Äiti sanoo rakastavansa, mutta en tunne sitä.
Äiti sanoo tukevansa minua, mutta seuraavassa lauseessa kyseenalaistaa valintani.
Äiti sanoo kannustavansa minua, mutta seuraavaksi ihmettelee, miksi minä oikein toimin niin kuin toimin.
Äiti sanoo, että minulle voit kertoa vaikeista asioista, mutta jos kerron, hän kertoo miten pettynyt on minuun. Sitten hän loukkaantuu, kun en enää kerro asioistani.
Äiti sanoo, että minun luokseni olet aina tervetullut, mutta en tunne oloani hänen lähellään vapaaksi, levolliseksi tai turvalliseksi.
Äiti yhdellä kädellä kutsuu luokseen, toisella työntää kauemmas.
Läheskään aina äidin ja tyttären suhteessa suhde ei ole päässyt muodostumaan turvalliseksi. Kiintymyssuhde on usein luonteeltaan joko ristiriitainen tai välttelevä.
Ristiriitainen kiintymystyyli syntyy, kun lapsi elää vaihtelevassa tunneilmapiirissä. Aikuiset ovat reagoineet lapsen tunteisiin ja tarpeisiin epäjohdonmukaisesti: välillä myötätuntoisesti, lasta tukien ja turvaa tarjoten, välillä taas lapsen tarpeet ohittaen, väheksyen tai jopa torjuen. Lapsi on oppinut jatkuvasti tarkkailemaan, millä tuulella vanhempi on, ja sopeuttamaan käyttäytymistään niin, että saa huomiota, turvaa ja hyväksyntää. Tällöin hän aikuisenakin pyrkii mukautumaan, miellyttämään ja seuraamaan muiden tarpeita – sekä unohtaa omansa.
Välttelevä kiintymystyyli saa tyypillisesti alkunsa silloin, kun lapsi jää vaille aikuisen kannattelua ja myötätuntoa. Hän on oppinut, että tarpeita tai tunteita ei ole turvallista ilmaista, vaan ne kannattaa mieluummin tukahduttaa. Hän on tottunut käsittelemään asiat järkeilemällä, tunteiden kohtaaminen on vaikeaa. Usein välttelevästi kiintynyt on itsenäinen ja antaa ymmärtää, ettei tarvitse muita, mutta todellisuudessa hän saattaa pelätä läheisyyttä – se ei ole hänelle turvallista.
Äitien ja tyttärien välisissä suhteissa nämä kiintymystyylit ovat yleisiä.
Lisäksi suhteisiin vaikuttaa usein ilmiö nimeltä äitihaava. Se kuvaa muun muassa sitä, kuinka rajoittavat uskomukset, emotionaaliset haasteet ja naiseuteen liittyvä kipu periytyvät äidiltä tyttärelle.
Äitihaava on usein ristikkäisten voimien vyyhti. Se ei ole mustavalkoinen ilmiö: äidin oma kipu ja käsittelemättömät tunteet saatetaan siirtää tyttärelle hyvinkin hienovaraisesti. Äidin tarkoitus voi olla erinomaisen hyvä, hän haluaa tyttärelleen hyvää – mutta ne eivät ylety tunnetasolle.
On myös mahdollista, että alitajuisesti tytär muistuttaa äitiään oman elämänsä menetetyistä mahdollisuuksista, jolloin äiti ei uskalla tai halua nähdä tyttärensä menestystä.
Tytär voi nähdä sen, mikä suhteessa äitiin on hyvää. Silti hän saattaa tuntea vielä vahvemmin sen, mikä suhteessa ei toimi. Ehkä hän yrittää ohittaa jatkuvan kyseenalaistamisen, vähättelyn tai tunnetason torjunnan – tai sitten hän alkaa vähitellen asettaa sille rajoja.
Kuulostaako tutulta? Äitihaava koskettaa monia meistä. Lue lisää Katri Syvärisen uutuuskirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö.
