Rakkaus ei voi ikinä hävitä sillä se on totta. Kaikki mikä ei ole rakkautta on ohimenevää – tunnetta ja ajatusta.
Elämä on täynnä valintoja. Päässä neuvova ja pelkoa edustava ego tarjoaa helppoa elämää, nopeaa mielihyvää ja laiskoja vaihtoehtoja. Rakkaudellinen teko itseä ja muita kohtaan on se vaikeampi valinta, sillä rakkaus haluaa meidän olevan tasapainossa itsemme ja maailman kanssa.
Rakkaus laajentaa voimaamme, pelko kutistaa voimamme.
Tunteesi vievät sinua kohti rakkaudellista tasapainoa, mutta pelotteleva ego yrittää estää sinua. Se tarjoaa valinnaksi tunteen kääntöpuolta, mikä ei ole totta. Eivät tunteet ole pelottavia, eivätkä ne tuhoa meitä. Miten mikään, joka tulee sisältämme ja rakkaudesta, voisi tuhota?
Jokaisen ihmisen tunnekokemukset ovat hänen omiaan ja kaikki me tunnemme tunteitamme oman menneisyytemme uskomuksilla ja syvyydellä. Toiselle häpeä voi olla helvetillistä kiirastulta, toiselle se on puna poskilla. Toinen voi hieman korottaa joskus ääntään, toisen viha voi syödä sisältä ontoksi. Toiselle syyllisyys on pisto, toiselle lamaannuttava taakka. Toinen itkee kerran vuodessa, toinen itkee joka päivä. Näitä on turha vertailla, kaikilla meillä on eri historia.
Ymmärtääkseni kaikki tunnemme tunteen kahdesta puolesta sen “pahan, pelottavan ja jumiuttavan puolen”. Se tulee siitä, kun tunnetta pusketaan meihin ulkopuoleltamme, pelosta. Kun meitä häpäistään eikä nähdä, syyllistetään eikä kuunnella, oletetaan eikä anneta tuntea ja laitetaan pärjäämään eikä anneta herkistyä.
Tukahduttamisesta syntyy taakka, ja olemme toisten pelon kuormittamia.
Kun tunteet tulevat sisältämme, ne tulevat ja menevät eivätkä muodostu taakaksi, kun tunnemme ne. Niillä on luonnollinen ja rakastava tarkoitus ohjata meitä, antaa suuntaa.
Rakasta häpeää, se voimistaa ja tekee sinut näkyväksi – helpompaa olisi kutistua ja muuttua näkymättömäksi.
Rakasta syyllisyyttä, se näyttää sinulle olemisen ja tekemisen rajasi – helpompaa olisi luovuttaa eikä yrittää mitään.
Rakasta apatiaa, se pysäyttää sinut tuntevaksi – helpompaa olisi suorittaa ja ohittaa tunteet.
Rakasta surua, se tuo esiin herkkyytesi ja opettaa päästämään irti – helpompaa olisi olla välinpitämätön tai takertua ja katkeroitua.
Rakasta pelkoa, se auttaa asioiden kohtaamisessa – helpompaa olisi vältellä kaikkea.
Rakasta himoa, se tasapainottaa tarpeitasi – helpompaa olisi haluta aina vain lisää.
Rakasta vihaa, se rauhoittaa ja opettaa antamaan anteeksi – helpompaa olisi syyttää, uhkailla ja raivota.
Rakasta ylpeyttä, se antaa itsevarmuutta haluta lisää tietoa ja taitoa – helpompaa olisi tietää ja osata jo kaikki ja torjua kaikki uusi.
Rakasta rohkeutta, se avartaa mieltä ja sydäntä – helpompaa olisi elää kaavamaista ja turvallista rutiinia.
Rakasta neutraaliutta, se hiljentää itsetuntemuksen äärelle – helpompaa olisi suoltaa mielipiteitään ja ajatuksiaan.
Rakasta halukkuutta, se jakaa lahjasi ja totuutesi maailmalle – helpompaa olisi pitää viisautensa itsellään ja piiloutua.
Rakasta hyväksyntää, se paljastaa uskomuksesi jotta voisit luopua niistä – helpompaa olisi pitää uskomuksensa ja jatkaa raskasta elämää.
Rakasta ymmärrystä, se antaa toivoa yhteisestä paremmasta huomisesta – helpompaa olisi tuomita ja halveksua kaikki erilaisuus.
Ole rakkaus – helpompaa olisi pelätä.
Se, että uskomme tunteiden olevan pahoja, ei vie meitä hyvään suuntaan. Se vie syvemmälle pelkoon, pimeään kuoppaan, tukahduttamaan valoa ja rakkautta.
On todella vaikeata muuttaa näkemyksiään, ja uskoa pahoina tunteina pidettyjen häpeän, syyllisyyden, apatian ja surun olevan palvelijoitamme, mutta kysy: “Minkä haluan olevan totta? Mistä haluan pitää kiinni ja miksi? Kuka pitää kiinni, pelko vai rakkaus?”
Kaikki tunnelukot voi parantaa. Egoakin voi rakastaa nurinkurisena neuvojana. Tunteitaan voi tuntea ja kiittää. Silloin elämä on vapaata ja rakkaus on vallassa. Jos jatkuvasti taistelet egoasi ja tunteitasi vastaan, elämä on kärsimystä ja sisäistä ristiriitaa. Pelko on vallassa. Jos haluat rakkauden olevan vallassa, valitse vaikeampi vaihtoehto, tunteitasi kunnioittaen.
