On ajanjaksoja, jolloin ahdistus ja pelko ulottavat lonkeronsa kokonaisvaltaisesti päästä varpaisiin. Tapahtuu paljon samaan aikaan, kaikki ympärillä uhkaa romahtaa. Oma elämä tuntuu merkityksettömältä eikä mistään saa oikein otetta. Oman mielen valtaa epätoivo, ja tekee mieli sukeltaa peiton alle nukkumaan väsymys ja maailman vallannut kaaos pois.
Kun pelko ja ahdistus tuntuvat leviävän pandemian lailla, olen huomannut, että yksi sanapari nousee esiin muita useammin.
Mitä jos. Mitä? Jos.
Pienissä sanoissa yhdistyvät suuret asiat: epätieto ja ehdollisuus. Ahdistava tiedonpuute ja pelottava uhkakuva. Mitä jos jotain (pahaa) tapahtuu?
Olen vuosien ajan opetellut nyt-ajattelua; unohda menneet, älä murehdi huomisesta, elämä on nyt. On ainoastaan tämä hetki. Mitä jos -ajattelu tähtää päinvastaiseen, se keskittyy ainoastaan tulevaisuuteen — tulevan ja tuntemattoman murehtimiseen.
Pohdin hiljan, miksi pelon ilmapiiri ja siihen liittyvä loputon jossittelu ahdistavat ja kaihertavat minua niin paljon: mitä jos -ajattelu uhkaa romuttaa kaiken vaivalla oppimani ja koko tapani elää.
Uskon, että pelko ja ahdistus tarttuvat. Kenties silloin, kun tuntuu erityisen vaikealta, ei kannata ympäröidä itseään ihmisillä, jotka heijastavat näitä tunteita tai maalaavat maailmaan pelkkiä uhkakuvia.
Levottomina ja epävarmoina ajanjaksoina, mitä jos -ajattelun vallatessa kollektiivisesti ympäristöä, voin vaikuttaa ainoastaan omaan tapaani puhua asioista. Voin päättää, miten puhun itselleni ja muille. Voin rakentaa lisäksi ympärilleni minulle sopivan suojamuurin. Tiedostan ympärilläni tapahtuvat asiat, mutten ota vastaan kaikkea ikävää.
Pelottavina aikoina ja murheshakin tehdessä siirtojaan päässäni, muistutan itseäni eräästä minulle tärkeästä elämänopista. Kuulin sen vanhalta ja viisaalta gurulta Intiassa vuosia sitten. Mies kysyi minulta, mikä oli murheeni kolme murhetta sitten? Olin hämmentynyt kysymyksestä. En muistanut. Entä mikä oli murheeni kaksi murhetta sitten? Entä ihan edellinen murheeni? En ollut varma siitäkään, sillä olin niin keskittynyt sen hetkiseen murheeseeni. Intialaismies sanoikin, että miksi murehtisit nyt siis tätäkään murhetta, sillä aina tulee uusi murhe, ja silloin et muista edes edellistä.
Toki ihminen murehtii aina vähän, se kuuluu eloonjäämistaisteluumme. Mutta mitä jos vähän vähentäisi, keventäisi murehtimisen osalta? Vähentäisi kahden sanan yhdistelmän viljelyä. Sillä mitä jos? johtaa harvoin hedelmälliseen keskusteluun. Se ei oikeastaan koskaan johda mihinkään todelliseen. Se johtaa ainoastaan uhkakuvien ketjuttamiseen. Mitä jos sairastun? Mitä jos menetän rahani, kotini, työni, hänet?
Mitä jos en menetäkään?
P.S. Emme voi tietää, mihin jokin hypoteettinen ajatus johtaa, miksi siis murehtisimme etukäteen? Täsmälleen tällä hetkellä minulla on harvoin mitään hätää.
Toimituksen vinkki: Helpotusta ahdistukseen
Miten päästä ahdistuksesta eroon? Miten hallita stressiä? Miten käsitellä ahdistusta? Miten saada henkinen paha olo pois?
Kun tuntuu pahalta -kortit ovat Sinulle, joka…
…haluat kartuttaa tunnetaitoja, itsetuntemustaitoja ja stressinhallintataitoja.
…haluat itseymmärryksen lisäksi harjoittaa uusia mielen taitoja mindfulnessin avulla.
…tunnet olosi hankalaksi, ahdistuneeksi tai muutoin raskaaksi, mutta sinun on vaikea saada kiinni siitä, mistä pahassa olossa on pohjimmiltaan kyse.
Tutustu kortteihin TÄÄLLÄ.
