Olemme innokkaita kertomaan mielipiteistämme. Etenkin netissä. Mielipiteet ovat sitä voimakkaampia, mitä enemmän niihin liittyy arvojamme ja sitä, mikä on meille tärkeää. Asioita, joihin meillä ei ole kosketuspintaa, meillä ei ole vahvoja mielipiteitä.
Mielipiteet ovat mielen piteitä. Ne pitävät mieltä kiinni jossain, mitä olemme päättäneet. Samalla mielipiteet, nuo mielen piteet, rajaavat näkökenttäämme: havainnoimme niitä asioita, jotka tukevat mielipidettämme, ja toisaalta käytämme vastustavaa energiaa siihen, joka uhkaa omaa pidettämme. Mielipiteet ovat syntyneet myös tarpeesta ottaa kiinni jostain, joka pysyy kasassa. Siinä on paljon turvaa, mutta myös sitä, että mielen yhtenäisyyden kautta voi kokea itsensä ja koko maailman kokonaiseksi.
Myös tiede saattaa joskus olla mielipide. Mielipide siinä mielessä, että se kertoo eilisen tiedon, toistaa sitä, mutta ei välttämättä ole valmis uusille näkemyksille tai havainnoille. Tiede voi joko avata polkuja tai sulkea niitä. Samoin on uskonnon laita.
Maailma ei kuitenkaan koostu osista – mielipiteistä, näkökulmista, tiedosta tai uskosta. Eikä maailma koostu niiden yhteenlasketusta summasta. Maailma on koko ajan täysi, looginen ja olemassa. Havainnoimme sitä vain jokainen omien linssiemme läpi, sen läpi, missä mielemme on kiinni ja minkä kautta saamme kokemusta itsestämme kokonaisena.
Siinä ole mitään pahaa tai väärää. Silti toivoisin, että jokainen meistä muistaisi, että elämä ja maailma on paljon enemmän kuin mielemme liikkeet, mielen piteemme tai kykymme havainnoida maailmaa mielemme kautta. Totuus on enemmän kuin mielen piteemme. Enemmän kuin kuljettaja suitsineen, jolla hän yrittää pitää hevosen tiellä.
Kun ymmärrän, että mieleni jää hyvin mielellään kiinni asioihin, voin koittaa myös leikitellä niistä irti. Annan mielen juosta tuttua ravirataa ja kutsua sitä totuudeksi. Sillä samaa rataa juoksevalle ja suitsissa kiinni olevalle mielelle se on kaikki, mitä todelliseksi voi ymmärtää. Silti raviradan ulkopuolella on maailma. Se, mikä on.
Tuosta maailmasta on hyvä olla tietoinen. Ja myös siitä, että mielen rakentama kuva ei ole totuus, vaikka se niin todelliselta tuntuukin. On hyvä olla tietoinen, että jokainen uskoo, että oma mielen pide on parempi kuin toisen. Pide on aina pide ottamatta kantaa, onko se minun maailmastani käsin oikea tai väärä mielipide.
Laukkaavien ajatusten, mielipiteiden ja mielen piteiden ulkopuolella on niin paljon elettävää ja koettavaa elämää. Ainoa tapa katsella koko maailmaa, kaikkia elämän ”taajuuksia”, on olla hiljaa ja avata sydämensä elämälle. Ilman mielen piteitä, ilman mielipiteitä. Sillä tapaa voi kohdata myös itsen ja toisen ihmisen.
