Aika ajoin on hyvä tarkistaa itsestään selviä totuuksia. Aloitan omistani, koska ymmärrän ne parhaiten.
Olen nuoruudestani asti tavoitellut harmoniaa. Seesteistä tapaa olla ja elää, itsensä ja toisten kanssa. Tarkka havainnointi ja keskittyminen ovat tuottaneet tulosta.
Minusta tuli tasapainoinen harmoonikko, joka vältteli ristiriitoja. Kehityin siinä lopulta niin hyväksi, että ajattelin ratkaisevani ristiriidat ennen kuin ne ehtivät kohdalleni. Nerokas mieli(kuvitukseni) havainnoi, työsti ja hajotti tasapainoa uhanneet ongelmat atomeiksi jo metrien päässä. ”Ei se mitään, asia ymmärretty.”
Joskus jos joku ymmärtämätön ihmetteli, ”eikö tuolla tavalla kerää paineita sisäänsä?”, olin hermostua. Eihän sitä painetta kerry, kun osaa työstää ja ymmärtää kaiken. Ja kun ymmärrys kasvoi, harjoituksesta tuli helppo. Olemisen sietämätöntä keveyttä. Tasaisen tappavaan tahtiin.
Sitten huomasin, että sillä sanonnalla on merkityksensä. Ihminen on kehittynyt sopeutumaan vaihteleviin olosuhteisiin, ja siinä samalla tottunut oppimaan tekemällä ja nauttimaan selviytymisestään. Jännityksestä ja voittamisesta.
Psyyke ja keho tarvitsevat vaihtelua ja haasteita, sillä ihmisen puolustusmekanismit yliherkistyvät, ellei niillä ole töitä. Tämä koskee sekä kehoa, että mieltä.
Yliherkkyydet vaivaavat ja elämä muuttuu helpoksi ja – tasapaksuksi. Ja koska ihminen on tehty kamppailuun, elämää pitää päästä liikuttamaan; ekstreme-urheilulla, impulsiivisuudella tai muuten vain tasapainottomaksi heittäytymällä. Aivan kaikki heittäytyminen toimii.
Aikaa myöden oppii arvostamaan vaikeuksia, löytää kivun ja nautinnon vaihtelusta käännepisteen ymmärrykselle. Että kaikkea ei tarvitse ymmärtää, käsitellä, eikä harmonisoida. Elämää voi myös havainnoida, epävarmuuteen heittäytyen ja sen hyväksyen. Peak performance ja low intensity flow. Adrenaliini antaa voimia ja vaikeuksista voittoon kipuaminen rakentaa tarinaa ja merkitystä elämälle.
Nyt tätä voi soveltaa myös siihen kaikkein tärkeimpään. Syömiseen.
Sosiaalisesta mediasta on levinnyt useita maailmaa mullistavia ilmiöitä koko kansan käyttöön. Puhun ruokavalioista, joiden kautta nykyihminen on tottunut määrittelemään itseään ehkä enemmän kuin koskaan. Aiemmin söimme elääksemme, nyt määritämme itseämme syömisen kautta.
Ruoasta on tullut sekä parantamisen, että maailmanparantamisen keino. Siihen saumaan sopii erinomaisesti laadullisen muokkauksen lisäksi myös määrällinen. Vähentäminen. Ja se, että herkkuja saa ilmaiseksi luonnosta. Ilmaiseksi? Eikö se ole hiukan … luonnotonta?
Entä se paasto; kuvitelkaa että on olemassa elämänalue, jossa on tieteellisesti todistettu niukkuuden suuruus? Että vähemmän syöminen voimistaa meitä fyysisesti ja psyykkisesti. Kulutusta vähentäen!
Paasto parantaa. Asiaa on tutkittu pitkään ja hartaasti eri puolilla maailmaa. Matalaenergisellä ruokavaliolla on todettu hämmentäviä vaikutuksia. Sen on havaittu muokkaavan paitsi ulkomuotoa ja energiatasoa, myös elämänkaaremme pituutta. Silloinkin, tai ehkä juuri silloin, kun ruokavaliossamme on vaihtelua. Yltäkylläisyyttä ja pidättäytymistä, samaan aikaan nautiskelua ja elimistön lepoa.
Ilmaiseksi, kulutusta vähentäen. Sen täytyy olla syntiä?
Tunnustaudun sekä – että syntiseksi. Haen sopivaa annosta harmoniaa, mutten kieltäydy yllätyksistä ja epävarmuudestakaan. Hulluttelusta.
Karppaan viisi päivää viikossa hyvästä ruoasta nauttien ja kahtena päivänä vähennän syömistä, reilusti. Nelisensataa kaloria ja innostuksen kiima kasvaa. Tätä pitää saada lisää. Vähentämistä. Ja yltäkylläisyyttä.
”Piiskaa… anna mulle piiskaa…”
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
