On äiti laittanut kystä kyllä soi Jouluradiossa ja sytyttelen sisälle ja ulkolyhtyynkin kynttilän. Voi meitä naisia, ajattelen samalla, kun luen tutkimusta, jonka mukaan 44 prosentilla naisista on korkeampi stressitaso jouluna kuin normaaliarkena.
Joulukuu on englantilaistutkimuksen mukaan vuodenkierrossa se kuukausi, jolloin riidellään eniten. Vaikka luonto hidastaa ja hidastuu ja hämäränhyssy syvenee, perheiden sisäisessä painekattilassa kihisee. Ensimmäiset riitasoinnut syntyvät joulunviettopaikasta: ollaanko kotona, appivanhempien vai omien vanhempien luona. Toiseksi otsaryppyjä syventävät suorituspaineet ja hössötys. On pestävä sauna, hinkattava uuni ja siivottava komerot. On laitettava kystä kyllä vaikka ei perinteisistä jouluruuista tykkäisikään. On leivottava ja kynnettävä adventtisohjossa joululahjojen perässä. Tai sitten ei…
Kauppakeskusten jouluruuhkat ja paineita lisäävän tunnelman voi välttää kahdella tavalla: lahjat voi ostaa rauhassa kotisohvalla istuen nettikaupoista ja tilata niille pienellä ekstrarahalla kotiinkuljetuksenkin. Tai sitten aineellisten joululahjojen sijaan voi luvata läheisilleen kosketusta, läsnäoloa ja pieniä arjen askareita.
Halauksia, omia hetkiä ja hierontaa
Hormonimyrskyssä nyhjöttäville ja älypuhelimen kanssa naimisissa oleville teini-ikäisille voi lahjoittaa niska- tai hartiahierontaa samalla kun katsotaan yhdessä leffaa kotisohvalla. Ikääntyneille isovanhemmille ja vanhemmille voi niperrellä lahjakortteja, joissa luvataan halauksia ja siivousapua. Yhtä lailla mummille voi lahjoittaa kävelyretkiä tai marjanpoimintatuokioita kaikkine mausteineen: termospullokahvihetken kalliolla tai piipahduksen kahvilassa kaupunkikävelyn päätteeksi.
Moni ikäihminen elää yksin, joten läheisyys, kosketus ja läsnäolo ovat lahjoista tervetulleimpia. Kyllä tyttären, pojan tai lapsenlapsen antama hartiahieronta aina joulutähden voittaa! Ja mukaan tietysti lupaus, että aineeton lahja on voimassa tietyn ajan täystakuulla.
Tiivistä arkea ja perhe-elämää elävälle omat hetket ovat lahjoista koskettavimpia. Kun itse elin ruuhkavuosia lasten ollessa pieniä ja töissä oli hektistä, arvostin valtavasti puolison tai lasten antamaa omatekoista joululahjakorttia, jossa luvattiin imurointia, tiskausta, varpaiden tai hartioiden hierontaa, roskapussien viemistä tai ihan pientä arkista asiaa. Sain noiden arkisten aineettomien lahjojen ansioista omia ihania hengähdyshetkiä, sain hidastaa ja juoda luomukahvini rauhassa.
Lepää musiikissa ja laula itsesi onnelliseksi
Laulan Jouluradion tahtiin ihania ja tuttuja sävelmiä, ja surffaan tutkimassa paikallisen seurakunnan sivuilta, milloin lähikirkoissa lauletaan Kauneimpia joululauluja. Mikään ei pysäytä arjen junaa ja tuo välittömästi tähän hetkeen yhtä voimauttavalla tavalla kuin laulaminen. Siitä todistavat lukuisat aivotutkimukset. Laulamisen on osoitettu vähentävän stressiä, kohottavan mielialaa ja vahvistavan immuniteettia. Yhdessä laulamisella saa vielä aivoterveydelleen lisäbonuksen. Aivot nimittäin rakastavat sosiaalisuutta ja yhdessäoloa.
Daniel J. Levitin on musiikkia paljon tutkinut ja musiikin aivovaikutuksista kirjoittanut neurotieteilijä ja muusikko. Levitin sanoo, että musiikki aktivoi aivoissa samoja mielihyväkeskuksia kuin orgasmi, suklaa tai huumeet. Ei siis ole ihme, että musiikki ja laulaminen saavat meidät todella hyvälle mielelle. Lisäksi musiikki jättää meihin syvän jäljen: Alzheimerin tautia sairastava ei välttämättä muista puolison tai jälkikasvunsa nimeä, mutta laulaa prikulleen oikein Sylvian joululaulua palvelutalon joulujuhlassa. Kun muisti rappeutuu, viimeiseksi jäävät vanhat laulut ja lorut. Niitähän on toistettu vuosikymmenestä toiseen ja niihin sisältyy vahva tunnelataus.
Daniel J. Levitinin mukaan sanoituksillakin on valtava merkitys. Mieleenpainuvat ja merkitykselliset sanoitukset yhdistettynä voimakkaaseen tunnetilaan ja mieleenpainuvaan säveleen lisäävät aivoissa yhteyksiä hermoverkkojen välillä. Eli kun hoilaan Tuikkikaa oi jouluntähtöset -laulua, muistan tuohon lauluun liittyvät tapahtumat, tuoksut ja tunteet todella hyvin, vaikka niistä olisi kulunut vuosikymmeniä.
Tänäkin jouluna jätän ikkunat pesemättä. Eihän niitä kukaan näe eikä aurinkokaan paista, kun ulkona on aamuyhdeksältä vielä pimeää ja jo kolmen maissa iltapäivällä pimenee. Sammutan valot ja sytytän kynttilöitä, nostan glögikattilan hellalle ja laitan Jouluradion soimaan. Sitten käperryn sohvalle viltin alle nauttimaan elävän tulen ja musiikin mielialaa kohottavasta ja rauhoittavasta vaikutuksesta!
