Epämiellyttävien tunteiden sietäminen on yksi oleellisimmista ihmistaidoista. Se, kuinka suhtaudumme eteen tuleviin vastoinkäymisiin ja tunneimpulsseihin määrittää kokemustamme elämästä – kenties enemmän kuin mikään muu.
“Siedä, perkele” on silti kehno kehotus sellaisenaan, vaikka sen lausuisi kuinka armollisella äänensävyllä.
Toisinaan epämiellyttävät tunteet kasaantuvat vuoreksi, jonka yli kipuaminen tuntuu vaikealta ja kohtuuttomalta, pahimmillaan jopa mahdottomalta.
Tällöin kokonaisuuden sietäminen on överi vaade.
Ikävien tuntemuksien paisuessa pullataikinan tavoin, kannattaa siirtyä makrosta mikroon. Sen sijaan, että yrittäisi ahmia koko pullan, pilkkookin sen pienempiin osiin, joita voi lähteä mutustelemaan pala kerrallaan.
Epävarmuus on pysyvä olotila, josta ei ole syytä rimpuilla alati irti
Epämiellyttävä tunne on usein enne jostain uudesta ja meille vielä tuntemattomasta. Pitkälti eloonjäämiseen tähtäävien asetusten vuoksi, janoamme ratkaista ikävän tunteen ja päästä siitä eroon. Silloinkin kun se ei viesti meille todellisesta vaarasta.
Se, että horisontti on sumuinen, ei ole alati vältettävä olotila. Itse asiassa tarkemmin tarkasteltuna olosuhteiden hämäryys on pysyvä olotila. Se on jotain, mistä emme pysty rimpuilemaan irti, vaikka käyttäisimme siihen aikaa koko elinikämme.
Tietty epävarmuus ja näkymien rajallisuudesta kumpuavat epämiellyttävät tunteet ovat olennainen osa elämää. Niiden sietäminen tarkoittaa käytännössä vääjäämättömän hyväksymistä ja kontrollista irti päästämistä.
Kyse on lähes poikkeuksetta kuvitelmastasi
Epämiellyttävien tunteiden siedettävyys lisääntyy juurikin, mikäli rohkenemme pilkkoa ne osiin. Kokonaisina ne tukehduttavat. Silloin meiltä jää havaitsematta, että kyse on lähes aina todellisen uhkakuvan sijaan kuvitelmastamme. Siitä, mitä ajattelemme että saattaa tapahtua.
Mitä jos talouteni kaatuu?
Mitä jos kumppanini pettää minua?
Mitä jos lapsestani tulee puhelinriippuvainen?
Mitä jos sairastun parantumattomaan tautiin?
Mitä jos Suomi joutuu sotaan?
Mitä jos?
Vastaus: Harvemmin näin. Ja jos, niin sitten niin käy.
Kysymys: Mitä voit tehdä asian eteen juuri tänään?
Miten voit käytännössä kohtuullistaa sietämistä?
- Kalenteroi huolesi ja pelkosi: Aivan kuten päivittäiset työtehtävät, aikatauluta myös huolesi. Mitkä asiat ovat sellaisia, jotka vaativat huomiosi ja huolenpitosi juuri tänään? Energiamääräsi ja jaksamisesi on rajallinen. On sulaa hulluutta käyttää sitä asioihin, joiden murehtiminen ei hyödytä juuri tänään.
- Rauhoita päivän alut ja loput: Epämiellyttävät tunteet nojaavat hermostoon. Pyri parhaasi mukaan siihen, että saat rauhallisen aamun ja levollisen illan. Takuuvarmoina vinkkeinä älypuhelimen ulottumattomissa oleminen sekä vallalla olevan hetken rauhallinen havainnonti.
- Kirjoita itseäsi auki: Vapaa kirjoittaminen johdattaa usein syvemmälle. Mielen, tuntemusten ja käden liikkeen yhteistyö synnyttää tilaa, jossa epämiellyttävien tunteiden sietäminen on kohtuullisempaa. Kirjoittaminen synnyttää usein myös orastavia polkuja, jotka rohkaisevat ja luovat toivoa.
- Käyskentele: Historian suuret ajattelijat käyskentelivät paljon, eikä ihme. Metsässä oleilun terveydelliset ja hyvinvoinnilliset hyödyt ovat kiistattomat riippumatta siitä, uskotko itse niihin tai et. Anna askelten hermostosi hellimisen ohella myös virkistää aivotoimintaasi.
- Suo myös itsellesi armoa: Jatkuva vatvominen tai optimointi on väsyttävää hommaa. Aina ei tarvitse yrittää, itse asiassa harvemmin tarvitsee. Kun huolenpitosi on allakoitu (vinkki numero yksi), päästä muusta irti. Tänään ei tarvitse.
Harri-Pekka Pietikäisen tuorein kirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Tilaa kirja itsellesi täältä.
