Luottamattomuudella ja riskien havainnoinnilla on elämässä oma kiistämätön paikkansa. Sillon, kun olemme kokeneet kovia, tämä mekanismi voi kumminkin käydä ylikierroksilla ja raivata tietä siellä, missä kaunis pöpelikkö voisi ennemmin sulostuttaa elämäämme.
Näemme mörköjä siellä, missä niitä ei joko ole – tai missä epävarman lisäksi on jotain vielä painavampaa, aitoa hyvää asiaa.
Rakkauteen luottamattomuus on kummankin osapuolen tappio. Niin sen, joka sinua rakastaa, kuin sinun itsesi. Mutta kun ei luota, ei luota! Oletko löytänyt itsesi joskus kyseisestä tilanteesta? Sellaisesta, jossa oikeastaan haluaisit voida luottaa, mutta et tiedä, miten.
Loin tämän tekstin tarkastellakseni viittä luottamukseen liittyvää havaintoa, joista saattaa olla apua:
1. Luottamattomuus ei välttämättä ole lopullista
Luottamattomuus ei ole päätepysäkki, josta ei pääse enää koskaan minnekään. Pysäyttävää se kyllä on, vaikeaakin. Usein luottamattomuuden kanssa eletään vuosikausia jos ei sitten koko loppuelämää. Vasta kun tarve luottaa uudestaan kasvaa menettämisenpelon (tai muun trauman) yli, olemme valmiita menemään eteenpäin.
Jotkut eivät koskaan saavuta tuota tilannetta, koska motivaatio ei ole riittävä. Tietoisuus odottavasta palkinnosta tai sen menettämisestä, mikäli emme opettele jälleen luottamaan, ei ole kirkas.
Joskus kuitenkin löydämme itsemme tilanteesta, jossa luottamattomuuus alkaa vaivata jo itseämmekin. Haluaisimme oppia luottamaan, antaa vielä kerran mahdollisuuden rakkaudelle. Silloin on aika alkaa luoda uutta raidetta. Se ei ole se sama vanha, joka joskus petti ja hajosi, vaan jokin ihan uusi. Jonkin täytyy olla uudella tapaa.
2. Luottaminen on aina riski
Siitä ajatuksesta, että toisille luottaminen olisi jotenkin pedattua ja varmaa, on hyvä päästää irti. Mitä vaan voi tapahtua! Kenelle vain.
Luottaminen on aina tietynlainen riski, valinta katsoa rohkeasti (ja silti hyvään uskoen), kuinka käy. Ei tietää, vaan katsoa.
Luottamus vaatii sopivaa päätöksentekoa, riskinottoa:
Okei, en ihan täysin luota, että kaikki päättyy kuten toivon, mutta uskon nyt, mitä sanot. Haluan uskoa. Valitsen uskoa.
Ja vaikka joku muu olisi joskus satuttanut minua, annan luottamukselle vielä kerran mahdollisuuden.
Koska sinä et ole he. Ja koska minä en halua luulla tietäväni kaikkea valmiiksi ja siten rajata onnistumisen kokemusta pois.
3. Luota itseesi ja hyväksy vaihtoehdot
Kun hyväksymme senkin mahdollisuuden, että kaikki menee eri tavalla kuin toivoisimme. Ja kun näemme, että selviäisimme silti ja eläisimme eteenpäin. Silloin luottamusta ei tarvitse rakentaa hätäpäissään ja palavasta tarpeesta. Pakosta onnistua. Tärkeintä on luoda hyvä elämä itsellemme. Sellainen, joka kantaa, vaikka joku ihminen (tai asia) ei olisikaan jäädäkseen.
Hyvästä elämästä ja onnellisuudesta käsin luottamus ja sopiva riskinotto on helpompaa. Kaikki ei riipu jostain ulkoisesta, se on vain mahdollista bonusta. Silloin luottamus myös useammin kannattaa. On parempi tavoitella kiehtovia asioita, kuin varalta jättää kokeilematta – ja jos joku osoittautuu huonoksi, on parempi luopua siitä, kuin jäädä toivomaan siltä jotain muuta. (On olemassa asioita ja ihmisiä, joihin yksinkertaisesti ei kannata luottaa!)
Kun voimme henkisesti hyvin ja seisomme jaloillamme, luottamuksen ei tarvitse olla tyhmää tai sokeaa. Se voi olla rohkeaa ja rakkaudellista ja parhaimmillaan toimia kuin työkaluna uusien alueiden valloittamisessa. Myös silloin, kun saman asian tiimoilta on joskus tullut takkiin. Siinä piilee elämän kauneus: parantavan kokemuksen mahdollisuus ja uudenlainen ympyrän sulkeutuminen.
4. Näe ja tunne aito asia “merkkien takana”
Me kaikki koemme asiat omilla tavoillamme. Toiselle rakkautta on viestailla päivät pääksytysten, toisille vastaava käytös voi tuntua ahdistavalta ja liialliselta. Toiselle rakkautta on ostaa lahjoja ja muistaa kaikki merkkipäivät, toiselle koskettaa, halata ja olla läsnä. Toisen ihmisen “rakkauden kieli” voi olla erilaista kuin omamme, ja silloin helposti tulkitsemme, ettei tämä rakastaisi meitä – ollen usein harmillisen väärässä.
Virhetulkintojen ja jatkuvan luottamattomuuden sijaan ravitsevampaa olisi opetella uskomaan siihen rakkauden tuntemukseen, jonka intuitiivisesti vaistoamme. Ja myös muistaa se silloin, kun epävarmuus iskee.
Jos vaadimme, että kaikki menee tuntemallamme tavalla, valitettavan usein menetämme aidon hyvän – ja usein myös ainutkertaisen – asian. Sinä et osannut rakastaa minua minun tavallani, joten sinä et rakastanut minua ollenkaan, on yleinen ja kovin surullinen syytös. Surullinen siksi, että usein rakkautta on ollut, varsin aitoakin, ja se ei meille kelpaa. Jäämme yksin ja niin myös toinen.
Voisiko sittenkin olla myös niin, että me emme osaa rakastaa toista sellaisena, kuin tämä on?
5. Menneisyyden kipu puhuu
Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole menossa pettämään ja juonimaan selän takana heti kun silmä välttää tai heistä ei hetkeen kuulu. Kaikki ihmiset eivät myöskään hylkää meitä – koskaan! Kun kohtaamme epäluottamusta, usein kysessä on oma epävarmuutemme, omat traumamme ja kipumme, jotka juontuvat kauas menneisyyteen. Siksi toinen ihminen ei koskaan voi korjata meitä yksin, ilman omaa päätöstämme luottaa ja tulla vastaan. On myös itsestämme kiinni alkaa tehdä positiivisempia ja luottavaisempia tulkintoja.
Joskus olemme kahden vaiheilla. Voisinko vain luottaa ja heittäytyä? Vai pitääkö minun aina olla varuillaan ja pelätä pahinta? Tulkita merkkejä, ilmeitä, viestejä? Kaiken hajoamista?
Niinä arvokkaina hetkinä, kun aavistelemme, ettei syytä olla luottamatta ehkä sittenkään olisi, luomme orastavaa tietoisuutta siitä todellisuudesta, joka odottaa meitä jo kulman takana. Jossa kaikki on parempaa, rohkeampaa ja heittäytyvämpää kuin ennen. Siellä tunnemme oman arvomme emmekä ole enää vaarassa tippua tyhjyyteen.
Niin, mihin ihmeen tyhjyyteen?
Sinä selviät kaikesta ja sinulla tulee aina olemaan Sinut. Eikä se ole mikään alakuloinen tsemppaus, vaan inspiroiva totuus. Sinulla tulee olemaan aina kaikki mitä tarvitset!
Rakkaudella, Riikka
Alapuolelta löydät lisää intuitiivisesta energiahoidosta sekä muista palveluistani.
