Koetko, että on sinun tehtäväsi olla jatkuvasti virittyneenä toisten tunteisiin ja tunneilmapiireihin ja helpottaa, harmonisoida ja ”ratkaista” niitä?
Jos aistit vahvasti toisten tunteita ja se saa sinut tuntemaan itsesi voimattomaksi, on mahdollista, että vedät empatian överiksi. Silloin olet jatkuvassa valmiustilassa reagoimaan siihen, mitä tunteita muissa nousee.
Tämä koskee erityisesti toisten vaikeita ja raskaita tunteita, jotka heittävät sinutkin pois tasapainosta.
Silloin sopeutat ilmaisuasi ja toimintaasi niin, että muiden hankala olo helpottaisi ja tunneilmapiiri tasaantuisi. Kun toimit näin, otat vastuullesi muiden raskaita tunteita ja niiden ”parantamista” tavalla, joka ei sinulle kuulu.
Kun sinun ja muiden tunteiden välillä ei tunnu olevan mitään rajoja ja tulet tempaistuksi mukaan toisten tunteisiin ilman, että voit tehdä sille mitään, elämä voi olla raskasta. Tässä jatkuvassa tunne-energian ristitulessa totaalinen eristäytyminen muusta maailmasta voi vaikuttaa ainoalta mahdolliselta ratkaisulta.
Sinun ei kuitenkaan tarvitse kääntää voimakasta empatiakykyäsi pois päältä tai sulkeutua neljän seinän sisään, jotta voisit voida hyvin ja sinulla jäisi energiaa myös itsellesi.
Turvassa empaattisessa kehossasi
Toisten hankalien tunteiden ja ympäröivien tunneilmapiirien jatkuva helpottaminen on selviytymiskeino, jonka olet omaksunut todennäköisesti jo lapsuudessasi.
Jos olet joutunut olemaan koko ajan hereillä sille, mitä tunteita toisissa nousee ja sopeuttamaan toimintaasi niiden mukaisesti, on ymmärrettävää, että sinun on vaikeaa erottaa toisten tunteita omistasi.
Tunne-energeettiset rajasi ovat hämärtyneet tai niitä ei ole päässyt muodostumaan ollenkaan. Siksi sinulla ei saata olla riittävästi tilaa tuntea omia tunteitasi. Ehkä jopa pelkäät tuntea, miltä sinusta tuntuu, koska se veisi sinut pois siitä valmiustilasta, jossa sinun täytyy olla muiden tunteiden helpottamista varten.
Jotta voit harjoitella tunnistamaan, missä tunnetason rajasi menevät, on tärkeää, että siirryt jatkuvassa valmiudessa olemisesta enemmän omaan keholliseen keskukseesi.
Se auttaa sinua vahvistamaan kokemusta, että olet turvassa ja rauhassa empaattisessa kehossasi.
Samalla otat vastuun omasta hyvinvoinnistasi ja kasvustasi tavalla, joka auttaa sinua tasapainottamaan sitä, miten käytät empatiakykyäsi ja vastaat sen kautta aistimaasi tietoon muiden tunteista.
Voit alkaa vanhemmaksi itsellesi
Kun otamme vastuun hyvinvoinnistamme ja kasvustamme, ryhdymme vanhemmaksi sisäiselle lapsellemme. Se tarkoittaa, että tuemme sisäisen lapsemme kypsymistä kohti aikuisuutta tunnetasolla.
Sisäinen lapsemme on se osa meistä, joka on jäänyt jumiin lapsuutemme vaikeisiin kokemuksiin. Koska emme ole saaneet tunteidemme kokemiseen riittävästi turvallista tukea ja tilaa, kasvumme tunnetasolla eheäksi aikuiseksi on jäänyt kesken.
Näihin ohitetuksi ja hylätyksi tulemisen kokemuksiin liittyvät, läpi elämättömät tunne-energiat pitävät meitä kiinni överiempaattisen toiminnan kierteessä.
Överiempaattisina yritämme ratkaista täyttymättömiä tunnetason tarpeitamme ja vahvistaa yhteyttä itseemme korjaamalla ja parantamalla toisten tunnehaavoja. Ryhdymme siis hoivaamaan toisten sisäisiä lapsia, jotta tulisimme itse nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Näin yritämme tehdä aikuisiän suhteissamme toisista niitä aikuisia, joita olisimme tarvinneet, kun olimme lapsia.
Olen monesti jatkanut huomion ja ajan antamista ihmiselle, joka on jo kertaalleen näyttänyt, ettei hän halua jakaa arvon, turvan ja rakkauden taajuuksia kanssani. Koska minun on ollut niin vaikeaa hyväksyä, että tämäkään suhde ei mene niin kuin olisin toivonut, olen jatkanut sitä, vaikka arvon ja turvan tuntoni ovat horjuneet.
Kun olen kääntänyt huomioni itseeni ja kuunnellut sisäisen lapseni tarpeita, olen voinut jatkaa kasvuani tunnetasolla siitä, mihin se aikoinaan pysähtyi. Nyt aikuisiällä, sisäinen lapseni on viimein voinut kokea sivuuttamansa hankalat tunteet ja vapauttaa niiden lataukset kehostani turvallisella tuellani.
Näin minulle on avautunut tilaa ilmaista myös sitä vilpitöntä iloa, leikkisyyttä ja luovuuden virtaa, joka on meidän jokaisen sisäiselle lapselle ominaista.
