Tie Herttatuvalle : Kaiken juuret maaperässä

Kaiken juuret ulottuvat todellakin maaperään, tästä on hyvä aloittaa. Meidän on katsottavat siihen läheltä, maaperään. On hiljaa, rauhassa  tutkittava ja pyrittävä oppimaan sekä ymmärtämään maaperän hedelmällisyyttä, ekosysteemiä. On nähtävä, kuinka kukoistuksemme on riippuvainen maan kunnosta. Puutarhan hyvinvoinnista meidän ihmeellisten ihmisten hyvinvointiin – kaikki lähtee maasta, maan elokehästä.

Maa on ekosysteemi täynnä toisaan kiehtovampia otuksia, joista jokaisella on oma hommansa tässä elämän suuressa verkossa. Hyötyeliöt ovat puutarhureiden, maanviljelijöiden, elämän palvelijoiden parhaita ystäviä, apureita, jotka vapauttavat meidät monelta työtehtävältä, joita olemme ehkä tottuneet pitämään tuiki tarpeellisina. Olen ajatellut asiaa näin : emme viljele maata, emme kasvata kauniita kukkasia, vaan palvelemme maaperän pieniä otuksia, siitä lähdetään ” Kuinka voin palvella ? ”.

Mietitäänpäs hetki. T-lusikallinen hedelmällistä maata voi sisältää, tuhansia ja tuhansia alkueliöitä, miljardeja bakteereja ja metritolkulla sienirihmastoa, eli  heitä jotka muuttavat elävän vihreyden humukseksi, ravinteiksi kasveille ja sitä kautta meille ihmisille.  Neliömetrillä multavaa maata luikertelee jopa 200 lieroa, jotka vetävät elävää ainesta maan sisään syötäväksi ja ulostettavaksi jälleen pienemmille tyypeille hajotettavaksi. Jos maaperässä on vähän ravinteita, mikrobit ja muut eloyhteisön jäsenet kärsivät nälkää ja niin kärsivät sitä myöten kasvitkin. Sienet, mikrobit ja muut ovat välttämättömiä, jotta kasvit saisivat ravintoa ja siksi näille tyypeille täytyy antaa eloperäistä ainesta energiaksi, jotta jaksavat työstää elävästä ravinteita, Pyhä ketju – hajottajat palauttavat kiertoon tuottajissa ja kuluttajissa olevat ravinteet. Ja puutarha kukoistaa.

Kaikki hyödylliset bakteerit tarvitsevat paljon happea eli maaperän ilmavuutta sekä kuohkeutta. Suurin osa näistä hyvistä tyypeistä elelee 5 – 20 cm syvyydessä, eli juuri siinä kerroksessa, jonka olemme tottuneet kääntämään ja muokkaamaan. Käännämme syvemmällä elävät tyypit pintaan, jossa he eivät voi elää ja pinnassa elävät tyypit syvälle maahan, jossa myöskään he eivät voi elää. Aiks.  Hyvät tyypitkin ovat siis erikoistuneet elämään joko enemässä valossa tai pimeässä, vähän niin kuin päivänsäde ja menninkäinenkin. Toiset eivät kestä auringonvaloa ja kääntäessämme heidät valoon he menehtyvät, eivät toki kaikki, mutta osa. Ja kyllä – jossain vaiheessa puutarhaansa on kenties myös muokattava, armollisesti.

197689_10152767745595231_466018266_n

Kuinkas huolehtia pyhän maan kunnosta puutarhoisamme ?

Vastaus kysymykseen on älyttömän simppeli, niin helppo, että olemme jopa osaksi vieraantuneet ja unohtaneet sen – Eloperäisen Aineksen Lisääminen! Komposti, eloperäiset katteet sekä vihanta lannoitus ja esimerkiksi haravoimatta jättäminen! Siinäpä avaintoimintoja maan kunnon parantamiseen. Näillä siis ruokimme maamme pieniä otuksia ja sallimme ravinnekierron ilmentyväksi luonnollisesti. Liian usein näkee palstoja ja peltoja , joista kaikki korjataan pois , ihan kaikki ja jäljelle jää paljas, hauras maa, jollaista ei kuulu luonnon opaskirjaiseen. Ei maa luonnostaan paljas ole ei, eikä sen tulisi olla sitä sadonkorjuunkaan jälkeen, eikä myöskään kasvukautena. Nauriinkin lehdet ovat mitä oivallisinta biomassaa maalle maahan jätettynä. Kaikenmoiset katteet avuksi ja kaikkeus kiittää tai täytetään vapaat tilat vaikka yksivuotisilla hyötykasveilla – salaatteja, yrttejä mitä ikinä keksimmekään! Niin ja häätyy vielä mainita kyllä, että kaupallinen kanankakka ei ole paras  vastaus eloperäisen aineksen lisäämiseen,jos ekologisuutta ajatellaan, sillä pelkästään sen valmistus kuluttaa runsaasti energiaa ( kuivataan + 600 asteessa! ) lisänä pakkaukset ja kuljetukset! Hedelmällisyyttä tukevia elementtejä on aivan omasta takaa ihan ilmaiseksi luontoäidiltä puutarhoissamme, joten kaupalliseen ei ole mielestäni tarvetta. Tieto oman maan mahdollisuuksista vähentää riippuvuuttamme ulkoisesta.

Omavaraisia lannoitteita ovat mm.  kaikki haravointi ” jäte ”, oksasilppu, komposti, viherkatteet kuten ruohosilppu, maanparannuskasvit, typensitojat, oma virtsa ja tuhka sekä erilaiset viherkäytteet. Myös lintujen suosiminen puutarhassa tarjoaa meille lannoitetta heidän ulosteiden muodossa.

10385378_10154290461425231_4173606430051518268_n

Kerratakseni ihanasti vielä : maamme eliöt siis lannoittavat, kuohkeuttavat, muuttavat ravinteita käyttökelpoiseen muotoon ja muodostavat mykorritsoja eli sienijuuria jotka auttavat juuristoa ottamaan ravinteita ja parantavat kasvien kuivuuden – sekä taudinkestävyyttä. Osa pieneliöistä kerääpi typpeä ilmasta ja muuttavat sen muotoon, josta kasvit sen voivat ottaa käyttöönsä kasvaakseen kukoistukseen. Maassa, jossa on lukuisasti elämää on aina vähemmän heitä, jotka aiheuttavat tauteja, tilaa on yksinkertaisesti vähemmän heille. Ja voi mahdotonta sentään – näin mikroskooppikuvan jossa sukkulamato oli käymässä tomaatin juurten kimppuun, vaan kappas, sienirihmasto ikäänkuin kuristi ja söi tämän tomaatin tuholaisen! Sienistä on niin moneksi avuksi Kaikkeudelle, aivan uskomatonta tämäkin!

10458557_10154361923455231_5406107905424297974_n

Eläkööt ja kiitos teistä : lierot, nilviäiset, kovakuoriaiset, hämähäkit, tuhatjalkaiset, nivelmatoset, punkit, hyppyhäntäiset, ankeroisetkin, levät, sienet ja bakteerit!

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: