Kuvien ja värien merkitys toipumisessa
Itseäni on auttanut elämän haastekohdissa tukeutua valokuvien ja valokuvaamisen tuomaan apuun. Sen lisäksi, että olen aina kuvannut, olen osallistunut kuvataideterapian opintokokonaisuuksiin Aalto Yliopistossa sekä perehtynyt valokuvan ja itsetehdyn kuvan voimauttavaan vaikutukseen.
Värit ovat taas toimineet monessa kohtaa nopeana apuna ahdistuneeseen olotilaan tai apuna vaikeissa elämätilanteissa. Milloin olen maalannut kotini seiniä, lattiaa tai ulkokalusteita, milloin paperia, milloin kuvannut talon seinää, värikästä kukkaa, tunnelmallista maisemaa tai harmaata kiven pintaa.
Kuva voi toimia ajatuksellisena yllykkeenä, tunteiden ja muistojen herättäjänä sekä kehollisten aistimusten tiedon välittäjänä. Kuvien kautta saattaa löytyä asioiden ydin, se jota on verbaalisesti vaikea tavoittaa. Valokuvat ja kuvaaminen toimivat siltana menneisyyteen, tiedostamattomaan sekä nykyhetkeen.
Psykologian profesori aivo-ja muistitutkija Danie Schacter kuvaa muistia ja ihmismieltä seuraavasti: Tietoiset muistot sisältävät tavallisesti useaa erityyppistä tietoa: visuaalista, auditiivista, verbaalista ja spatiaalista ainesta. Eri informaatioyllykkeet ovat keskenään yhteydessä ja muodostavat aivoissa eräänlaisen valtavan palapelin. Koska ihmisen käsitys itsestään on vahvasti sidoksissa menneisyyden muistamiseen, voikin ajatella, että onnistunut muistihaku riippuu suuressa määrin sopivien muistivihjeiden saatavuudesta kuten esimerkiksi valokuvista, hajuista ja mauista.
1. Valokuvien käyttö avaa väylän sanattomalle kokemiselle ja viestinnälle, mikä mahdollistaa vuorovaikutuksen emotionaalisen syventämisen.
2. Valokuvia katsomalla voidaan terapiatilanteessa tavoittaa asiakkaan ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia, muistoja ja tunnekokemuksia sanattomalla tasolla. Sekä asiakas että terapeutti ovat saman visuaalisen informaation äärellä. Kokemusta jaetaan yhdessä, jolloin sanaton ja sanallinen vuorovaikutus limittyvät ja sillä on terapeuttisesti suotuisa vaikutus.
Valokuvan lisäarvo perinteiseen keskusteluterapiaan verrattuna on se, että valokuvat tuovat terapian vuorovaikutustilanteeseen konkreettisen lisäobjektin, jota asiakas ja terapeutti voivat yhdessä työstää. Esimerkiksi erinäisistä traumaattisista tilanteista johtuen, asiakkaalla saattaa olla muistikatkoksia ja valokuvat saattavat palauttaa mieleen unohdettuja tapahtumia tai tunnetiloja.
Valokuvat voivat olla tie tunnekokemuksiin, joita voi olla vaikea sanoittaa. Esimerkiksi monet varhaislapsuuden kokemukset ovat kätkettynä ruumiin tietoisuuteen.
Kroonisista kipuoireista, esim. jatkuvasta selkäkivuista, on tutkimusten mukaan pystytty osoittamaan niiden johtuvan osittain traumaattisista elämäntapahtumista, jotka ovat koteloituneet muistiin. Kuvatyöskentelyn avulla näihin tilanteisiin on päästy kiinni ja tiedostaminen sekä tämän myötä parantuminen on voinut alkaa.
Kognitiivisessa työskentelytavasssa masentuneiden kanssa mm. voidaan käyttää valokuvaamista terapian ohessa. Masentuneisuuden takaa löytyy yleensä jokin muu häiriö, mikä liittyy vahvasti hylkäämiskokemuksiin ja lapsuuden kiintymyssuhdeongelmiin.
Voi löytyä koulukiusaamista, syömishäiriöitä jne. Esimerkiksi ahdistunut ja masentunut syömishäiriöpotilas voi kuvata ahmimistaan kotona terapiasessioiden välissä (josta ei ole pystynyt puhumaan terapeutille) ja paljastaakin ”salaisuutensa” kuvien avulla ja näin eheytyminen voi alkaa.
Tai yksinäiseksi aina itsensä kokeva ihminen saattaa löytää kuvien avulla itsensä aina muiden ihmisten ympäröimänä tai isänsä rakkaudettomaksi kokeva, saattaa löytää kuvista läsnäolevan ja hymyilevän isän. Kuvien avulla pyritään muuttamaan masentuneen vääristynyttä kuvaa itsestä. Ikään kuin muistutetaan tai todennetaan, että hänen ajatus itsestä voi ollakin vääränlainen tulkinta, masentuneen ihmisen tulkinta.
Valokuva toimii masentuneen ihmisen terapiassa hyvänä havainnointivälineenä. Valokuva kyseenalaistaa asiakkaan kielteistä kuvaa itsestä. Depressiopotilas ei aina välttämättä muista mitään hyvää elämästään. Valokuvat saattavat olla väylä hyviin muistikuviin ja muistuttaa myös näistä hyvistä asioista elämässä.
Itselläni esimerkiksi ei ollut mitään muistikuvia itsestäni ja isästäni varhaislapsuuden ajalta. Kun kaivelin vanhoja valokuvia isäni kuoleman jälkeen, löysin useita kuvia, joissa olin hänen sylissään tai luimme lehteä yhdessä tai keinuimme keinussa.
Tein myös harjoituksen, jossa liitin lähimenneisyydessäni kuolleet ihmiset maalauksessa omaan ympyrään ja toiselle paperille ihmisen, josta koen tällä hetkellä suurta kiitollisuutta ja iloa. Kuolleet ikäänkuin asemoitiin omaan tilaan elämässäni ja heille toivotettiin kaikkea hyvää sinne jonnekin. Maalatessani intutiivisesti sinistä ympyrää työstin samalla suruani.
Lapseni luonnollisesti asettui kiitollisuutta osoittavalle paperille.
Valokuva on hyvä työväline, koska kuvan tarkastelu ja katseleminen palauttaa helposti mieleen tapahtuman tunnelmineen.
Valokuvan ja taidetyöskentelyn yhdistäminen on voimaannuttavaa. Erilaisten harjotteiden avulla pystytään työstämään useita muistoja ja tukahdutettuja tunteita.
Voimaannu (valo)kuvista ja väreistä – 6 vinkkiä
1. Jos koet, että olit lapsuudessasi aina yksin, katsele kuvia lapsuudestasi: onko se totta, oletko yksin vai ihmisten ympäröimänä kuvissa? Miltä se tuntuu?
2. Maalaa eri tunnetiloja viisi minuuttia: suru, viha, ilo ja turva. Mitä huomaat? Mitkä värit liittyvät mihinkin tunteeseen? Huomaatko mahdollisesti maalaavasi samaa väriä eri tunteille. Itse huomasin ”kauhukseni” tällaista hajoitusta tehtäessä maalaavani surun ja turvan samalla värillä. Olin siis koko tähän astisen elämäni mieltänyt surun turvan tunteeksi. Tämä oivallus avasi itselläni monta asiaa. Maalasin lopulta tämän kuvan kuvaamaan iloa.
3. Kerää valokuvia, kuvia lehdistä tai kortteja. Tee niistä kollaasi tämän hetken tunteen pohjalta. Miltä lopputulos tuntuu? Jos tunne ei miellytä, tee seuraavaksi sellainen kollaasi, minkä haluaisit tunteesi nyt olevan. Miltä nyt tuntuu?
4. Laita jollekin näkyvälle paikalle kuva (valokuva, itse tehty maalaamalla/piirtämällä tai lehdestä revitty), jonka koet voimaannuttavaksi.
5. Maalaa kodistasi jokin seinä värillä, josta koet tällä hetkellä saavasi iloa ja voimaa elämääsi.
6. Kulje luonnossa ja kuvaa kännykkäkamerallasi kaikkea, mikä yhtään inspiroi.
Lähde: Valokuvan terapeuttinen voima: Ulla Hakola, Lauri Mannermaa,Tarja Koffert, Leena Koulu, 2009