Älä itke. Älä ole surullinen. Älähän nyt. Ei tarvitse itkeä. Ei ole syytä itkeä.
Kun toisella on paha mieli, suusta saattaa päästä automaattisesti sanat, jotka tarkoittavat hyvää, mutta joiden vaikutus voi olla ikävällä tavalla kauaskantoinen. Saattaa olla, että sanat tulevat sellaisina lohdun sanoina, jotka on itse saanut kuulla silloin, kun on ollut paha mieli.
On ollut aikoja, kun tummat ja herkät tunteet ovat olleet vaikeita kohdattavia. Ei tarvitse mennä montaa sukupolvea taaksepäin, kun yleistettynä miehet ovat pysyneet hiljaa kokemuksistaan ja naiset ovat yrittäneet yksin tai miesten rinnalla rakentaa maata. Ei ole ollut tilaa eikä aikaa tunteille. Eikä olisi ollut edes osaamista eikä tukea.
Tunne on kamala, kun se vyöryy läpi kehon ja antaa mielelle sävyjä. Se tunne, joka saa itkemään sisäistä tummuutta ulos, sattuu. Tekee kipeää. Jokainen meistä ihmisistä tietää sen. Kun toinen alkaa itkeä, palaamme oman tunteen ääreen. Tiedämme toisen kivun, saatamme jopa tuntea sen. Myötätuntoisina ihmisinä emme haluaisi kuuna päivänä toiselle sellaista olotilaa. Älä itke, suusta pääsee.
Mutta nykyään jo tiedämme, että tunne ei käskemällä poistu. Itku voi loppua, mutta kipu ei. Yksi kärsii, mutta kanssaihimisen ei tarvitse. Mutta niin jäämme yksin jokainen vuorollamme oman kipumme kanssa. Itkemme sisäänpäin. Sisäänpäin itkeminen ei puhdista, vaan tunne sisällämme saa vallan. Se värittää ajatuksia, uskomuksia, elämänasennetta, maailmanvärejä. Ihan kaikkea.
Tunne tulee ja menee omalla aikataulullaan, mutta se menee vain, jos sen antaa myös olla: tulla, olla ja mennä. Tutkimuksista tiedetään, että tunteen nimeäminen aktivoi aivoissa alueen, joka tekee havaintoja. Kun teemme havaintoja, emme ole tunteessa niin sisällä, että emme löydä tietä ulos. Kyse on siis siitä, miten aivomme toimivat. Mutta ennen nimeämistä on täytynyt hyväksyä tunne ja antaa sille tila. Itke, itke, itke, niin, että tunnet tunteen kaikki olomuodot: miltä se tuntuu kehon eri osissa? millaista tarinaa se kertoo eli millaisia ajatuksia tunne tuo mukanaan?
Meillä aikuisilla on paljon tietoja ja taitoja, mitä lapsillamme ei ole, mutta tunnetaitoja joudumme opettelemaan alkeista saakka lasten kanssa yhdessä. Olkoon tämä se vedenjakajasukupolvi, joka ei enää kieltänyt itkemästä vaan antoi halauksen ja turvallista tilaa tunteelle.
Lohtu on sitä, että syleilee tunnetta. Omaa tai toisen omaa.
Kurkkaa värikkäät tunnetaitokortit lapsille tästä.
