Ihmisenä oleminen huipentuu yksinkertaiseen asiaan – tunnustuksen saamiseen omasta arvokkuudesta. Mutta vallalla olevan hyvinvointikäsityksen mukaan hyvinvointi on saavuttamattoman vaikeaa, sillä riittävästi on vähän enemmän? Tekomme paljastavat millaiset oletukset ja uskomukset meitä ohjaavat. Valintojamme tarkastellessa näyttää siltä, että vasta vähän älykkäämpi puhelin tuo tyytyväisyyden ja pikkuisen nopeampi tietokone antaa elämälle merkityksen?
On nähtävä pidemmälle ja laajemmalle. Onnellisuuden jäljille päästään kiinnittämällä huomiota ei-materiaalisiin tekijöihin kuten ymmärretyksi tulemisen kokemuksiin ja mahdollisuuksiin toteuttaa itseä omana erityisenä persoonana. On löydettävä elämään sellaisia merkitysnäköaloja, jotka aidosti, syvästi ja pysyvästi ehkäisevät tarkoituksettomuuden ja merkityksettömyyden kokemista. Vallalla oleva kapea-alainen materiaalista vaurautta korostava hyvinvointikäsitys ei tätä salli?
Kuva: Timo Pajunen
Totuudenmukaisemman hyvinvointikäsityksen omaksuminen alkaa siihen havahtumisesta, että elämän merkityksellisimmät asiat ovat henkisiä ja henkisen hyvinvoinnin lisääntymisellä ei ole lainkaan planetaarisia rajoja toisin kuin materiaalisen hyvinvoinnin lisäämisellä on.
Jos olemassaolemisen ihanteemme muuttuu aineettomammaksi voimme siirtyä uhrautumispuheesta onnellisuuspuheeseen. Siinä samalla nimittäin ratkaisemme maapallon rajallisuudesta johtuvan haasteen, jota vallalla oleva hyvinvointikäsityksemme pahentaa. Maapallon rajallisuuden tuomasta ongelmastahan on totuttu puhumaan syyllistävästi ja sen ratkaisemiseksi on vaadittu tekemään uhrauksia.
Olemme jo siirtymässä aikaan, jossa aineettomasta kulttuurista on tulossa talouden veturi? Omistamisen tilalle tulee käyttöoikeutta ja saatavuutta. Olemme havahtumassa siihen, että äärimmilleen viritetty yksilökeskeisyys kääntyy ihmistä vastaan, sillä tyytyväisyyden maksimointi edellyttää omasta itsestä ulospäin suuntautumista – toisen ihmisen ja yhteisen hyvän edistämistä.
Vallalla oleva kestämättömän kehityksen ura kytkeytyy epäonnistuneeseen kehitysnäkemykseen – näkemykseen siitä, mitä ihminen tarvitsee elääkseen hyvää elämää. Epäonnistunut hyvinvointiparadigma on sosiaalisen konstruktion tulosta, minkä vuoksi se voidaan muuttaa ja korvata paremmalla. Se edellyttää lineaarisen joko-tai ajattelun sijasta sekä-että lähestymisen omaksumista ja nykyistä avarampaa ymmärrystä siitä kuinka asiat ja ilmiöt linkittyvät toisiinsa.
Uhrautumispuheesta onnellisuustekoihin siirtyminen on kaikkein helpointa jos onnistumme yhdistämään egoistisen ja altruistisen toiminnan motiiveita. Kokemuksemme hyvinvoinnista lisääntyvät samalla kun annamme tuleville sukupolville syyn olla meistä ylpeitä. Mitkä ovat tällaisia onnellisuustekoja – onko niitä? Jos on, mikä niistä olisi mahdollista toteuttaa nyt?
Jos ei puhuta voinnista ja terveydestä, perheestä tai työstä, ulkoisista olosuhteista, mitä jää jäljelle?
Moni pohtii asiaa jossakin elämänvaiheessa. Joskus shokki ravistelee elämän peruspilareita, joskus kysymyksen äärelle ajautuu ihan rauhallisesti. Yhtä kaikki, itseensä tutustuminen on hyvin tärkeää.
Osallistuin muutama viikko sitten joogatyöpajaan, jossa tätä kysymystä pohdittiin. Kundaliinijoogaa 40 vuotta opettaneen Tarn Taran Singhin mukaan mahdollisia vastauksia on kolme.
– Minä olen minä!!
Ensimmäinen mahdollinen vastaus on egon. Ego haluaa korostaa yksilöllisyyttä ja erinomaisuutta. Ego pelkää, henkensä edestä.
Ego ei ole paha. Luit oikein. Raukkaparka tekee parhaansa selviytyäkseen rajallisilla edellytyksillään. Ego on persoonallisuudessa, se on osa ihmismieltä, eikä siitä pääse kokonaan irti niin kauan kuin on ihminen. Omaan egoonsa kannattaa luoda suhde, mutta egon ei kannatta antaa kontrolloida elämää.
Egon suurin ongelma on pelko. Joogisen käsityksen mukaan sielu on kuolematon, mutta egon tarina päättyy kun ihminen kuolee. Tulevaisuus on siis egolle ongelma. Todellisuudessa, kun kohtaat pelon, yleensä aina selviät tilanteesta jollakin tapaa. Pelko on ollut turhaa.
Egon toinen ongelma on menneisyys. Se määrittelee ihmisen tämän menneisyyden perusteella. Se kaivaa esiin vanhoja loukkaantumisia, herkistymisiä ja pettymyksiä, jotka saattavat juontaa juurensa varhaiseen lapsuuteen tai teini-iän ensimmäiseen seurusteluun. Ego on summa menneistä asioista, joihin ihminen identifioituu.
Nämä samat möröt nostavat päätään aikuisessa parisuhteessa ja vyöryvät kumppanin päälle. Yksi huolimaton sana voi painaa egon kauan sitten asettamaa häpeänappia, joka saa koko puolustuksen liikkeelle. Esimerkiksi parisuhteen riidoissa kyse on erittäin harvoin puolisosta, useimmiten kyseessä on oma ego.
Monesti tällaisissa tilanteissa helpoin tapa päästä eteenpäin olisi jättää riidan aihe ”drop it!”. Se olisi parasta kaikille. Mutta jos ego on kontrollissa, se ei uskalla päästää irti. Jos ego määrittää minua, kuka minä olen jos päästän irti?
– En tiedä.
Toinen mahdollinen vastaus on alitajunnan. Alitajunta piilottaa monenmoista mennyttä. Jos egon vastaus tekee elämästä ainakin ajoittain onnetonta, tekee alitajunnan vastaus elämästä yhtä kärsimystä.
Jos ei tiedä mitä on, ajelehtii asiasta, tunteesta ja paikasta toiseen ilman minkäänlaisia päämääriä tai jatkuvuutta. Elämässä ei ole kompassia tai kontrollia eikä realiteetteja, ei mitään mihin kohdistua. Tällainen tilanne on melkoinen kummitustalo: pelkkiä rektioita oman alitajunnan impulsseihin.
Alitajuntaan varastoituu jatkuvasti lisää tunteita ja ajatuksia, joita sitten pulpahtelee pintaan holtittomasti. Alitajuntaansa kannattaa puhdistaa esimerkiksi meditaatiolla, mutta jokaisen alitajunnassa on paljon sellaista, jonka voi jättää lepäämään. Kaikkea vanhaa karmaa ei tarvitse tonkia esille, jotkut kummitukset kannattaa jättääkin nukkumaan.
Jos elämässä ei ole sitoutumista ja intohimoa, ei pysyvä onni ole mahdollista.
– Minä olen sinä. Minä olen ikuisuus.
Kolmas mahdollinen vastaus on sielun. Se on todellinen, kuolematon identiteettimme, joka löytyy kaiken pohjalta. Sielu on viaton ja puhdas, ikuinen. Se on Ek Ong Kaar, kaiken alku, virtaus, rakkaus ja yhteys. Joogaoppien mukaan olemme kaikki osia samasta jumaluudesta. Jos egon ottaessa elämästä ylivaltaa, helppo neuvo on ”päästä irti”, niin sielun kohdalla yhtä yksinkertainen kehotus on ”usko se!”.
Meillä on ego. Emme kuitenkaan ole ego. Meillä on keho, muttemme ole keho. Meillä on ajatuksia, mutta emme ole yhtä kuin ajatuksemme.
Jokaisella on ajatuksia, ja mieli prosessoi niitä. Identiteetti, persoona, päättää mitä näillä ajatuksilla teemme. Jos ajattelee edelleen olevansa viisivuotias, jolle äiti on tuottanut pettymyksen, rakentuu identiteetti sen ympärille. Tällaisesta ajattelutavasta kannattaisi tulla tietoiseksi – ja päästää sitten irti. Se oli silloin, nyt on nyt. Menneisyyden ei tarvitse määrittää meistä ketään.
Identiteetti muuttuu jatkuvasti, ja elämän aikana egon tulisi muuttua läpinäkyvämmäksi. Käännekohta on siinä vaiheessa, kun samaistuu hieman enemmän sieluun kuin egoon. Silloin elämä muuttuu ratkaisevasti. Muistot ovat edelleen samoja, mutta niihin ei enää samaistu samalla tavalla. Ne eivät määritä identiteettiä. Vastoinkäymiset eivät lopu elämästä, mutta elämä on helpompaa.
”Totuuden ongelma on, että se tuhoaa ’itsen’, joka sitä etsii. Siksi vain harvat todella haluavat tietää totuuden,” sanoo henkinen kouluttaja Jeff Foster.
Kolmas vastaus onkin päämäärä, se on vähintäänkin elämän mittainen matka. Se on mahdollisuus onneen ja autuuteen, jos vain päästää irti ja uskoo, että siivet kantavat.
Kahleet ovat yleensä itse asetettuja, ja naamio on usein kasvojen sisä- ei ulkopuolella.
Terveellinen syöminen ei ole jatkuvaa taistelua – siis sen ei tarvitse olla. Vaikka olisit vasta-alkaja, jo kauan terveellisesti syönyt tai vähän laistanut uudesta, paremmasta ruokavaliostasi, muista nämä kolme sääntöä aina kun istut alas syömään.
1. Syö ilman ruutua
Ruudulla ei ole väliä – oli se sitten iPad, TV tai älypuhelimen ruutu – jos tuijotat tekniikkaa, tulet syöneeksi liikaa. Ensi alkuun syöminen ilman tekemistä voi tuntua hullulta, mutta pian huomaat, että ilman lehteä, konetta ja puhelinta nautit ruuasta enemmän.
2. Erota nälkä ja jano
Jos ruuan jälkeen tunnet itsesi yhä ei-kylläiseksi, älä heti nouse ottamaan lisää. Tutkimusten mukaan ihmisillä on ruuan jälkeen jano, ei enää nälkä. Juo vettä ja odota puolisen tuntia – lämmitä loput, jos nälkä oli todellinen tunne. Useimmissa tapauksissa se ei kuitenkaan ole.
3. Jos vaihdat ruokavaliota, malta
Kun kevennät ruokavaliotasi, voit ensin tuntea, ettei maha tullut täyteen lounaalla ”pelkästä” salaatista. Voit kuitenkin tehdä mielikuvaharjoituksen, jossa alat tankata parempaa bensaa autoosi – auto ei ehkä kulje samalla tavalla, mutta hetken päästä huomaat, että matka sujuu paremmin.
12-vuotias Athena Orchard kuoli toukokuun lopussa 2014 syöpään, mutta ennen kuolemaansa hän ehti piilottaa kotinsa peilin taakse rohkaisevan ja positiivisen viestin perheelleen. Viestin löysi Athenan isä.
Tässä muutama elämänohje peilin takaa löytyneestä pitkästä viestistä:
Ilo riippuu vain meistä itsestämme.
Tarina on tärkeämpi kuin onnellinen loppu.
Tavallisen ja erityisen välinen ero on pieni. Muista, että ilo on matka, ei lopputulos.
Ole iloinen ja vapaa, usko elämään, niin olet ikuisesti nuori.
Vaikka tiedät jonkun nimen, et tiedä hänen tarinaansa.
Teot eivät kerro siitä, mitä toinen on joutunut kokemaan.
Rakkaus on kuin lasia, se näyttää kauniilta, mutta särkyy helposti.
Rakkaus on todella harvinaista. Elämä on outoa, mikään ei ole pysyvää, ja ihmisetkin muuttuvat.
Nauti jokaisesta päivästä. Kannattaa todella elää, kuin tämä päivä olisi viimeinen.
Elämästään voi tehdä ihanaa tai kamalaa.
Ne, jotka todella rakastavat sinua, pysyvät rinnallasi tilanteesta huolimatta.
Elämä on vuoristorataa; ilman ylämäkiä ei ole alamäkiä.
Joskus vielä rakastumme ihmiseen, jolle voimme avata sydämemme.
Rakkaus ei ole sitä, kenen kanssa vietät loppuelämäsi, vaan sitä, ketä ilman et voi sitä viettää.
Muutokset – sellaiset kuin uusi auto, muuttaminen tai uusi työpaikka –, ovat mukavia, mutta yleensä meissä herää muutosvastarinta. Muut saattavat odottaa, että muutos herättää meissä ainoastaan näitä positiivisia tunteita, ja niinpä yleensä pidämmekin hymyn huulillamme vaikka koko muu keho itkisi.
Yleensä myös haluamme muutosta yhtä paljon kuin pelkäämme sitä. “Ihmissuhteeni on haalistunut, mutta en halua olla yksinkään. Inhoan tätä asuntoa, mutta sain sen vasta maksettua.”
Jos meistä tuntuu tältä, se tapahtuu syystä. Meidän halutaan päästävän irti jostakin, muutenhan meistä tuntuisi yhä hyvältä. Muutoksia tapahtuu joka tapauksessa, pieniä ja isoja. Oli se sitten lempiravintolan konkurssi tai työpaikan yt-neuvottelut, välillä elämässämme muuttuu jokin. Sen takia onkin paljon miellyttävämpää olla itse muutoksen alullepanija.
Jos huomaat elämässäsi näitä asioita tai tunteita, mieti, olisiko muutoksen aika:
1. Pakenet nykyhetkeä menneisyyteen
Kysy itseltäsi, mikä nykyhetkessä on huonosti, ja yritä kehittää miellyttävämpi tilanne.
2. Jos torjut uusia mahdollisuuksia, koska pelkäät muiden reaktioita
Älä pidä kiinni siitä, mikä ei enää toimi. Yritä päästää irti rajoittuneisuudestasi ja olla avoin uudelle.
3. Jos on turta olo
Turta olo voi johtua siitä, että intohimo jokaiseen päivään on kadonnut. Yritä tehdä enemmän sitä, mitä rakastat ja huomaat ilon palaavan.
4. Jos nykyhetki ei inspiroi
Jos jokin ei enää palvele sinua, päästä siitä irti. Joillakin harrastuksilla tai tavoilla voi olla parasta ennen -päivä. Mieti, onko se mennyt ja keksi uutta elämääsi.
5. Jos pakenet totuutta
Itselleen ja muille valehtelu synnyttää syyllisyyttä ja häpeää. Kysy itseltäsi, mikset kohtaa totuutta. Jo Paasikivi sanoi, että kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen.
6. Jos rupeat luistamaan lupauksistasi
Teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Jos tekosi eivät kohtaa sanojesi kanssa, mieti syy tähän ja pyydä anteeksi.
7. Jos jokin ihmissuhde ei enää palvele sinua
Joskus ihmissuhteesta luopuminen voi olla uskomattoman hyväksi sinulle ja mielellesi.
8. Jos sydämesi laahaa jäljessä
Jollei sydämesi ole mukana siinä mitä teet, ole rohkea ja mene sinne, missä se on mukana. Älä pelkää ihmisten reaktioita.
9. Jos tuntuu että tyydyt johonkin
Hoe itsellesi: ”En tyydy vähempään. Olen arvokas saamaan haluamani ja voimaan hyvin.”
10. Jos ajattelet muutosta
Luota intuitioosi. Ajattelet muutosta syystä. Ota siitä kiinni ja, kuten vanha mainoskin sanoo, just do it!
Aika ajoin on hyvä tarkistaa itsestään selviä totuuksia. Aloitan omistani, koska ymmärrän ne parhaiten.
Olen nuoruudestani asti tavoitellut harmoniaa. Seesteistä tapaa olla ja elää, itsensä ja toisten kanssa. Tarkka havainnointi ja keskittyminen ovat tuottaneet tulosta.
Minusta tuli tasapainoinen harmoonikko, joka vältteli ristiriitoja. Kehityin siinä lopulta niin hyväksi, että ajattelin ratkaisevani ristiriidat ennen kuin ne ehtivät kohdalleni. Nerokas mieli(kuvitukseni) havainnoi, työsti ja hajotti tasapainoa uhanneet ongelmat atomeiksi jo metrien päässä. ”Ei se mitään, asia ymmärretty.”
Joskus jos joku ymmärtämätön ihmetteli, ”eikö tuolla tavalla kerää paineita sisäänsä?”, olin hermostua. Eihän sitä painetta kerry, kun osaa työstää ja ymmärtää kaiken. Ja kun ymmärrys kasvoi, harjoituksesta tuli helppo. Olemisen sietämätöntä keveyttä. Tasaisen tappavaan tahtiin.
Sitten huomasin, että sillä sanonnalla on merkityksensä. Ihminen on kehittynyt sopeutumaan vaihteleviin olosuhteisiin, ja siinä samalla tottunut oppimaan tekemällä ja nauttimaan selviytymisestään. Jännityksestä ja voittamisesta.
Psyyke ja keho tarvitsevat vaihtelua ja haasteita, sillä ihmisen puolustusmekanismit yliherkistyvät, ellei niillä ole töitä. Tämä koskee sekä kehoa, että mieltä.
Yliherkkyydet vaivaavat ja elämä muuttuu helpoksi ja – tasapaksuksi. Ja koska ihminen on tehty kamppailuun, elämää pitää päästä liikuttamaan; ekstreme-urheilulla, impulsiivisuudella tai muuten vain tasapainottomaksi heittäytymällä. Aivan kaikki heittäytyminen toimii.
Aikaa myöden oppii arvostamaan vaikeuksia, löytää kivun ja nautinnon vaihtelusta käännepisteen ymmärrykselle. Että kaikkea ei tarvitse ymmärtää, käsitellä, eikä harmonisoida. Elämää voi myös havainnoida, epävarmuuteen heittäytyen ja sen hyväksyen. Peak performance ja low intensity flow. Adrenaliini antaa voimia ja vaikeuksista voittoon kipuaminen rakentaa tarinaa ja merkitystä elämälle.
Nyt tätä voi soveltaa myös siihen kaikkein tärkeimpään. Syömiseen.
Sosiaalisesta mediasta on levinnyt useita maailmaa mullistavia ilmiöitä koko kansan käyttöön. Puhun ruokavalioista, joiden kautta nykyihminen on tottunut määrittelemään itseään ehkä enemmän kuin koskaan. Aiemmin söimme elääksemme, nyt määritämme itseämme syömisen kautta.
Ruoasta on tullut sekä parantamisen, että maailmanparantamisen keino. Siihen saumaan sopii erinomaisesti laadullisen muokkauksen lisäksi myös määrällinen. Vähentäminen. Ja se, että herkkuja saa ilmaiseksi luonnosta. Ilmaiseksi? Eikö se ole hiukan … luonnotonta?
Entä se paasto; kuvitelkaa että on olemassa elämänalue, jossa on tieteellisesti todistettu niukkuuden suuruus? Että vähemmän syöminen voimistaa meitä fyysisesti ja psyykkisesti. Kulutusta vähentäen!
Paasto parantaa. Asiaa on tutkittu pitkään ja hartaasti eri puolilla maailmaa. Matalaenergisellä ruokavaliolla on todettu hämmentäviä vaikutuksia. Sen on havaittu muokkaavan paitsi ulkomuotoa ja energiatasoa, myös elämänkaaremme pituutta. Silloinkin, tai ehkä juuri silloin, kun ruokavaliossamme on vaihtelua. Yltäkylläisyyttä ja pidättäytymistä, samaan aikaan nautiskelua ja elimistön lepoa.
Ilmaiseksi, kulutusta vähentäen. Sen täytyy olla syntiä?
Tunnustaudun sekä – että syntiseksi. Haen sopivaa annosta harmoniaa, mutten kieltäydy yllätyksistä ja epävarmuudestakaan. Hulluttelusta.
Karppaan viisi päivää viikossa hyvästä ruoasta nauttien ja kahtena päivänä vähennän syömistä, reilusti. Nelisensataa kaloria ja innostuksen kiima kasvaa. Tätä pitää saada lisää. Vähentämistä. Ja yltäkylläisyyttä.
Tarinoita kirkkaasta luolasta on kuusiosainen artikkelisarja, jossa käsittelen rakkaussuhteen päättymiseen liittyvää tunnekäsittelyä logoterapeuttisesta viitekehyksestä. Logoterapiasta löysin filosofian omalle elämänkatsomukselleni. Kirkkaalla luolalla kuvaan tilaa, jossa ihminen elää elämäänsä silloin, kun ei ole parisuhteessa, vaan pystyy reflektoimaan omaa itseään sopeuttamatta käytöstään toiseen ihmiseen. Samalla omat toiveet ja halut löytävät selkeämmät ääriviivat ja mahdollisuus oppia kokemaan rakkautta kasvaa.
Tärkeimpiä työstettäviä asioita rakkaussuhteen loppuessa ovat suhteen rehellinen tarkasteleminen niin että käsittää siinä molempien roolit, kaikkien tunteiden hyväksyvä läpikäyminen rakentavalla tavalla sekä katkeroitumisen välttäminen, joka voidaan ilmasta myös anteeksi antamisena. Anteeksi on tärkeätä antaa niin toiselle kuin itsellekin.
Emme voi valita asioita joita kohtaamme, mutta voimme valita kuinka suhtaudumme niihin. Biologisiin ja psykososiaalisiin asioihin emme pysty vaikuttamaan, mutta voimme vaikuttaa asenteisiimme, myös siihen kuinka suhtaudumme menneisiin asioihin kuten rakkaussuhteen päättymiseen. Ero on aina myös mahdollisuus.
Rakkaussuhteen päättyessä meillä on kaikki menneisyydessä tapahtunut apunamme rakentaessamme tietä tulevaan.
Parhaimmillamme voimme nähdä sen ainutlaatuisena voimavarana. Olemme herkässä, vastaanottavaisessa tilassa, jossa tunteet kulkevat vahvoina lävitsemme, toisinaan vieden, toisinaan antaen energiaa. Näin mieli siivoaa meistä mennyttä, päivittää meitä lähemmäs itseämme. Yksin ollessamme meillä on vapaus olla sopeuttamatta itseämme muiden odotuksiin. Näin voimme olla vapaammin oman mielemme äärellä.
Eron käsittelyyn menee eri ihmisillä eri pituinen aika. Yleensä ainakin vuosi, kuten muihinkin kriiseihin. Jos pariskunta päättää jatkaa yhdessä, menee myös parisuhteen päivittämiseen ja vanhan suhteen hyvästelemiseen vuoden verran aikaa. Eroseminaareissa ihmiset pohtivat joko eroa tai uutta alkua. Ennen kaikkea on kyse siitä että sanomme hyvästit ihmissuhteelle, ei välttämättä ihmisille. On helppoa kuvitella tuntevansa toisen läpikotoisin, vaikka tuskin tunnemme niin edes itseämme.
Toista ei voi rakastaa ehjäksi, mutta jos yhdessä sitoudumme muutokseen ja rakkauteen voi edessä olla ihmeellinen tie, jossa toisen lisäksi on mahdollisuus myös löytää itsensä uudelleen.
Pohdittavaa:
Jos pohdit puolisosi kanssa uutta alkua, niin tehkää seuraava tehtävä: Pohtikaa, mitkä ovat luovuttamattomia arvojanne tänään. Niitä asioita, jotka ovat niin tärkeitä, ettet pysty neuvottelemaan niistä parisuhteessa. Näitä voivat olla esim. päihteiden väärinkäyttö, uskottomuus ja valehtelu. Keskustelkaa ovatko ne muuttuneet menneiden vuosien aikana ja minkä takia. Mitä kohti haluatte nyt mennä yhdessä?
Tein jokin aika sitten itselleni ruokaherkkyystestin ja sain lopullisen varmistuksen epäilyilleni, että maitotuotteita kannattaisi välttää niin paljon kuin mahdollista. Lähes juustoriippuvaisena kerman ystävänä, maidottomuus tuo minulle isoja haasteita ruoanlaittoon. Sen verran perinteinen ihminen olen, että jotkut ruoat mielestäni lähes vaatii kermaa, jotta oikean maun pystyy saavuttamaan. Prosessoituja soija, kaura ja riisikermoja haluaisin välttää niin paljon kuin mahdollista. Maku, sekä koostumus niissä myös mielestäni aika surkea. Olenkin alkanut kehittelemään omaa kasviskermareseptiä ja jo ensimmäinen versio oli mielestäni ihan esittelykelpoinen.
Jos jokin ruoka kermaa mielestäni vaatii, niin se on lohikeitto. Testasin tekemääni kasviskermaa siinä ja lopputulos oli yllättävänkin lähellä perinteistä lohikeittoa. Täysin vegaanisen version tästä keitosta saat muuntamalla sen kesäkeitoksi. Korvaat vain lohen tuoreilla herneillä ja pavuilla, sekä suurustat keittoa maizenalla hieman. Reseptin lohikeittoon löydät täältä.
Oman kasviskerman tekeminen on nopeaa, helppoa ja mikä parasta siinä ei tarvitse hetkeäkään miettiä, että mitäs sitä todellisuudessa suuhunsa laittaa. Voit maustaa kerman oman makusi mukaan ja muokata sitä omien suosikkien osalta.
Kerman tekoon tarvitset vain hyvän blenderin tai sauvasekoittimen. Makua kasviskerma tuo ruokaan taatusti enemmän kuin kaupan kermat, joten maustamisessakin säästät aikaa. Käytin tässä nyt kasviksia, joita kaapista sattui löytymään. Jatkossa suunnitelmiini kuuluu testata myös esim. herkkusieniä, purjoa, avokadoa, kukka- ja parsakaalia, oluthiivahiutaleita ja erilaisia siemeniä kerman tekemisessä.
Vinkki! Kasviskermaa kannatta tehdä kerralla reilummin ja pakastaa sitä pienempinä annoksina kiireisempiä kokkaushetkiä varten.
Itse tehty kasviskerma ( n. 5 dl valmista kermaa)
100g munakoisoa
100 g kesäkurpitsaa
2 kynttä valkosipulia
0,5 – 1 paprika
1 dl vettä
1 dl manteleita
0,5 sipuli
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä (esim. camelina- tai oliiviöljyä)
0,5 -1 tl hunajaa (voi hyvin jättää myös kokonaan pois)
Sekoita kaikki ainekset blenderissä tasaiseksi massaksi. Käytä kaikenlaisessa ruoanlaitossa kerman tavoin.
Planeettamme Maa kiitää huimaa vauhtia avaruudessa, nopeutemme on juuri nytkin 107280 km/h. Elämme parhaillaan suuren syklin taitetta, jossa Maan prekessiokierto, vähän vajaa 26 000 vuotta, on tulossa täyteen ja uusi yhtä pitkä sykli on alkamassa. Maa on tullut uudelle ”aikavyöhykkeelle”, jossa kaikki on syntymässä uudeksi. Olemme siirtymässä kultaiseen ja tietoiseen aikakauteen. Tapahtumaa kuvataan koko ihmiskunnan tietoisuuden avautumisena, ja ihmisen evoluution huipentumana.
Vanha päättyy ja uutta synnytellään. Maailmamme muuttuu ja muutosta ovat toteuttamassa planeetallemme inkarnoituvat tähtilapset, nuoret ja heitä edeltäneet esi-tähteläiset. Heitä kutsutaan usein myös indigoiksi, kristalleiksi tai sateenkaari-ihmisiksi. Heitä myös diagnosoidaan mm. autistisiksi, ADHD:ksi tai aspergereiksi. Herkkyytensä vuoksi masennus ja sen kaltaiset diagnoosit ovat myös yleisiä. He edustavat jotakin aivan uudenlaista tietoisuutta, jota täällä ei vielä oikein ymmärretä tai tunnisteta. Moni nuori onkin kovilla ja siksi päätin listata ajatuksiani. Tästä tuli nyt melkoisen pitkä, toivon että et turhaudu ☺
Työssäni tapaan paljon näitä uudenajan ihmisiä, erityisesti nuoria, ja kutsun heitä tähteläisiksi. Samat laadut löytyvät myös monesta, iältään vanhemmasta planeetan tallaajasta.
Tähti-ihmisille ominaisia piirteitä
– Lapsena heillä on tunne sisällään, että heillä on jokin erityinen tehtävä tässä elämässä. Heillä on erityislahjakkuuksia tai he ovat monilahjakkaita. Heillä on usein vahva parantamisen kyky. Luovuus ja taiteellisuus on tärkeää.
– He reagoivat herkästi toisten ihmisten tunteisiin tai suuriin väkijoukkoihin. Ottavat herkästi kantaakseen toisten tunnetaakkoja.
– Heidän aistinsa voivat olla äärimmäisen herkkiä ja heillä on usein vahvoja psyykkisiä ominaisuuksia.
– He tuntevat kaukokaipuuta jonnekin, jota ei löydy tästä maailmasta
– Ovat kiinnostuneita avaruudesta ja tähdistä. He saattavat viettää paljon aikaa katsellen tähtitaivaalle ja kuin alitajuisesti ymmärtävät, että siellä on maailmoja, jotka ovat heille totta.
– Moni tähteläinen kokee elämäntehtäväkseen sen, että on tullut rakastamaan, kaikkia ja kaikkea, ehdoitta.
– Oikeudentaju ja oikeudenmukaisuus sekä rehellisyys ovat syvästi juurtuneina heidän tietoisuudessaan.
– Varsinkin indigot ovat valmiita myös taistelemaan oikeaksi kokemiensa asioiden puolesta. Joutuvatkin usein haasteellisiin tilanteisiin muun maailman kanssa.
– Heillä on herkkä intuitio ja herkkä sisäänrakennettu viisaus jo lapsena, eivätkä he voi tinkiä näkemyksistään.
– Heillä saattaa olla näkemyksiä ja ymmärrystä, jotka ovat huimasti aikaansa edellä ja vaikea toisten ymmärtää.
– He näyttävät katsovan maailmaa eri perspektiivistä, rakkauden silmin ja rakkauden ymmärryksellä.
– He saattavat tuntea suurta surua, tai jopa fyysistä kipua kohdatessaan epäoikeudenmukaisuutta, luonnon saastuttamista, sotia tai väärinkäytöksiä. Heistä on käsittämätöntä ymmärtää, kuinka ihmiset voivat kohdella toisiaan, eläimiä tai luontoa huonosti, vääryydellä tai rakkaudettomasti. He reagoivat pieneenkin väärinkäytökseen tai negatiivisuuteen poikkeuksellisen herkästi.
– Heille on tärkeää saada elää rakkaudellisessa ja harmonisessa ympäristössä.
– Pyrkivät ilmentämään rakkautta kaikessa tekemisessään.
– Heidän lähellään on helppo olla, koska heidän oma energiansa on sydämellistä ja rauhoittavaa.
– He ymmärtävät mitä on ykseys, ja että jokaisella teolla on seurauksensa universaalien lainalaisuuksien kautta.
– Heillä on varsinkin lapsuudessa mielikuvitusystäviä, jotka ovat heille totisinta totta. He kertovat näistä maailmoista jo lapsena vanhemmilleen, jotka joko ymmärtävät tai vastustavat koko asiaa.
– Vahvat ja todentuntuiset unet, sekä yöaikaan tapahtuvat kokemukset ja kohtaamiset ovat ominaisia. Ne saattavat joskus olla myös pelottavia. Varsinkin pienillä lapsilla muut maailmat olentoineen avautuvat unessa niin voimakkaasti, että yö toisensa jälkeen he haluavat vanhempiensa viereen nukkumaan.
– Heillä on konkreettisia kokemuksia ufoista ja avaruusolennoista tai he ovat kiinnostuneita näistä.
– Heillä saattaa olla luomia tai fyysisiä poikkeamia kehossaan, jotka tuntuvat heistä merkittäviltä, symbolisilta.
– He saattavat kokea, että he ovat eri planeetalta kuin muut ihmiset. Heillä saattaa olla suuriakin vaikeuksia ymmärtää tai sopeutua vallitseviin sääntöihin, normeihin tai elintapaan tällä planeetalla. Heillä itsellään on rakkaudellinen ratkaisu vallitseviin ongelmiin ja usein myös vahva osaaminen sen toteuttamiseen. Elleivät he pääse vaikuttamaan ja käyttämään lahjojaan, he saattavat sairastua, masentua tai turhautua. Huumeet, alkoholi saattavat tarjota pakotien tästä turhautumisesta, ja siitä että he eivät pääse toteuttamaan tehtäväänsä, johon heillä usein on vahva kutsumus sydämessään.
– Monet kokevat olevansa väärinymmärrettyjä, ja että maailma ei näe heitä ja heidän erityisyyttään.
– Toisinaan he kokevat tämän maailman niin vieraana, että saattavat suunnitella, ja jopa toteuttaa itsemurhan, päästäkseen takaisin kotiin.
– Heillä saattaa olla lapsena tunne, että heidän vanhempansa eivät ole heidän oikeat vanhempansa tai perhe ei ole oikea perhe. Oikeat vanhemmat ovat jossain muualla ja tulevat pian hakemaan heidät pois. Heillä saattaa olla suuriakin vaikeuksia sopeutua biologiseen perheeseensä.
– Yleisin piirre heillä erityisherkkyys, joka ilmenee joko fyysisinä yliherkkyyksinä tai tunnetason herkistymisenä.
– Kovat äänet, vahvat synteettiset aineet, negatiivisuus ja aggressiivisuus saa heidät reagoimaan, tai pois tolaltaan.
– He tunnistavat energiat ja tunnelataukset herkällä sisäisellä vaistollaan ja reagoivat niihin herkästi.
– Heillä on tarve syödä puhdasta ruokaa, harjoittaa kehoaan ja tietoisuuttaan joogalla, meditaatiolla jne.
– He saattavat olla hyvin tarkkoja ruuan suhteen jo hyvin pienenä. Heillä on sisään rakennettu skanneri, joka kertoo mikä sopii heille ja mikä ei. Heitä ei kannata pakottaa syömään mitään, mitä he eivät itse luonnostaan valitse. Vaikka se olisi terveellistä yleisen tiedon mukaan.
– Yleensäkin tähteläistä ei kannata pakottaa tekemään mitään vasten tahtoaan, sillä se rikkoo heidän hyvin herkkää sisäistä ohjaustaan ja saattaa aiheuttaa vahvoja tunnereaktioita tai sairastumista.
– He näkevät asiat sydämellään, joten heitä ei voi huijata. Heille voi olla vain täysin rehellinen, aito ja avoin kaikissa tunteissa ja tekemisessä. Koska he näkevät kaikkien kulissien taakse herkällä intuitiollaan, he joutuvat usein vastakkain sisäisen tietonsa ja ulkoa tulevan yleisesti hyväksytyn tiedon kanssa. Nämä kaksi ovat usein ristiriidassa ja tämä saattaa aiheuttaa masennusta, turhautumista ja vahvoja tunneristiriitoja.
Vastakkainasettelu ilmenee mm. koulussa. Tähtilapset kokevat, että opetettu tieto on väärin tai se on muutoin ristiriidassa heidän sisäisen viisautensa kanssa. Tai opettaja esittää jotakin roolia, joka ei ole yhtä hänen ulkoisen olemuksensa kanssa. Usein he nousevat vastustamaan tätä ristiriitaa tai vetäytyvät passiivisuuteen, jopa masentuneisuuteen. Tärkeää olisi kuunnella heitä ja antaa heidän olla erimieltä, vaikka oma ego joutuisikin koetukselle. He ovat tulleet opettamaan rakkaudellista suvaitsevaisuutta, kaikille kohtaamilleen ihmisille.
– Tähteläiset lähtevät herkästi mukaan energioihin ja kadottavat maayhteyden, jolloin olo voi olla irrallinen ja leijaileva, arki hukassa ja rytmit sekaisin.
Monet kokevat, että syöminen maadoittaa ja auttaa heitä tasoittamaan tunnetiloja. Luonto on monelle hyvin tärkeä ja luonnossa he latautuvat ja tasapainottuvat kaikkein parhaiten. Luonnonmukainen maadoittava ruoka, on erittäin tärkeää hyvin herkille tähteläisille.
– Mikäli tähteläinen joutuu olemaan negatiivisessa ilmapiirissä tai hän joutuu tukahduttamaan sisäisen viisautensa tai intohimonsa ilmentämisen, hän usein sairastuu.
Mikäli tunnistit itsesi edellä mainitusta, olet tähteläinen. Sinä olet erilainen ja sinun erilaisuutesi on vahvuutesi ja lahjasi. Sinun ei tarvitse yrittää muokata itseäsi muuksi kuin mitä olet. Sinä olet tullut muuttamaan maailmaa omalla erityislaatuisuudellasi. Me jokainen olemme osa suurta kokonaisuutta, jossa jokin aivan uusi, mutta tuntematon on syntymässä. Meillä jokaisella on oma tehtävä tässä kokonaisuudessa. Olet juuri nyt oikeassa paikassa, ilmentämässä omaa erityislahjaasi. Annetaan oman tähtemme loistaa!
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miten kehomme kertoo viisaalla ja vertauskuvallisella tavalla sisäisistä tunnetiloistamme ja toisaalta myös reaktioistamme elämämme erilaisiin tapahtumiin? Aloitan tämän tunteiden ja kehollisten metaforien välisen yhteyden pohdiskelun alaselästä – lannerangasta. Mikä toiminnallinen merkitys selällä ja selkärangalla on meille, ja miten se heijastuu ja reflektoituu sisäisen maailmamme kanssa.
Pyydän sinua kuitenkin ensin kuuntelemaan tarkkaan tämän Pete Parkkosen loistavan kappaleen ”Mitä minä sanoin” sanoja:
Millaisia ajatuksia ja tunteita laulun sanat herättivät sinussa?
Selkäranka on anatomisesti ja toiminnallisesti tukiranka, yksi olennainen osa tuki- ja liikuntaelimistöämme. Selkärangan tehtävänä on osaltaan auttaa meitä pysymään pystyssä, sekä paikallaan ollessa että liikkuessa. Selkärangan kuuluu myös joustaa liikkuessamme, ja tämä joustavuus auttaa meitä liikkumaan optimaalisesti, niin että kulutamme mahdollisimman vähän voimaa ja energiaa liikkumiseen. Rangan ympärillä olevat syvät lihakset ja tukikudokset ovat osa tukijärjestelmää. Lisäksi lihasten voimasta riippuen voimme hyödyntää selkämme tukea ja voimaa myös haastavammissa fyysistä voimaa vaativissa tilanteissa.
Miten sitten tunteet ja ajatukset voivat olla vaikuttamassa alaselän terveyteen ja toisaalta oirehtimiseen, esimerkiksi kipuihin ja lihasjännityksiin?
META-Health on uusi terveyden paradigma, joka näkee ihmisen kokonaisena – keho, mieli, sosiaalisuus ja henkisyys yhtenä olemassaolon yksikkönä, jossa kaikki tapahtuu yhtä aikaa. Kun ympäristössä ja sisäisessä maailmassa (ajatukset, tunteet, uskomukset) tapahtuu jotakin, tapahtuu kehossa aina solutasolla asti samaan aikaan, synkronisesti jotakin. Ei ole olemassa syy-seuraussuhdetta, vaan kaikki tapahtuu yhtä aikaa olemassaolon eri ulottuvuuksilla.
META-Healthin mukaan koko tuki- ja liikuntaelimistömme reagoi sellaisiin tilanteisiin, joissa koemme arvottomuuden tunnetta itseä kohtaan, riittämättömyyttä, huonommuutta tai yleistä itsetunnon puutetta. Kukapa meistä ei joskus kokisi tällaisia tunteita, minä ainakin tunnen, ja niistä onkin hyvä olla tietoinen. Tällaiset tunteet ja ajatukset vievät aivomme ja kehomme stressitilaan. Stressitilan tyypillisiä ”yleisoireita” ovat jännittyneisyys, kireys, pakkoajatukset, viluisuus, sydämen syketason ja verenpaineen kohoaminen sekä samanaikaisesti hengityksen pinnallisuus ja jopa pidättely. Näiden stressireaktioiden hyvä tarkoitus on auttaa meitä selviämään kyseisestä tilanteesta tai sisäisistä tunnetiloistamme. Mitä tämä sitten tarkoittaa alaselän osalta?
Ollessamme arvottomuuden tunteiden ja sisäisten konfliktiemme kanssa stressitilassa, selän alueen lihakset kiristyvät ja itse asiassa luissa ja pehmytkudoksissa tapahtuu stressitilassa solukatoa, jolloin myös lihasvoima heikkenee ja kaikki tukikudokset ohenevat ja luut haurastuvat. Kun lihakset ovat kireät, myöskään veri ei kierrä kunnolla kudoksissa, jolloin tärkeät ravintoaineet ja happi eivät pääse huoltamaan ja ravitsemaan solujamme. Olemme sekä mielen että kehon tasolla epätasapainotilassa.
Lannerangan alueella sijaitsee tukisysteemimme ydin, kannatteleehan se koko kehomme yläosaa ja siellä nikamat ovat myös kaikkein suurimpia kooltaan. Puhumme kehon keskuksesta, ”coresta” ja sen vahvistamisesta esim. pilateksessa ja joogassa. Samoin tunnetasolla on kyseessä oman minuuden ytimeen liittyvät teemat. Kuka minä olen, millainen on ydinolemukseni ja onko sillä lupa olla juuri sellainen aito minä, joka minä aidoimmillani olen. Jos en itse kykene olemaan ydinolemuksessani (tai en jostakin syystä voi antaa itselleni lupaa olla), menee alaselkäni stressitilaan.
Alaselässä on samanaikaisesti kyseessä myös tuki ja tuen puute. Jos en koe pystyväni tukemaan itse itseäni, tarvitsen enemmän tukea muilta. Ja kun alaselkä oireilee, tarvitsemme joskus myös ulkoista tukiliiviä! Tämä on ollut oman elämäni iso teema nuorempana, jolloin minulla oli paljon alaselkävaivoja – vaikka olin 20 kg hoikempi ja harrastin liikuntaa aktiivisesti ja monipuolisesti. Jälkeenpäin olen tunnistanut olleeni nuorempana valtavan epävarma itsestäni, voinko olla se minä joka oikeasti olen, luottaa ja tukeutua itseeni. Tämän epävarmuuden ja sisäisen tuettomuuteni vuoksi kaipasin jatkuvasti tukea ympärillä olevilta ihmisiltä. Minulla todettiin silloin jopa instabiili eli yliliikkuva lanneranka…
Kun nyt vanhempana ja kypsempänä olen hiljalleen vapautunut tästä epävarmuudesta, minulla ei myöskään ole enää ollut ongelmia alaselkäni kanssa. Toki se joskus saattaa uudenlaisessa stressaavassa tilanteessa muistuttaa itsestään, mutta kun havaitsen sen ajoissa, voin itse vaikuttaa asiaan. Voin tunnistaa omat tunteeni ja ymmärtää taustalla vaikuttavat ajatukseni, sekä vapauttaa itsestäni sellaiset tunteet ja uskomukset, jotka eivät palvele siinä hetkessä. Ja tietenkin hoitamalla kehoani sille sopivalla tavalla.
Jokainen meistä tarvitsee kuitenkin aika ajoin tukea muilta ihmisiltä. Mielestäni olennainen osa tervettä yhteisöllisyyttä on, että jokaisella on lupa pyytää ja saada apua ja tukea. Silti, voisiko olla helpompaa pyytää ja ottaa vastaan tukea muilta, jos itsellä on olemassa valmiudet itsensä arvostamiseen ja rakastamiseen ensin? Voin samanaikaisesti tukea itseäni sallimalla itseni olla MINÄ – ja siitä lähtökohdasta onkin helpompaa pyytää apua. Ehkäpä samalla ymmärtää myös entistä paremmin, millaista apua ja tukea toisilta kaipaa. En tarvitse toisia ihmisiä ainakaan oman arvoni ja itsetuntoni pönkittämiseen, koska minulle riittää se, että arvostan ja rakastan itseäni sellaisena kuin olen.
Työelämätutkimuksissakin on saatu tuloksia, joiden mukaan huono työilmapiiri ja esimerkiksi tuen puute esimiehiltä altistaa selkäoireille ja lisää oireista johtuvia sairauspäiviä. Ja käänteisesti, kun näissä samoissa työpaikoissa ilmapiiri on korjaantunut ja esimieheltä saa taas tarvittavaa tukea, tämän seurauksena sairauspäivät merkittävästi laskevat.
Tulevaisuuden visioni on se, että kun me kaikki ymmärrämme paremmin kehon viisautta ja kykyä viestittää sisäisestä maailmastamme, voimme vaikuttaa aivan eri tavalla omaan hyvinvointiimme, jokainen meistä. Tämä tulee säästämään aikanaan myös terveydenhuollon kustannuksia. Kun näemme itsemme ja hyvinvointimme laajemman kuvan, meta-tiedostamisen kautta, meidän kaikkien on helpompi alkaa ottaa enemmän vastuuta omasta elämästämme, terveydestämme ja hyvinvoinnistamme!
Vietin viime talvena melkein viisi kuukautta kotona toipilaana. Toipilasaika olikin todellinen pysäytys arkeen, koska jalka oli kipsissä 12 viikkoa ja liikkuminen sen mukaista. Hiljaa hissukseen kotosalla, joten mietteitä ehti olla monenlaisia. Neljän viikon välein pääsin sairaalaan kipsinvaihtoon ja se tuntui juhlalta!
Näihin päiviin mahtui toisaalta hirveän vähän mitään ihmeempää, mutta sitten toisaalta joku pieni asia saattoi tehdä hetkestä todella HETKEN 🙂
Niin kävi myös eräänä aamuna, kun olin kinkannut yhdellä jalalla keittiöön Eeva-telineeni kanssa ja ajattelin nauttia aamupalan. Kaikki tarpeet olin nakellut jääkaapista keittiönpöydälle, sulattanut mikrossa vähän vadelmia jogurttiin ja kaikki alkoi olla valmista. Vielä loput vadelmat pakastimeen ja sitten nautin.
Niinhän sitä voi luulla, kunnes…vadelmarasia tippuu lattialle, kansi auki ja kaikki vadelmat, (kolmea lukuunottamatta) leviää lattialle!
Hetken siinä mietin, että miten ihmeessä saan ne taiteiltua sieltä ylös, eihän niitä voi sinne jättää odottamaan iltaa ja miehen töistä paluuta, kun sulavat ja sen jälkeen on koko valkoinen puulattia punainen. Onneksi nainen on kätevä ja hätä keinot keksii, paistopihdeillä vain keräämään vadelmia pitkin keittiönlattiaa.
Tiedätte varmaan, miten kivasti jäiset vadelmat menevät sellaisiin pieniin paloihin, jotka tuovat lisää haastetta tähän “peliin” , juuri kun saat pienen palan tähdättyä pihtien väliin, se tipahtaa takaisin lattialle. Eli kyllähän niitä “osumia” aika monta tarvittiin, että kaikki oli ylös noukittu.
Tällaista vadelmapeliä Keltaisessa talossa pelattiin eräänä aurinkoisena päivänä.
Jos innostuitte pelistä ja päätätte kokeilla, sääntöihin kuuluu ehdottomasti, että toinen jalka ei saa käydä missään vaiheessa maahan, pudonneesta marjasta ja suusta päässeistä ärräpäistä tulee miinuspisteitä!
Minä selvisin tästä pelistä voittajana, en toki ilman miinuspisteitä, mutta voitin, koska vastustajia ei ollut!
Rasmuskoira kävi kyllä katsastamassa tilanteen, mutta todettuaan, että mitään herkkua ei lattialle tippunutkaan, jätti pelin siihen ja meni takaisin nukkumaan.
Palkinnoksi sain sitten ne kolme rasiaan jäänyttä vadelmaa jogurttini päälle.
Ja kaikki on ok. Näin laulaa nuoruusvuosieni lempparibändi Apulanta. Yksi asia minua on koskettanut viimeisten kuukausien aikana. Nimittäin se ettei monikaan kysy aidosti, että mitä kuuluu. Tiedän paljon ihmisiä, joiden ”läheiset” eivät tiedä, mitä heille kuuluu. Ei olla kiinnostuneita, ei uskalleta kysyä, ollaan ”hienotunteisia” ja ”kunnioitetaan” toisen yksityisyyttä.
Ystävät ja sukulaiset saattavat tavata toisiaan eikä niin kutsutuista oikeista asioista puhuta mitään.
Onko kaikki ihan oikeasti ok?
Kuinka moni itkee yksinäisyyttään itsekseen, kuka kaipaa läheisyyttä ja jotakuta, joka oikeasti välittää ja on kiinnostunut. Ja joutuu sanomaan, että kaikki on ihan ok, koska oikeiden kuulumisten kertominen ei aiheuttaisi minkäänlaisia toimenpiteitä; kuuntelemista tai konkreettista auttamista. Vaaditaan paljon luottamusta, jotta uskaltaa avautua ja näyttää aitoa, omaa sisintään.
Kun toiselta ihmiseltä kysyy kuulumisia, joutuu itsekin alttiiksi. ”Mitä jos se alkaakin puhua siitä ja siitä aiheesta enkä osaa sanoa mitään?”, tai ”jos se alkaakin syyttää mua jostakin” tai jos se toinen vaan ihan ok:n sijasta kertookin ihan oikeasti siitä, miten menee. Kuulija voi joutua asettumaan alttiiksi omille tunteilleen, sukujen salaisuuksille, luurangoille kaapeissa ja ties mille.
Kysymättä jättäminen ja luuleminen aiheuttavat vastapuolessa yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen, arvottomuuden ja ulkopuolisuuden tunteita. Kysyjä ikään kuin luo kysymyksellään tilan, jossa on lupa kertoa. Mutta älä kysy ellet uskalla ottaa vastausta vastaan. Tai ellei sinulla ole aikaa olla läsnä ja kuunnella. Jos ihmissuhteissa, eikä suinkaan ainoastaan parisuhteissa, pelko voittaa rakkauden, ei todelliseen yhteyteen voi päästä.
Minulta on joskus kysytty sitäkin, että miten saa selville sen, että miltä jostakusta ihmisestä tuntuu tai mitähän hänelle mahtaa kuulua. Ja vastaan aina: kysy suoraan. Älä arvaile tai luule, tulkitse ja täytä ”mustia aukkoja” mielikuvituksella. Tai puhu kolmannen osapuolen kanssa ja arvuuttele selän takana.
Minulla on haave. Ja se kuuluu näin: jospa me ihmiset oppisimme elämään ihmisinä toisillemme. Tietäisimme toistemme todelliset kuulumiset, antaisimme itsestämme silloin, kun on aika tarjota toiselle sitä, mitä hän sillä hetkellä tarvitsee, kiittäisimme ja kehuisimme ja näyttäisimme peiliä, joka joskus antaa rehellistä palautetta, mutta useimmiten peiliä, joka heijastaisi kuvaa, joka sanoisi: ”Sinä olet ihana ja täydellinen, kaunis ja uskomaton sellaisena kuin olet”. Ei se ole itseltä pois, jos ihminen vieressä kukkii ja kukoistaa. Ihmisyydessä on sekin ihana puoli, että kun yksi kukoistaa, kaikki kukoistavat, koska olemme lopulta yhtä kaikki.
