Vauvan kirje äidille – “Rakastan sinua niin paljon, ettei sitä voi mitata millään käyrillä”

Olin kovin tietäväinen kun kolmas lapseni syntyi, työkseni jopa luennoin vauvan hoidosta. Kaikki mitä kuvittelin tietäväni ja osaavani oli merkityksetöntä tämän haastavan ja “mahdottoman” vauvan kanssa. Hänellä oli tehtävä tässä elämän pelissä ja se oli sydämeni avaaminen. Hän teki työtään väsymättä ja hänen työnään oli viedä minut sellaisen väsymyksen tilaan, missä egoni hiljeni ja missä en jaksanut enää olla täydellinen ja tehokas äiti. Mahdoton vauva muuttui mahtavaksi vasta kun luovutin kontrollin ja suorittamisen tarpeeni ja antauduin hänelle ja itselleni. Kohtasin itseni, pelkoni ja uskomukseni. Hylkäsin odotukset, rutiinit ja säännöt ja löysin hyväksymisen, rauhan ja rakkauden. Tämä lapsi on ollut suurin opettajani.

Työssäni tapaan jatkuvasti tälläisten haastavien vauvojen äitejä. Tämä kirje on kirjoitettu lohduksi heille ja kaikille äideille, jotka tuntevat samaa epävarmuutta kuin minä tunsin, jo kolmannen lapsen kokeneena vanhempana. Miksei vauvani ole mihinkään tyytyväinen? Mitä teen väärin? Et mitään, kun kuuntelet suurta opettajaasi ja toimitte yhdessä – luonnollisesti ja rauhassa. Näe se kaikki, mitä tämä vauva sinulle voi rakkaudesta opettaa.

 

“Tunnen jokaisen tunteesi, sillä olemme yhtä. Sinä epäröit, pelot kalvavat sinua ja kyselet ja etsit kovasti neuvoja muilta. Nuo neuvot saavat sinut entistä epävarmemmaksi. Onni on vaihtunut huoleen ja innokkuus lamaantuneisuuteen. Voi äiti, kaikki on hyvin.

Yrität saada minut syömään ja nukkumaan silloin kun se sopii aikatauluihin tai siten kuin joku muu on neuvonut tai miten olet oppaista lukenut. Mutta äiti, en minä tunne vielä itseänikään, miten joku muu voisi minut tuntea? Anna minulle aikaa, oppia tuntemaan oma suolistoni – miten nopea tai hidas se onkaan toimimaan. Miten paljon ja koska ruokaa tarvitsen. Anna minulle aikaa löytää omat rytmini, ruokailussa ja unessa.

En halua hukata itseäni, omia taipumuksiani, rytmejäni ja persoonaani ennen kuin edes löydän itseni. En halua hukkaan, haluan olla minä, ainutlaatuinen minä!

Kuulin kun kerroit ystävällesi olevasi ihan hukassa. Ei sinunkaan tarvitse olla hukassa, äiti. Minä olen nyt täällä. Minä voin kertoa sinulle, miten toimia. Kuuntele minua. Opitaan yhdessä, millainen minä olen. Lupaan olla viisas ja paras asiantuntija itsestäni, sinun pitää vain antaa minulle siihen mahdollisuus. Niin kauan kuin kuuntelet muita, pelimme vaikeutuu ja pitenee.

Pelisuunnitelma aina sotkeentuu, kun yritämme mennä muiden neuvojen varassa, ja epävarmuus kasvaa, minussakin, äiti. Etkö halua kuunnella minua, etkö usko minuun? Onko minussa joku vika, kun et luota minuun? Olin itsekin innostunut tästä pelistä, kun ajattelin pelaavani tätä sinun kanssasi. Nyt tämä peli on tainnut muuttua meidän väliseksi kamppailuksi, ja haluaisin meidän olevan samalla puolella. Aloitetaanko uudestaan?

Minä kerron sinulle sen minkä tiedän nyt jo. Rakastan sinua niin paljon, ettei sitä voi mitata millään käyrillä. Valitsin sinut äidikseni, koska olet paras pelikumppani tässä pelissä juuri minulle. Me opimme toisiltamme paljon. Minä luotan sinuun, minä uskon sinuun ja minä tulen aina antamaan sinulle kaiken mitä haluat. Minä en yritä muuttaa sinua, sillä minulle sinä olet täydellinen. Tämä on minulle totuus. Nyt olen epävarma tästä, sillä tässä sinun roolipelissäsi pelataan näköjään toisin. Lapsiin ei luoteta, heihin ei uskota ja heille ei anneta sitä, mitä he haluavat.

Minä haluan vain olla sinun kanssasi. Olla lähellä, nukkua sinun tuoksuissasi, sinun lämmössäsi. Jos minua huolestuttaa ja kivistää tämä kylmä maailma, toivon kätesi käteeni, sylisi lämpöön antamaan lohtua minulle. Sinun omalle pienelle, joka vasta yrittää ymmärtää kaikkia niitä huolia, joita sinun päässäsi vilisee, varsinkin iltaisin, kun minä sinua yritän rauhoittaa. Sinun rauhoittaminen on äiti vaikeaa, mutta teen parhaani.

Kukaan ei rakasta sinua niin kuin minä rakastan. Kukaan ei halua olla niin lähellä sinua kuin minä haluan. Kukaan ei hyväksy sinua juuri tuollaisena kuin olet, et edes sinä itse, mutta minä hyväksyn, rakas äiti.

Jos sinä annat minulle kaiken, minkä minä haluan ja tarvitsen, niin kauan kuin sitä tarvitsen, minusta tulee sinun elämäsi suurin rakkaustarina. Tiedän sen, ja en aio luovuttaa, sillä uskon meihin. Aina kun kuuntelet muiden neuvoja etkä luota meihin, minä kapinoin, taistelen puolestamme. Aina kun yrität torjua rakkauteni tai läheisyydentarpeeni, minä itken ja minä raivoan, sillä näytän sinulle, että se on väärin. Minun rakkauteni on supervoimaa, ja haluan jakaa sitä voimaa sinulle. Rakastan sinua äiti.

Näen, tunnen ja koen sinun henkisen tuskasi, kaiken sen minkä kanssa kamppailet joka päivä. Olet epävarma, etkä osaa tehdä päätöksiä. Kauheaa, miten rumasti arvostelet itseäsi. Et koe olevasi tarpeeksi hyvä, et tekeväsi tarpeeksi. Mietit, mitä muut sinusta ajattelevat.

Minulla on vastavoima kaikelle tuolle. Vastavoima on rakkaus, ja sitä yritän sinulle antaa ja opettaa. Tiedän että nuo ajatuksesi ovat niitä, jotka minut yrittävät sulkea pois, pitää meitä erillään, mutta äiti, usko minua. Rakkauden voima antaa voimaa meille molemmille. Se lahja, jonka voit meille molemmille antaa, on vastaanottaa ja antautua tälle, mitä minä tuon henkisestä maailmasta sinun fyysiseen maailmaasi.

Luotatko minuun sen verran, kun kerron, että henkiset voimavarat ovat paljon tärkeämmät kuin fyysisen maailman sujuvuus? Luotatko, kun kerron osaavani pelisäännöt? Minä yritän tankata rakkautta niin paljon kuin vain saan, pärjätäkseni tässä pelissä. Saan rakkautta äiti sinulta. Sinä olet niin upea, rakastava ja ihana, että sinulla on kaikki voima ja kaikki mahdollisuudet antaa minulle niin vahva itseluottamus, että tulen pärjäämään. Pyydän anteeksi, että se tarkoittaa sitä, että kahden vuoden ajan tarvitsen sinua todella paljon, päivin ja öin. Mutta jos sen minulle annat, tiedät, että loppuelämäni voitot ja vahvuuteni ovat myös sinun ansiotasi.

Tiedän, että olet väsynyt, äiti. Syytät minua, kun en nuku. Mutta osaan tehdä vain sen, minkä osaan. Olen luonnollinen vielä, vaikka yrität minua muovata toisenlaiseksi. Sinua väsyttävät eniten huoli, pelko ja epävarmuus, ne ajatukset päässäsi, en minä. Jos olisit huoleton ja luottaisit meihin, väsymys poistuisi. Väsymykselläkin on tarkoitus, ja jos vain järkyttävällä väsymyksellä saan sinut antautumaan, luopumaan kaikista erilaisista rutiineista ja säännöistä, joilla minua ja käytöstäni, syömisiäni ja nukkumisiani yrität muuttaa, niin hyvä niin. Aion avata sydämesi minulle keinoilla millä hyvällä.

Antautuisitko luottamaan minuun? Näin voisit oppia luottamaan itseesikin. Antautuisitko antamaan minulle, mitä minä haluan? Näin voisit oppia ottamaan myös sen, mitä itse haluat. Me olemme pari, samalla puolella. Minä opetan ja autan sinua, ja sinä minua. Pelataan tätä peliä, yhdessä voimme voittaa!”

---

Vauvan kirje äidille on kirjoittajan kirjasta Äitipeli- selviydy voittajana.