Olen kokenut elämässäni useampia unettomuuden jaksoja, eikä yhdenkään niistä muisteleminen tunnu mukavalta. Tiedän, miltä tuntuu maata yön pimeinä tunteina hereillä ja pelätä hulluksi tulemista tai sitä, selviytyykö seuraavasta päivästä. Tahdon sanoa tämän muistutukseksi sinulle joka ehkä koet tai olet kokenut samaa: et ole yksin.
Olen ihminen, joka kuormittuu helposti niin innostuksesta kuin stressistä ja koen, että uupumisen läpikäyminen korosti tätä ominaisuutta entisestään. Minulle on ollut todella tärkeää oppia ymmärtämään omaa kehoa ja mieltä, herkkyyttä ja hermostoni toimintaa – etenkin jälkimmäinen on tuonut valtavasti voimaa ja ymmärrystä sekä konkreettisia työkaluja siihen, miten huolehtia omasta hyvinvoinnista ja unesta ihan jokapäiväisen arjen tasolla.
Hermostoa rauhoittavat harjoitukset, offline-aika, aamujen ja iltojen rauhoittaminen sekä omassa rytmissä ja itselle tärkeiden asioiden sekä arvojen mukaan eläminen ovat minulle tärkeitä ankkureita, joihin keskitän paljon energiaa.
Mutta vaikka hyvinvointi ja levon priorisointi ovat olleet kaiken tekemisen taustalla jo vuosien ajan, ei ihmisyydestä pääse eroon. Minulla kuormitus vaikuttaa ensimmäisenä siihen, että rentoutuminen muuttuu äärimmäisen hankalaksi ja tämä vaikuttaa taas suoraan uneen tai sen laatuun. Välillä kierre on mennyt niin pahaksi, että olen hakenut apua tilanteeseen.
Koin jossain vaiheessa häpeää siitä, että minun pitäisi jo tietää – että miksi kaikki ne kymmenet erilaiset rauhoittavat työkalut eivät toimi, ja eikö pitäisi jo osata paremmin. Mutta vaikka uni ja lepo ovat yksi hyvinvoinnin tärkeimmistä kulmakivistä, siinä vaiheessa kun niistä alkaa stressaamaan, ei olla oikeassa suunnassa.
Yksi tärkeimpiä asioita onkin muistaa, että levon, unen tai palautumisen ei tarvitse olla suoritus, vaan jotain mille antaa aikaa ja tilaa.
Ja että ihmisen keho on viisas.
Se on viisas kun reagoi ja toisaalta, vaikka olisi kuinka kierroksilla, keho osaa kyllä rauhoittaa itseään. Vaikka valvoisi viikkoja, jossain vaiheessa uni tulee, sillä keho on luotu siihen. Ja tärkeintä mitä itselleen voi antaa – ainakin minun kokemukseni mukaan – on pehmeyttä ja armollisuutta. Niin päivällä, illalla kuin yölläkin.
Etenkin niissä hetkissä, kun hermosto rullaa pahasti ylikierroksilla on tärkeää harjoitella antamaan itselleen hyvää ja oppia priorisoimaan niitä kaikista pienimpiä tekoja, pysähtymisiä ja läsnäolon hetkiä, joita lopulta ovat kaikista merkityksellisimpiä.
Ja muistaa, että tämäkin menee ohitse aikanaan.
Listasin sinulle muistutuksia, jotka ovat itseäni auttaneet tai lohduttaneet unettomuuden tai levottomuuden keskellä:
Muistathan myös, että omaan oloon kannattaa hakea apua. Joskus univaikeuksia aiheuttaa nykyhetken tai aiemman elämän kipeät ja vaikeat tapahtumat, eikä niiden kanssa tarvitse pärjätä itsekseen. <3
- Et ole yksin, etkä tule hulluksi vaikka et saisi unta. Kehosi on luotu nukkumaan, ja uni tulee jossain vaiheessa. Vaikka siihen tuntuisi vaikealta luottaa.
- Selviät kyllä seuraavasta päivästä myös ns. puolilla valoilla. Olen itse todistanut tämän mahdolliseksi useampaan otteeseen, ja niin ovat lukemattomat muutkin samaa kokeneet. Voisitko ehkä rajata tulevaan päivään vain tärkeimmät asiat, jotta et kuormita itseäsi liikaa? Voisiko vähemmän olla enemmän?
- Kokeile nousta sängystä jos homma menee pyörimiseksi. Käy juomassa, istahda lukemaan tai avaa ikkuna ja tuijota tähtitaivasta.
- Tee sängystä turvallinen pesä, johon mennä vasta kun unettaa. Voit kokeilla panostaa kauniisiin ja laadukkaisiin lakanoihin sekä vuodevaatteisiin.
- Tee makuuhuoneesta pimeä ja kokeile pitää lämpötila sopivan viileänä. Voit testata myös unimaskia tai korvatulppia, jos olet herkkä valolle ja äänille.
- Unen saannissa on kyse antautumisesta, odottamalla se harvoin saapuu. Anna itsellesi aikaa rentoutumiseen ja turvan tunteen vahvistamiseen.
