kieltoja, rajoituksia, sääntöjä ja velvollisuuksia?
Vieläkö tämän päivän lapset pystyvät kokemaan ajattomia ja huolettomia kesiä?
Olivatko lapsuuden kesät todellisuudessa aina niin lämpimiä ja paistoiko silloin aina aurinko? Unohtuvatko ikävät asiat ja hyvät muistot korostuvat? Muistan kesän, kun satoi kokoajan. Heinät homehtuivat seipäille. Eräs kesä oli hyvin kylmä ja kesäkuussa satoi lunta. Lehmät juoksivat hännät pystyssä sitä pakoon. Nukuin heinäladossa, pääskyset seuranani, kun äiti tuli maalle ryyppäämään. Huonotkin muistot saavat ajan kuluessa kultareunukset.
Enää ei ole mummoa eikä äitiä. Pääskystenkin määrä on vähentynyt, kun ei ole latoa eikä lehmiäkään. Vaikka joskus haluaisin palata lapsuuden kesään, edes yhdeksi päiväksi, menneisyyttä ei saa takaisin. Voin kuitenkin rakentaa aikuisuuden kesistäni lapsuuden kesän kaltaisia, sillä aikuisena minä saan määrätä leikin säännöt: ”Kapteeni käskee: pysähdy!” Pysähtyminen tuo onnea.
Ihana kesä on mennyt, mutta”Kapteeni käskee: säilytä auringonpaiste sydämessäsi!”
Kolumnisti-kirjailija Kaarina Davisin ajatuksia voit lukea lisää hänen kotisivuiltaan www.kaarinadavis.com, josta voit tilata myös Davisin kirjoja suoraan kirjailijalta itseltään.
Rosala-blogissa pureudutaan slow living -teemoihin. Rosala on vuonna 1925 rakennettu talo hitaassa Hämeessä, ja se toimii Hidasta elämää -sivuston kiinnepaikkana ja sivuston perustajien kotina.
Rosalan kätköistä löytyi iso kasa räsymattoja. Osa pääsi lattianlämmikkeeksi, mutta iso osa – etenkin käytävämattoja – jäi käyttämättä.
Päätin tehdä kokeeksi yhdestä matosta lattialle lökötyynyn:
– Mittasin matosta suorakaiteen muotoisen pätkän, joka taitettuna on neliö. Jätin sidontavaraksi noin kymmenen senttiä; eli jotta tyynyn struktuuri pysyy kasassa, täytyy leikatusta päästä solmia langat. Solmujen ei tarvitse olla erityisen kauniita, sillä ne jäävät tyynyn sisäpuolelle, mutta napakoita niistä kannattaa tehdä. – Ompelin parsinneulalla ja puuvillalangalla maton neliöksi siten, että hapsut jäivät nurjalle puolelle. Kääntämistä varten jätin n. 30 sentin aukon, josta sain tungettua myös pehmikkeet sisään. – Pehmikkeenä käytin vanhoja tyynyjä kokonaisina. Vanhat tyynyt voi myös avata ja laittaa pelkän vanun tyynyn sisään.
– Lopuksi ompelin aukon kiinni.
Tyynyn tekeminen oli niin helppoa, että mietin, miten onnistuisi kokonaisen sohvan päällystäminen räsymatoilla?
Kesällä Jari Sarasvuo pääsi otsikoihin syyttämällä downshiftaajia itsekkyydestä. Arvailematta tai tietämättä, mitä Sarasvuo tarkoittaa ”downshiftaajilla” (luultavasti tätä), on sen sijaan kiinnostavaa kuulla, mitä maailman tunnetuimmat henkiset gurut Anthony de Melloja Dalai-Lama sanovat itsekkyydestä.
”En salli sinun manipuloivan itseäni. Minä elän omaa elämääni. Kuljen omia teitäni. Otan itselleni vapauden ajatella omia ajatuksiani, seurata omia taipumuksiani ja mieltymyksiäni. Osaan sanoa sinulle ei. – – – On ihanaa sanoa ihmisille ei, se on osa heräämistä. Herääminen on osaksi sitä, että elätte elämäänne niin kuin se on teistä itsestänne sopivaa. Ja ymmärtäkää tämä: se ei ole itsekkyyttä. Itsekkyyttä on se, että vaatii jotakuta toista elämään niin kuin TEISTÄ on sopivaa. Se on itsekkyyttä. Ei ole itsekästä elää omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi katsoo.”
”On selvää, että kaikki maailman ongelmat johtuvat viime kädessä itsekkyydestä ja itserakkaudesta. Muista, että viime kädessä rakastat itseäsi luonnollisesti, et siksi, että olisit ollut itsellesi ystävällinen. Haluat päästä eroon kärsimyksestä ja olla onnellinen yksinkertaisesti siitä syystä, että rakastat elämääsi. Samalla tavalla kaikki elolliset olennot luonnostaan rakastavat itseään, mistä syystä he haluavat päästä eroon kärsimyksestä ja olla onnellisia. Olemme kaikki samanlaisia – ainoa sinun ja toisten välinen ero on se, että toisia on monta ja sinua vain yksi. Vaikka voisit käyttää kaikkia muita olentoja omien päämääriesi saavuttamiseen, et olisi onnellinen. Mutta jos sinä, yksi ihminen, palvelet toisia parhaasi mukaan, tämä pyrkimys on sinulle sisäisen ilon lähde.”
Dalai-Lama kirjoittaa vielä epäitsekkäistä ihmisistä eli niistä, jotka eivät vaadi muita elämään, kuten heistä on sopivaa:
”Aidosti epäitsekkäät ihmiset välittävät lukemattomasta määrästä elollisia olentoja huolimatta siitä, ovatko ne ystäviä vai vihollisia tai mikä heidän kansallisuutensa tai etninen taustansa on. Tämä myötätunto koskee kaikkea kärsimystä. Tällaiset epäitsekkäät ihmiset haluavat toisten saavuttavan onnellisuuden tilan kaikkine myönteisine ominaisuuksineen.”
Onko työpäivästä mahdollista selvitä kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella ponnistelulla? Kyllä voi, kun rytmittää työnsä järkevästi. Tässä muutama vinkki.
Saavu aamulla muita ennen työpaikalle
– Ennen kuin muut ovat saapuneet työpaikalle, tee työt, jotka vaativat erityistä keskittymistä.
– Tee päivän työlista kolmessa kategoriassa: ”pakko tehdä”, ”hyvä jos tulee tehdyksi”, ”voi odottaa”.
Kun muut saapuvat paikalle
– Hoida ulospäin suuntautuvia toimia: sähköpostit, puhelinkeskustelut jne.
– Älä häiritse muiden työtä, vaan säästä jutut tauolle tai sovittuun hetkeen.
– Pidä tauko tai työhön liittyvä ajatusten vaihto ulkona pienellä kävelyllä.
Lounaan jälkeen
– Jos olet väsynyt, ota pikku torkut, muutama minuutti riittää. Tai meditoi; lyhytkin meditaatio tarjoaa unta syvemmän lepotilan. Helpot meditointiohjeet löydät tästä.
– Jos lounas on vain hieman hidastuttanut ajatuksen juoksua, tee hetken aikaa rauhallisempaa työtä: lajittele, arkistoi, siivoa työpöytä, käy läpi työlistaa.
Iltapäivällä
– Hoida kylläisenä ja uudelleen käynnistyneenä sosiaaliset kohtaamiset: kokoukset, vierailut, tapaamiset tai koulutukset.
Klo 14.30/15.30
– Lähde kotiin.
– Keskity muihin kuin työasioihin.
Lähde: Karin Lilja: Vähempi parempi – 77 keinoa, jotka muuttavat elämäsi, Aurinko Kustannus 2011
Hidasta elämää -sivuston ja Evitan yhteinen valokuvakilpailu Paikka, jossa mielesi lepää on saatu päätökseen; voittajat näet tästä.
Keräsimme 185 osallistujakuvasta pienen kuvagallerian maistiaisiksi. Laita rauhallista musiikkia soimaan ja palaa kesän rauhoittaviin hetkiin vaikka työpäivän lomassa!
Kuva 1. Mirva Kujala: Mieleni lepää metsässä, järven/lammen rannalla, Lapissa!
Kuva 2. Suvi-Tuulia Similä: Sininen hetki mökiltä.
Kuva 3. Maria Schulgin: Missä sielu lepää
Kuva 4. Juha Hentunen: Aitiopaikka auringonlaskuihin
Kuva 5. Helena Ferchici: Uidessa mieli lepää. Tampere, Alasjärvi.
Kuva 6. Jani Tiusanen: Hanko
Kuva 7. Lotta Juntunen: Gran Canaria
Kuva 8. Marjut Raunio: Auringonnousu ja veden päällä kävely.
Kuva 9. Hannele Roponen: Vesille soutajan mieli.
Kuva 10. Sakari Holma: Olla yhtä, aurinko ja minä.
Kuva 11. Roy Roos: Tälläistä maisemaa katsellessa ei voi olla kiire mihinkään. Tuulikin on seisahtunut nauttimaan hetkestä.
Kuva 12. Saila Kuutti: Bengtskärin majakan sauna, maailman parhaat löylyt!
Kuva 13. Meri-Tuuli Koivumaa: Eläinten parissa mieli lepää.
Kuva 14. Minna Lankinen
Kuva 15. Samu Koistinen: Dream Haven
Kuva 16. Arja Siikström: Silmä ja sielu lepää rannalla.
Kuva 17. Irene Altundas
Kuva 18. Ninni Simonen: Koli
Kuva 19. Maria Bopo Ehrnrooth: Aika on pysähtynyt
Kuva 20. Hannu Klippi: Ajatuksia ammentaen.
Kuva 21. Mirkka Vikström: Kökar
Kuva 22. Nica Borg: Autio saari, Itämeri ja hyvä kirja.
Kuva 23. Outi K Rinne: Aamu merellä.
Kuva 24. Suski Marjamäki: Mieli lepää kesämökin laiturilla auringonlaskua ihaillen.
Kuva 25. Erja Puodinketo: Pysähtynyttä levollisuutta iltalenkin varrelta…
Aina ei tarvitse vähentää työntekoa, jotta voi keventää ja hidastaa elämäänsä. Etätyö mahdollistaa työpäivän suunnittelun omien tuntemusten mukaan. Jos haluaa aloittaa työt kello viisi aamulla, se onnistuu mainiosti – vaikka yöpaita päällä. Tai jos ajatus luistaa paremmin lenkillä, suunnitteluprosessin voi tehdä lenkkarit jalassa. Puhelut voi tehdä riippumatosta käsin pilviä katsellen.
Etätyöt tarjoavat hyötyä sekä työntekijälle että työnantajalle.
Etätyön hyödyt työntekijän kannalta:
+ Työajan joustavuus ja rytmittäminen omien tarpeiden mukaan
+ Lisääntynyt työrauha ja keskittyminen
+ Työtyytyväisyyden ja työtehon paraneminen
+ Ajan ja rahan säästöt työmatkoissa
+ Työn ja perhe-elämän joustavampi yhteen sovittaminen
+ Mahdollisuus valita asuinpaikka muilla perusteilla kuin työn sijaintipaikan perusteella
+ Työnteolle tarkoituksenmukaisen paikan valinta
+ Vajaakuntoisten mahdollisuudet osallistua työelämään
+ Mahdollistaa työskentelyn poikkeustilanteissa (liikenne-este, huono keli)
Etätyön edut työnantajalle:
+ Työtehon ja työn tuottavuuden paraneminen
+ Työuran piteneminen paremman jaksamisen myötä
+ Työnantajan toimitilojen kustannusten säästöjä
+ Lisää työpaikan houkuttelevuutta ja on rekrytointivaltti
+ Vähentää työmatkaliikennettä
+ Parantaa työnantajien ympäristövastuullisuutta
+ Edistää ilmastopolitiikan tavoitteiden toteutumista
Voiko lastenhuoneen sisustaa ekologisesti ja ilman, että ostaa mitään kaupasta valmiina? Se vaatii aikaa, tiedonhakua, kirpputoreja, vaivaa ja tekemistä. Sen voi tehdä vaikka näin:
Tapetoitu. Lastenhuoneen tapetiksi valittiin ekovaatimusten mukaisesti valmistettu Tapettitalon Ritva Kronlundin 70-luvulla suunnittelema mustavalkoinen Lumikide. Jossain vaiheessa lapsi saa itse värittää paperitapetit mieleisekseen.
Maalattu. Iloa ja aurinkoa tuomaan maalattiin kirkkaan keltainen tehosteväri (0270-G85Y). Maalaamiseen käytettiin ekologista ja hajutonta Uulan Into-sisustusmaalia.
Uusiokäytössä. Lastenhuoneen kaappi oli jo kertaalleen edellisen asunnon kylpyhuonekalusteena, mutta pääsi taas alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa uusien asukkaiden kylpyhuoneremontin alta.
Entrattu. Keltainen seinä sai kaverikseen kolme väripilkkua, kun kirpputorilta löytyneet Eero Aarnion Pirtti-sarjan tuolit maalattiin samalla sävyllä kuin tehosteseinä. Tuolien maalaamiseen käytettiin Uulan Into-kalustemaalia.
Kirpputorilta. Sopivan korkuinen, kaunis pöytä löytyi tori.fi-sivustolta. Yli sata vuotta vanhan pienen pöydän ympärille mahtuu kivasti kolme kaverusta leikkimään.
Rakennettu.Keltaisen talon Matti rakensi ”Koiramäen” sängyn. Sänkyyn kätkeytyy molemmin puolin myös paljon säilytystilaa – ja maja. Sänky maalattiin samalla valkoisella kuin seinät (Into-sisustusmaali, F503 A/1): sävy valittiin Lumikide-tapetin pohjaväristä.
Kierrätetty. Sängyn verhot ommeltiin edellisen asunnon vanhoista verhoista.
Roskalavalta. Nukkekoti on roskalavalöytö. Jämäkkärakenteinen nukkekoti saa vähitellen uutta ilmettä: maalia pintaan, laattaa lattiaan ja tapettia seinille. Ilman viimeisteltyäkin sisustusta se on hyvin kelvannut leikkeihin!
”Uskon, että jos jokin yritys haluaa itselleen luovempia työntekijöitä, sen on pidettävä huolta siitä, että työntekijät pitkästyvät välillä. En tarkoita pitkästynyttä istumista liian pitkissä ja aivan mielenkiinnottomissa kokouksissa enkä palkankorotuksen saamatta jäämisen päivittelyä, vaan työjärjestykseen jääviä aukkoja, joiden kohdalla ei tehdä mitään erityistä. Paikalla voisi olla olla lepotuoli, jossa voisi silloin tällöin luvallisesti hieman liikahdellen istua tunnin, pari. Tai että olisi tilaisuus käydä joskus kävelyllä tai olla kotona olematta yhtään ahkera. Tällainen pienimuotoinen hidastaminen voisi osaltaan panna käyntiin suuren muutoksen.”
”Me kaikki tarvitsemme pitkästymistä. Kun siitä aiheutunut shokki on laantunut, ja olet oivaltanut, ettei sinun tarvitse tappaa kaikkia ikävystymisen merkkejä heti, voit vähitellen vajota mietiskelyyn. Mietiskely ja aika antavat uusia ajatuksia, ja ilman uusia ideoita ei yhteiskunta enää menesty vaan jää tyhjäkäynnille.”
Kirjasta Karin Lilja:Vähempi parempi – 77 keinoa, jotka muuttavat elämäsi, Aurinkokustannus 2011
”Luovuus tarvitsee aikaa, pysähtymistä, turvallisuutta ja hitauden kulttuuria, jossa voi jopa laiskotella, ladata itseään. Luovuudesta yli 90 prosenttia on tiedon hankkimista, kurinalaista työtä, virheistä oppimista, arkista tekemistä ja rutiineja. Sitten tulee se 10 prosenttia. Jos kaikki edellä sanottu on tehty, siis jos, niin noista vaivaisista prosenteista syntyy se pieni ero, joka erottaa toisistaan maailmanluokan menestyjät ja piirisarjalaiset.”
– Kirjasta Tapio Aaltonen:Luova kutsumus – Tarkoituksen kokemisen taito, Kirjapaja 2007
Hidastaminen tai hitaampi elämä käsitetään usein laiskotteluksi tai vetelehtimiseksi. Hyvä esimerkki löytyy Eeva-Leena Vaahtion kirjasta Enemmän irti elämästä (Tammi 2011): ”Nykyisin muodikkaaksi lanseeratun Slow lifen eli hitaan elämän sanoma on, että ollakseen onnellisia ihmisten pitäisi hidastaa elämäänsä. Siihen en kehota minä. Mitä hidas elämä sitä paitsi tarkoittaisi? Hidastelua töihin lähdössä, niin että myöhästyt bussista? Hidastelua töissä, niin että saat potkut? Hidastelua laskujen maksamisessa, niin että ulosottomies kolkuttaa ovellesi?”
Vaahtio jatkaa: ”Sen paremmin yksilöllistä kuin yhteiskunnallistakaan hyvinvointia ei luoda hitaudella, vaan tehokkuudella ja tuottavuudella. Kilpailija voitetaan olemalla tätä osaavampi ja nopeampi.”
Vaahtio puhuu siis laiskuudesta. Korjataanpa väärinymmärrys:
Laiskalla ei ole elämässään tavoitteita. Hitaampaa elämänrytmiä arvostava on käyttänyt aikaa löytääkseen tärkeät asiat elämässään ja menee kohti niitä.
Laiskaa ei huvita tehdä töitä. Hidastajaa huvittaa, yleensä vieläpä enemmän kuin nopeuden orjaa. Hidastaja on löytänyt mielekkään tasapainon työn ja muun elämän välille, näin ollen hän ei pidä työtä suoritettavana pahana tai halaja eläkepäiviä ”elämän alkamisena”. Hidastajalle työ on osa elämää, ei este elämälle.
Laiska ei havaitse eikä häntä kiinnosta, mitä elämässä tapahtuu. Hidastaja on ymmärtänyt, että ainoa elämä on tässä hetkessä. Hän on siis läsnä jokaisessa hetkessä ja näin myös yhteydessä muihin ihmisiin, eläimiin, luontoon. Laiskan tavoin myös oravanpyörässä juoksevat usein menettävät kyvyn kohdata ihmisiä, eläimiä ja luontoa läsnäolevana.
Laiska ajaa tekemättömyydellään omaa etuaan. Koska hidastajalla on vahva yhteys kaikkeen elävään, hän tietää intuitiivisesti, mikä on kaikille elollisille on parasta. Hän pyrkii edistämään kestävää kehitystä kaikilla sektoreilla yhteisen hyvän puolesta. Liian kiireiset ehtivät usein pitää huolta vain omasta ja perheensä selviytymisestä ja suoriutumisesta.
Laiska on vetelä. Hidastaja on dynaaminen, sillä hän pystyy olemaan ilmiömäisen tehokas silloin, kun tarvitsee, sillä hän on osannut tasapainottaa elämäänsä siten, että lepoa on riittävästi. Näin ollen hidastaja on myös dynaamisempi ja tehokkaampi kuin alati pitkää päivää painava.
Laiska ei ole kiinnostunut jakamaan osaamistaan. Hidastaja tuntee itsensä, ominaisen rytminsä ja näin ollen myös osaamisvahvuutensa erinomaisesti. Hän siis osaa luovasti hyödyntää omaa osaamistaan priorisoimalla. Usein kiireisetkin ovat osaavia, mutta ovat liian kiireisiä kyetäkseen priorisoimaan tai näkemään, missä omia vahvuuksia parhaiten hyödynnetään.
Hitaampi elämä, slow life, määrittelee siis elämänarvoa. Ei laiskuutta tai edes nopeutta. Yhtälailla voitaisiin puhua tasapainoisesta elämästä, mutta hidastaminen kuvastaa konkreettisesti vastapainoa yhä nopeutuvalle elämänrytmille. Lopulta jumalhahmon piirteitä saanut jatkuva nopeus on tehokkuuden, tuotteliaisuuden ja osaamisen pahin vihollinen. Se saa ihmiset lakoamaan, laiskottelemaan, burnoutiin ja masentumaan. Näillä eväillä ei voiteta kilpailijaa.
Vaahtion näkemystä voisi siis muuttaa loogisemmaksi: ”Sen paremmin yksilöllistä tai yhteiskunnallistakaan hyvinvointia ei luoda kiihtyvällä nopeudella, vaan tasapainosta kumpuavalla tehokkuudella ja tuottavuudella. Kilpailija voitetaan olemalla tätä osaavampi, tiedostavampi, arvostelu-, päättely- ja keskittymiskykyisempi, virkeämpi, terveempi, läsnäolevampi, positiivisempi ja empaattisempi.”
Paluu töihin rentouttavan kesäloman jälkeen saattaa aluksi tuntua hankalalta, mutta normaalisti arkirytmiin pääsee kiinni parissa viikossa. Pahimmillaan lomaltapaluuahdistus voi kuitenkin aiheuttaa vakavia stressioireita. Jos työelämään sopeutuminen tuntuu ylivoimaiselta, kannattaa apua lomaltapaluuahdistukseen hakea esimerkiksi työterveyshuollosta.
Nyt työpaikoilla taas haikaillaan jälleen mennyttä kesää ja totutellaan arkirytmiin letkeiden kesälomapäivien jälkeen. Osalle ihmisistä lomaltapaluu voi kuitenkin muodostua normaalia, vaaratonta jännitystä suuremmaksi ongelmaksi.
”Joillekin ihmisille työhön palaamiseen liittyy niin paljon ikäviä tunteita, että lomaltapaluuangsti muuttuu todelliseksi ahdistuneisuudeksi tai masentuneisuudeksi. Tästä voi aiheutua perinteisiä stressin oireita, kuten unettomuutta, ruokahalun katoamista, alakuloa ja ahdistusta”, kuvailee Terveystalon johtava työterveyspsykologi Tanja Lappi.
Lomaltapaluuseen liittyvät oireet johtuvat elämänrytmin muutoksesta
Lomalla nukutaan pidempään, syödään epäsäännöllisemmin, käytetään enemmän alkoholia ja usein myös liikutaan vähemmän. Jokaisen ihmisen elimistö ja psyyke reagoi jollakin tavalla muuttuneeseen rytmiin. Suurimmalla osalla työikäisistä ihmisistä rytmin muutoksenvaikutukset ovat hallittavia ja menevät nopeasti ohi. Osalla ihmisistä vaikutukset ovat pitkäaikaisempia, ja niiden hallitseminen omin konstein ei onnistu.
“Lomaltapaluun jälkeen itselleen pitää myös antaa aikaa, eikä odottaakaan, että heti ensimmäisellä viikolla olisi täydessä iskussa”, Lappi neuvoo.
Normaalisti oireiden pitäisi mennä ohi ja arjen lähteä sujumaan muutamassa viikossa. Jos näin ei tapahdu, voi ahdistuksen taustalla olla muita syitä, kuten ylikuormittuneisuutta pidemmältä aikaväliltä, piilevää masennusta tai työyhteisön ongelmia.
”Monet tekevät töitä jaksamisen äärirajoilla ympäri vuoden ajatellen, että kesälomalla ehtii sitten levätä. Mutta jos uupumus on kertynyt koko vuoden tai jopa useamman vuoden ajan, niin kesäloma ei välttämättä ole tarpeeksi pitkä aika palautumiseen. Silloin uupumus voi iskeä syksyllä jo muutaman viikon työnteon jälkeen”, Lappi kertoo ja jatkaa:
”Jos normaali arki ei ala sujumaan, tai esimerkiksi unirytmi takkuaa vielä kahden viikon jälkeenkin, kannattaa asiaan tarttua ja pyytää apua esimerkiksi työterveyshuollosta. Hyvän kesäloman jälkeen olon pitäisi olla levännyt ja työntekijän valmis ottamaan vastaan uusia asioita. Kesäloma nollaa normaalisti työmuistiamme ja aivojamme kuormittavat pienet lillukanvarret ovat unohtuneet loman aikana.”
Lomaltapaluun vaiheet
1. Lomalta irtautuminen: Alakuloisuus siitä, että ihana loma on ohi. 2. Uuteen rytmiin sopeutuminen: Elämänrytmin muutos voi aiheuttaa stressin oireita. 3. Orientoitumisen tarve: Mitä pitää tehdä, mikä jäikään kesken? Työtehtäviin palaaminen vaatii aikaa. 4. Arjen sujuminen: Kun rutiineista työelämän ulkopuolella saa taas kiinni, alkaa arki pikkuhiljaa pyöriä. 5. Normaali työnteko: Työteho palautuu normaaliksi yleensä parissa viikossa lomaltapaluun jälkeen.
Rosala-blogissa pureudutaan slow living -teemoihin. Rosala on vuonna 1925 rakennettu talo hitaassa Hämeessä, ja se toimii Hidasta elämää -sivuston kiinnepaikkana ja sivuston perustajien kotina.
Tietokonekaapit alkavat olla vanhaa nykyaikaa. Kun ollaan siirrytty massiivisista näytöistä ja pöytätietokoneista pitkälti läppäriaikaan, tietokonekaapit ovat vaarassa päätyä huonekalujen hautausmaalle.
Tämä täyspuinen tietokonekaappi huuteli pelastajaansa tori.fi-sivustolla. Itsekään en kaivannut kaappia tietokoneelle, mutta ainaiseen haasteeseeni se tuli vastaamaan täydellisesti: kaipasin kätevää tilaa ompelukoneelleni ja saumurille, jotta niitä ei tarvitsisi aina kaivaa varaston perältä eikä tarvitsisi vallata koko ruokailupöytää. Ehkä ompelisinkin useammin?
Kaappi ei alkuperäisessä olemuksessaan täyttänyt kauniin kalusteen kriteerejä, mutta sen pelkistetty olemus teki minuun vaikutuksen. Myös hinta oli kohdallaan: sain tingittyä sen 35 euroon.
Kaapin pinta oli käsittelemätöntä mäntyä, joten pieni hiominen ja pölyjen pyyhkiminen riitti pohjatyöksi. Pintaan valisin ekologista Uulan Into-kalustemaalia. Uula-maalin ympäristöystävällisyys perustuu sen uusiutuviin luonnonöljyihin. Siksi maali ei myöskään haise.
Pinkin värin kaappi haki huoneessa olevasta Ritva Kronlundin suunnittelemasta TapettitalonKirsikkapuu-tapetista. Paperitapetti on ekovaatimusten mukaan valmistettu: ilman homeenestoainetta ja muita myrkyllisiä aineita.
Muuten niin vaalea ruokailuhuone sai piristykseksi karamellisen, pinkin kaunokaisen. Löysin vielä kruunaajaksi vanhat messinkiset vetimet, jotka pelastin aikoinaan puretun keittiön kaapinovista.
Pienimmällä maalipurkkilla (0,9l) maalasi kaapin hyvinkin kahteen kertaan; maalia jäi vielä vajaa puolikas muihin karamellisiin projekteihin.
Pinkin sävyn värikoodi on NCS S 1050-R30B (Into-kalustemaali). Taustalla olevan valkoisen seinän värikoodi on V503 A/1 (Into-sisustusmaali). Muuta kuvassa (edessä vasemmalta oikealle): anopilta peritty Arabian kulho, miehen lapsuuden muki ja lamppu on peräisin eduskunnan lisärakennuksen alta puretusta Pikkuparlamentti -ravintolasta.
– 77 keinoa, jotka muuttavat elämäsi, Aurinko Kustannus 2011
