Hän kääntää selkänsä, vetäytyy, raivoaa, kiukuttelee. Kun ilmaiset merkkejä siitä, että olet saanut tarpeeksesi, hän tuleekin lähemmäs, viettelee, koskettaa, saa sinut nauramaan. Harvoin vedät pultteja ja päätät, että pidä tunkkis. Ei kannata lähteä ovet paukkuen kiitämään – sehän vain pahentaisi asioita ja rikkoisi sitä, mitä vaivoin on rakennettu.
Kuuntelet, neuvottelet, ymmärrät. Hänellähän on ollut tosi rankkaa. Kunhan vain kärsivällisesti rakastat ja rakennat, hän varmaankin eheytyy ja avautuu. Hänestä kuoriutuu esiin se vahva, näkemyksellinen, kypsä ja viisas mies, joka hän varmasti voisi olla. Ja osaahan hän olla tosi lempeä ja huomioiva.
Kunnes räjähtää taas.
Olet toiminut tai käyttäytynyt niin, että hänellä on aihetta epäillä uskollisuuttasi tai suoraselkäisyyttäsi. Olet niin helvetin keskusteleva, että se rasittaa häntä. Ei jaksa jauhaa. Olet ostanut kaupasta vääriä juttuja tai hoitanut senkin asian miten sattuu. Haluat kosketusta, mutta hän haluaa seksiä. Haluat yhteyttä, mutta hän tahtoo relata. Haluat tulla nähdyksi, kun hän haluaa, että asiat sujuvat iisisti. Miksi tämä on niin saatanan monimutkaista, hän tiuskii.
Miksei sydämesi lämpö, henkinen ymmärryksesi, viisautesi ja psykologinen tietämyksesi auta?
Olet hämmentynyt, surullinen, ihmeissäsi. Mikä mättää? Kuinka sinun pitäisi olla toisenlainen, toimia eri tavalla? Miksei sydämesi lämpö, henkinen ymmärryksesi, viisautesi ja psykologinen tietämyksesi auta? Ehkei ajoitus ole vielä oikea? Tapaat terapeutteja, hoitajia ja parantajia. Luet kirjoja, keskustelet ystäviesi kanssa. Keskityt, meditoit, hoidat itseäsi. Näytät mahdollisimman hyvältä, käherrät tukkaa ja ostat vaatteita joista miehesi toivottavasti pitää.
Tai sitten voimasi alkavat jo hiipua. Valitset hiljaisuuden, koska tiedät, että puheesi aiheuttaa raivomyrskyn. Optimoit, kalkuloit ja suunnittelet. ”Jos mä nyt teen näin, niin ehkä tää menee hyvin. Jos mä nyt panostan, niin ehkä se ei tsiigaile muita naisia niin paljon.” Joskus suunnittelet eroa. Mutta jokin saa sinut pysymään suhteessa. ”Kyllä tää tästä – mä en vain ihan vielä ole keksinyt sitä kaiken avaavaa koodia.”
Joskus suunnittelet eroa
Rakas nainen, rakastat aikuista poikaa, et miestä. Sinussa asuu arvostaan epävarma tyttö, kiltti selviytyjä, joka tekee mitä tahansa saadakseen vihdoin kokea miehen arvostusta. Et ole tehnyt mitään väärin, eikä sinussa ole mitään vikaa. Kiukutteleva poika peilaa sinulle sitä osaa itsessäsi, joka epäilee itseään syvän, tunnistamattoman häpeän vallassa. Kumppanisi heijastaa sinussa osaa, joka ei tullut nähdyksi, kannatelluksi, tuetuksi. Se osa sinussa on löytänyt pojasta itselleen vastakappaleen, vaikka haaveilee hyvän miehen rakkaudesta.
On kaksi vaihtoehtoa. Kohdata itsessään se kipu, joka tukematta jäämisestä ja turvattomuudesta on syntynyt. Tai jatkaa onnettomana pään seinään hakkaamista. Vaikka kuinka työstät itseäsi, se suurin juttu on vielä edessä: uskaltaa kypsyä itseään rakastavaksi naiseksi ja lakata muuttamasta ketään. Muuttua itse – ei siksi, että miehesi vihdoin näkisi sinut vaan siksi, ettei sinulla enää olisi tarvetta temppuilevalle pojalle. Minulle elämä näytti kipakoita merkkejä siitä, että vastassa oleva karjalan mänty kävisi aina vain kovemmaksi, eikä antaisi periksi. Vahingossa satutin itseäni fyysisesti jatkuvasti ja sairastelin koko ajan. Oloni oli surkea – vaikka ennen suhdettakin (kaikkia niitä) olin usein ollut tosi yksinäinen ja kaipasin hellyyttä niin kovasti. Koin valtavaa riittämättömyyttä.
Rankan miehen rakastaminen ei ehkä olekaan rakkautta, vaan yritystä löytää täytettä omaan yksinäisyyden ja hellyyden kaipuun kaivoomme
Juuri siksi, että meissä on maailman inhmillisin, kaikkia koskettava rakkauden ja turvan tarve, vedämme puoleemme kiukuttelevia poikia, ellemme vielä ole löytäneet itsestämme pyhää maskuliinista voimaa. Psykologiassa sitä sanotaan sisäiseksi isyydeksi ja johtajuudeksi. Se on perusvoimaamme: vihaa, turvaa ja päättäväisyyttä olla omalla puolellamme ja kohdella itseämme kunnioittavasti.
Sisäinen johtajuus on jatkuvaa päätöstä huolehtia lempeästi itsestään, vaikka kuinka tiukkaa tekisi. Se on valinta olla mieluummin yksin kuin tuhlata kallisarvoista elämänvoimaansa tarvitsevan pojan pohjattomaan kaivoon. Sisäinen johtajuus on ensisijaisesti oman kaivomme täyttämistä. Se on valinta opetella rakastamaan itseämme, menneisyyden kipeiden asioiden katsomista rehellisesti silmästä silmään, avun vastaanottamista, itselleen hyvän sallimista. Se on rankasta rakkaudesta parantavaan rakkauteen uskaltautumista.
Rankan miehen rakastaminen ei ehkä olekaan rakkautta, vaan yritystä löytää täytettä omaan yksinäisyyden ja hellyyden kaipuun kaivoomme. Täytettä etsii sieltä, mistä sitä on tottunut etsimään: poispäin kääntyvästä selästä, turvattomasta ilmapiiristä, sieltä, missä pitää aina suorittaa, tehdä vaikutus ja pysyä vahvana. Kunnes hiffaa, että totuus minusta ei ole toisen käsissä. Totuus minusta on olemassa sisälläni aina: minä olen arvokas, riittävä, kaunis ja ihana. Tällaisenani, keskeneräisenä. Minun ei tarvitse pärjätä yksin vahvana ja silti suurin voima löytyy itsestäni. Voimani on herkkää – ei litistävää tai kontrolloivaa vaan viisasta ja itseni rakastamisessa ehdotonta.
Rakkaus on sitä, että suuntaa rakentavuuden sinne, missä se ei valu arvostamattomana maahan. Rakkaus on sitä, että avautuu omalle potentiaalilleen
Rakkaus on sitä, että suuntaa rakentavuuden sinne, missä se ei valu arvostamattomana maahan. Rakkaus on sitä, että avautuu omalle potentiaalilleen. Rakkaus on sitä, että huolehtii hellästi itsestään – ei sitä, että pitää itsensä timminä ja kuosissa tekoripsiä räpsytellen saadakseen muilta hyväksyntää. Rakkaus on sitä, että sallii itselleen hyvinvointia ja syvää iloa. Rakkaus ei ole teko eikä minkään tietyn asian ymmärtämistä; se on sitä, että antaa itsensä säteillä oman sydämensä valossa.
Rakkaudessa oleva mies kunnioittaa rajojasi ja arvostaa leijonaemon voimaasi, kun sanot kipakasti ei, etkä koskaan suostu huonoon kohteluun
Hyvä mies näkee sinut ja säteilysi ja peloistaan huolimatta uskaltautuu sen ääreen – koska rakkaus kutsuu häntäkin. Hyvä mies kunnioittaa rajojasi ja arvostaa leijonaemon voimaasi, kun sanot kipakasti ei, etkä koskaan suostu huonoon kohteluun. Hän saapuu, kun olet itsellesi hyvä nainen. Yhteydessä pyhään feminiinisyyteesi, hellä äiti sille osalle itsestäsi, joka tuli satutetuksi ja sammutetuksi. Hyvä mies voi silloin olla kuka tahansa kannustava, sinut näkevä mies. Et pelkää olla yksin ja nauttia elämästäsi, koska hyvä mies löytyy sisältäsi. Hän, joka puolustaa totuutta sinusta.
Kurkkaa myös Annan kirja Sydänvoimaa muutokseen:
