Jokainen ihminen kokee todellisuuden eri tavalla. Jokaisella on oma tulkinta vallitsevasta tilanteesta, ja tätä tulkintaa värittävät omat tarpeemme, omat kokemuksemme, oma näkökulmamme sekä monet muut asiat, jotka ovat ainutlaatuisia juuri itsellemme. Kutsun tätä tulkintaa omaksi tarinakseni. Omat aivoni kertovat minulle tarinaa siitä, miksi asiat ovat juuri niin kuin ovat, ja avuliaasti vieläpä täydentävät tarinan puuttuvat osat, jälleen perustuen aiempiin kokemuksiini ja ajatteluuni.
Joskus elämässä tulee vastaan ihmisiä, joiden toiminta ei sovi tarinaan, jota itselleni kerron. He tekevät minun mielestäni jotain outoa tai tyhmää. Silloin mieleeni hiipii ajatus “Miksi ihmeessä tuo ihminen käyttäytyy noin?” (joskus tuon lauseen muotoilu mielessäni on paljon rumempikin). Ihmiset tuntuvat hankalilta, ymmärtämättömiltä, jopa typeriltä. Totuus on kuitenkin, että suurin osa ihmisistä käyttäytyy aina omasta mielestään täysin loogisesti. Koska – kuten minulla itsellänikin – jokaisella ihmisellä on tilanteesta oma tulkintansa. Ja tähän tulkintaan vaikuttavat hänen omat tarpeensa, kokemuksensa, näkökulmansa, kulttuurinsa, ajattelunsa. Hän ei siis lainkaan katso asioita samojen linssien läpi kuin minä katson.
Toista voi ymmärtää ilman että hänen toimintaansa tarvitsee hyväksyä
Ihmisten erilaisten todellisuuksien ymmärtäminen on auttanut minua itseäni kohtaamaan haastavat tilanteet paremmin, ja pyrkimään suhtautumaan toiseen ihmiseen ihmisenä omine tarpeineen, tarinoineen ja tekoineen. Minun ei tarvi silti hyväksyä sitä miten toinen ihminen toimii. Mutta voin kuitenkin pystyä hyväksymään, että oma tarinani ei ole ainoa mahdollinen tai oikea tulkinta tilanteesta. Monesti kysymys on kahdesta erilaisesta näkemyksestä, eikä oikeasta ja väärästä.
Vaikka tämä on näin kuvattuna yksinkertaista, niin ainakaan minulle tämä ei kuitenkaan ole todellisuudessa todellakaan helppoa. Mutta jos onnistun jonkun ärsyttäessä antamaan edes mahdollisuuden ajatukselle “Miksi fiksu ja mukava ihminen toimisi noin?”, pääsen itse paljon positiivisempaan mielentilaan. Ja jos tilanne vaatii kyseisen ihmisen kohtaamista ja mahdollisesti jonkin asian käsittelyä, luon paljon paremman lähtökohdan tälle kohtaamiselle. Koska, valitettavasti, hyvin usein on myös niin, että jos toisen ihmisen toiminta on ärsyttävää minulle, tunne on ainakin osittain molemminpuolinen.
Kykyä ymmärtää sekä muiden että itsen ”hankaluutta” – tai oikeastaan erilaisuutta – syvennetään tuoreessa Minun käyttöohjeeni -tehtäväkirjassa.
