Kurkistus verkkaisuuden taloon

Tervetuloa Annas gårdiin, keltaiseen taloon!

Annas gård, nykyinen Maijan, Matin ja heidän tyttäriensä koti, on rakennettu Ullavassa 1879 ja siirretty nykyiselle paikalleen pienen hiekkatien päähän Kokkolaan samana vuonna. Talo on veistetty hirrestä. Se kasattiin Ullavassa ja siirrettiin talvella hevospelillä nykyiselle paikalleen.

Talon ensimmäiset asukkaat olivat Jaakob ja Maija. Heidän pääelinkeinonsa oli maanviljely, mutta Jaakob teki myös kirvesmiehen töitä ja oli taitava sahojen ja kirveiden teroittaja. Jaakob oli luonnoltaan hieman levoton, sillä hän ehti  näiden töiden ohella olla myös Amerikassa kolme eri kertaa. Maija joutui tuolloin olemaan talossa sekä isäntänä että emäntänä ja olikin kuuleman mukaan tomera emäntä.

Seuraava sukupolvi talossa oli maanviljelijäveljekset vaimoineen: Ernst ja Olga sekä Alfred ja Lydia. Aluksi molemmat pariskunnat asuivat Annas gårdia, mutta vuonna 1928 viereen rakennettiin toinen talo. Veljekset ratkaisivat arpomalla, kumpi muuttaa ja kumpi jää. Alfred ja Lydia jäivät vanhaan taloon, ja talon perivät heidän jälkeensä Holger-poika Aino-vaimonsa kanssa.

”Talon historia ja tieto siinä aiemmin asuneista perheistä on meille tärkeää. Usein, kun kävelen talolta navettaan, mietin niitä entisiä emäntiä, jotka pakkasaamuina ovat astelleet navettaan ihan samaa reittiä kuin minä tänä päivänä, en tosin lypsylle, vaan hakemaan pakastimesta marjoja!” Maija kertoo tunnelmistaan pihapiirissä.

Rikkautena talon historiasta Maija pitää myös oman isänsä muistamia aikaisemmista asukkaista: ”Hauskin niistä on mielestäni muisto Ernstistä, joka oli kuulemma kova korjaamaan kaikkea rikkimennyttä rautalangalla. Hän oli irrottanut harmoonin koskettimista rautalankoja niin kauan, että soitettaessa harmoonilla kuului enää vain plip plop — kun koskettimet tipahtivat alas.

”Voin elävästi nähdä tämän herran korjaushommissa, sillä meidän pihaa koristaa nyt rautalangalla korjattu pöytä ja vanha tuoli, jotka ovat hänen kättensä työtä! Meille on tärkeää, että entiset asukkaat ovat mukana tässä päivässä.”

Pitkään ennen kuin Annas gårdista tuli Maijan ja Matin koti, pariskunta oli salaa, toisistaan tietämättä, ihaillut pellonkeskellä (mutta vain pari kilometriä Kokkolan keskustasta sijaitsevaa) harmonisesti lepäävää keltaista taloa. Kun he saivat kuulla kesällä 2004, että talo jäi tyhjilleen Holgerin kuoltua, he ilmaisivat kiinnostuksensa talosta perikunnalle. Pian syksyllä Maija ja Matti saivatkin sitten tiedon, että talo laitettaisiin myyntiin. Silloinen vuonna 1992 rakennettu perheen koti meni kaupaksi sutjakasti, joten kaupat Annas gårdista tehtiin jo marraskuussa 2004.

Ennen muuttoa edessä oli kuitenkin paljon purkamista, repimistä, hiomista ja raivaamista. Yhdestä kamarista tuli kylpyhuone-wc-kodinhoitohuone: sen lattiat avattiin ja eristettiin, uusittiin sähköt ja viemäröinnit. Toimivuudeltaan nykyaikaisiksi tehtiin pesutilat sekä keittiö, mutta visuaalisessa ilmeessä kunnioitettiin talon pitkää historiaa.

Toukuussa 2005 oli remontti siinä vaiheessa, että Maija ja Matti perheineen pääsivät muutamaan keltaiseen taloon. Remontin ympäröimä talo tuntui uusista asukkaista heti kodilta. Muuton jälkeen remontti jatkui (ja jatkuu yhä) hiljalleen. Ensimmäisen kesän suurin urakka oli saada kylmä avovintti asuttavaan kuntoon tulevaksi talveksi. Näin Maija kuvailee tunnelmiaan, kun vintti syksyllä 2005 oli asuttava:

”En varmaan koskaan unohda sitä näkyä, kun eräänä aamuna heräsin vintillä patjan päältä lattialta ja katsoin ulos yläkerran sivuikkunoista ja näin, miten punaista aittaa vasten ensilumi hiljalleen tippui alas taivaalta. Silloin minusta tuntui, että päätös oli ollut oikea. Koskaan aikaisemmin ei ensilumi ole näyttänyt niin kauniilta.”

Nyt vuonna 2010 yhteinen ”harrastus” jatkuu edelleen verkkaiseen tahtiin. Maija ja Matti tekevät remonttia sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu, ja työn alle otetaan aina se kohde, joka sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Kahtena peräkkäisenä keväänä heillä olivat työn alla pihan kesähuone ja aitta. Molemmat toteutettiin pienellä budjetilla, vanhaa hyödyntäen. Tällä hetkellä perheellä on suunnitelmissa aloittaa kuistiremontti, joka saattaa alkaa vielä tänä syksynä… Mikäli se tuntuu hyvältä.

”Asuminen vanhassa talossa ei ole pelkkää asumista, vaan se on meille elämäntapa. On armollista asua talossa, jossa ei tarvitse välittää, vaikka lattialaudat ovat kuluneita ja narisevat jalkojen alla. Ei haittaa, vaikka listat ovat vinossa ja maali vähän lähtenyt. Suoraa seinää ei taida talosta löytyä, sen vuoksi vatupassia ei tässä projektissa ole tarvittu. Se, minkä käytännöllisyydessä  olemme menettäneet uuteen taloon verrattuna, on tullut monin kerroin takaisin tunnelmana. Vanhassa hirsitalossa on helppo elää ja hengittää.”

Keltainen talo, Annas gård, jatkaa elämää verkkaiseen tahtiinsa. Verkkaisuutta ja vanhaa kunnioitetaan talossa niin paljon, että kaikki tapahtuu hitaasti: sekä remontointi että elämästä nautiskelu.

Katso tästä, miten Keltaisen talon kuistiremontti onnistui.