Liike voi olla väylä syvempään itsetuntemukseen ja keholliseen läsnäoloon.
Usein ajattelemme liikuntaa ”treenaamisena”, fyysisenä suoritteena, jonka tarkoitus on pitää huolta kunnostamme tai ennaltaehkäistä passiivisen työn aiheuttamia kremppoja. Nämä ovat toki molemmat hyviä ja riittäviä syitä liikkua.
Harvemmin kuitenkaan puhutaan liikkumisen syvemmästä ulottuvuudesta. Siitä, että liikkuessa on mahdollisuus löytää syvempi yhteys itseensä ja omaan kehoonsa. Että liike on parhaimmillaan paitsi kehon, myös mielen ja sielun lääkettä.
On paljon lajeja, joissa keskitytään suoraan keho-mieli yhteyden vahvistamiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi perinteiset itämaiset lajit kuten jooga, chikung tai taiji. Suomessa luontoliikkuminen on usein toiminut syvemmän yhteyden lähteenä. Metsäkävelyt, hiihto valkoisilla hangilla, avantouinti, patikointi tuntureilla tai soutelu järvenselällä ovat kaikki esimerkkejä kotimaisista keho-mieli lajeista.
Kehon ja mielen yhteyttä voi kuitenkin harjoittaa missä tahansa liikunnassa. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä tekee, vaan miten tekee.
Monille rauhallinen liike on helpompi tapa vahvistaa kehoyhteyttä kuin perinteinen paikallaan meditointi. Liike voimistaa kehon sisäisiä tuntemuksia ja auttaa säilyttämään huomion sisäisessä aistimaailmassa.
Pohjimmiltaan ero suorittavan liikunnan ja läsnäolevan liikkeen välillä on kiinni vain huomion tietoisesta keskittämisestä. Tätä voi onneksi harjoitella. Tuomalla huomion tietoisesti omiin kehollisiin tuntemuksiinsa tuo automaattisesti mukaan syvemmän ulottuvuuden siihen, mitä on tekemässä.
Tässä kolme keinoa, joilla voit lisätä läsnäoloa omassa kehossasi liikunnan aikana – ja minä hetkenä tahansa:
1. Tunnustele hengitystäsi. Hengitys on avain mielestä kehoosi. Jos mielesi lähtee vaeltamaan päivän kauppalistoihin, työasioihin tai mihin tahansa muuhun kuin siihen, mitä olet parhaillaan tekemässä, palaa takaisin hengitykseen. Näin autat itseäsi siirtämään huomion ja läsnäolon takaisin omaan kehoosi.
Jos hengitykseen keskittyminen on vaikeaa, voit toistaa mielessäsi ”hengitän sisään”, ”hengitän ulos”. Voit myös tunnustella hengitystäsi laittamalla kämmenen kevyesti esimerkiksi vatsan tai rintakehän päälle.
2. Tarkkaile kehosi asentoa. Alkuun kannattaa valita jokin fokus. Keskity esimerkiksi lantioon ja tarkkaile, miten lantiosi asento vaikuttaa ylös selkärankaan (aina päähän asti) ja alas jalkoihin. Muita hyviä huomion ankkureita ovat esimerkiksi syvien vatsalihasten tuki tai yläselän ryhti. Ole utelias, vaihtele fokusta ja opettele tuntemaan kehosi sisältäsi käsin. Voit käyttää apuna peiliä. Pikkuhiljaa opit tuntemaan kehosi paremmin myös ilman ulkoista palautetta.
3. Keskity siihen, mitä kehossasi tapahtuu ja miltä se tuntuu. Käännä aistit sisäänpäin ja tarkkaile kehosi tuntemuksia. Oli kyse sitten istuma-asennosta, askelkyykystä tai jooga-asanasta, kehosi välittää sinulle viestiä jatkuvasti. Opettele kuuntelemaan kehoasi ja tee muokkauksia asentoon tarpeen mukaan. Kun teet liikkeet hitaasti ja hallitusti, pysyt paremmin mukana kehosi tuntemuksissa.
Parhaimmillaan liikkuminen on yksi meditaatiomuoto muiden joukossa. Hetki, jonka voit omistaa itsellesi ja sille, mitä on tässä ja nyt. Läsnäolevan ja kehoa kuulostelevan liikkeen avulla opit myös tuntemaan itsesi syvemmin – aina luihin ja ytimiin asti.
