Näinä aikoina moni meistä skannaa ja puntaroi nykyistä elämäntilannettaan suhteessa maailman tapahtumiin. Hyvä näin, sillä nyt jos koskaan on täydellinen aika muutoksiin. Niihin muutoksiin jotka ovat ehkä jo kuplivat sisällämme mutta joihin kiireisen arjen keskellä tai muusta syystä oli vaikea hahmottaa tai tarttua, toivotun muutoksen aikaansaamiseksi.
Yksi parhaita tapoja tutkia sisäistä minää laajemmin on vaellella metsässä, jopa niin että sinne eksyy. Silloin kuulo-, tunto- ja näköaistit virittyvät uudelle taajuudelle ja kokemus on sen mukainen. Metsässä emme ole koskaan yksin. Silti, kukaan ei häiritse meitä vaan saamme kokea yhteyden suurempaan sekä itseemme. Jaan tässä oman viimeisimmän metsäkokemukseni saldon.
Korvasienimetsälle
Huhtikuun loppupuoli, Kaarinassa, Varsinais-Suomessa. Tarkoitukseni oli mennä etsimään korvasieniä. Pysäytän auton 110-tien varteen, intuitiivisesti valittuun kohtaan ja lähden kävelemään metsätielle, ilman keruuvälineitä, jotka unohdin auton takapaksiin.
Aurinko paistoi poutaisena ja mieleni oli avoin, olin vasta herännyt pitkien yöunien jälkeen. Tämä on optimi mielentila luonnossa käyskentelyyn, sillä näin aivomme ’antavat’ luonnon puhua, näyttää peilikuvaa ajatuksistamme, viitoittaa mieltämme niin, että löydämme jotain uutta.
Metsätiellä havahduin kevään tuoksuihin, joita en tarkemmmin osannut määrittää, paitsi että tuoksu oli raikas ja eloisa, lämpötila oli hiukan viileä varjoisissa kohdissa joka ryyditti tätä tuoksukokemusta. Auringonvalon säikeet valaisivat varjoisia tienpätkiä kauniisti, kuin elämän mahdollistajan eli Auringon, eli Rakkauden lasersäteinä.
Yhtäkkiä ohitseni leijaili sitruunaperhonen. Ihastelin sen kepeyttä ja huolettomuutta nauttia päivästä. Inspiroiduin samankaltaiseen tunnelmaan ihastellen perhosen siipien läpikuultavuutta ja heleän vihertävänkeltaista väriä.
Kaksoisolento veden pinnalla
Lähdin ylämäkeen, jonka mäntyvoittoisella rinteellä näkyi valuvaa vettä. Chillaillen kapusin tutkimaan sen alkulähdettä. Mäen päältä paljastui pieni, suon ympäröimä lampi. Mieleni teki pulahtaa sinne heti, mutta olin juuri edellisiltana käväissyt meressä saunomisen yhteydessä joten oloni oli puhdas ja tyydyin ihastelemaan tätä kaunista löytöä.
Veden pinnasta tosin ihastelin turkoosinsinistä taivasta ja mielikuvitukseni ei voinut olla näkemättä omaa kaksoisolentoani, sillä muinaissuomalaisten kaikkeuskäsityksen mukaan aliseen eli varjomaailmaan pääsee muun muassa veden pyörteistä ja pohjattomista soista.
Lammen toisella puolella oli kallio, jonka seinämiä komistutti kallioimarre-esiintymä, erittäin elinvoimaisena. Sen keräämiseen, sillä mausteeksi käytettävä osa on juurakko, tarvitaan maanomistajan lupa joten luonnollisesti jätin suosikkimausteeni kasvamaan, osaksi isompaa ekosysteemiä. Kiipesin kuitenkin kymmenmetrisen kallion päälle ja jäin istuskelemaan sinne.
Koitin meditoida mutta havaitsin taianomaisen kepeän liikkeen oikella puolellani. Metsäjänis hyppeli rauhassa minua kohti. Jähmetin itseni paikalleni jotten säikäyttäisi tätä uljasta eläintä joka ketterästi eteni vierelleni. Siihen hän nousi seisomaan, muutaman metrin päähän meikäläisestä. Jänis nousi mutkitta seisomaan ja heilutteli kauniita, takaa musta-valkoisia korviaan.
Yhdessä nautimme tästä hetkestä pienen tovin. En tiedä mitä jäniksen mielessä liikkui mutta minua tämä spesiaali hetki muistutti intuition voimasta, uuden lupauksesta ja tasapainosta. Jäniksen vahvasti feminiininen energia muistutti minua tarpeestani tutkia sisäistä maailmaani ja rentoutua tässä hetkessä.
Baba nam keva lam
Sulava kiipeämiseni kallion päälle yhdessä jäniksen kohtaamisen kanssa loi tasapainoisen yhteyden mielen ja kehoni välille. Istuuduin alas ja aloitin meditaation. Lausuin mielessäni ’Baba nam, keva lam’ -mantraa joka vapaasti suomennettuna tarkoittaaa ’kaikki on rakkautta’. ’Baba nam’ sisäänhengittäessä, ’keva lam’ uloshengittäeessäni, toistuvasti, sopivan ajan, kunnes aurinkonpaiste sai otsalleni hikikarpaloita ja havahduin niitä pyyhkiessäni olevani jossain, missä en ollut koskaan ennen käynyt.
Paikka ja mielentilani lähenteli nirvanaa. Mielenrauhani ja auringonvalo yhdessä saivat kaikki metsän materiaalin ja värit näyttämään täydelliseltä ’maailmalta’. Meditaatio osoittautui vahvaksi ja rentouttavaksi.
Jatkoin vapaata vaelteluani ja löysin vihdoin hakkuualueen, joilta korvasieniä voi löytää parhaiten. Muistelin ystäväni neuvoa siitä kuinka hakkuualueen tulee olla parivuotinen, eikä heinikkoa saa vielä olla kehittynyt, jotta korvasieniä löytyisi. Hiekkainen maaperä ja kanervikko lupasivat hyvää mutta korvasieniä ei vaan löytynyt. Mietin, että olikohan maaperän tila jo edennyt korvasienten nousemisesta seuraavaan, sillä männyn taimia oli näkyvissä, joka taitaa olla merkki siitä että mahdolliset korvasienet tältä alueelta on kerätty jo vuosi tai kaksi sitten.
Sieniä näköpiirissä
Jatkoin matkaani ja metsä osoittautui yhä satumaisemmaksi. Kuljin maagisten kallioiden välistä, ihastelin runsaslukuista poronpallerojäkälää, joka kasvoi kuohkeina mattoina kallioilla, ja löysin metsäpolkuja, jotka olivat selvästi peurojen aikaansaamia. Polkujen reunamilta löysin pari kourallista korvasieniä, hehkuvan elinvoimaisina. Nappasin sienet lippiksen sisään sillä keruuvälineet jäivät autooni.
Jatkoin tepastelua, lippis kourassaan ja kuulin kuinka orava männynlatvassa piti erikoista ääntä. En tiedä, mistä tämä ääni kertoi, mutta oravan näkeminen muistuttaa minua aina siitä, että elämäntilanteiden muutoksia varten meidän ihmistenkin on hyvä pitää säästöjä, aivan kuten oravat fikkaavat sieniä puihin ja tammenterhoja ja käpyjä vararavinnoksi ties minne!
Sitruunaperhonen lipui taas ohitseni, hymähdin. Tunsin olevani autuaassa zen-mielentilassa. Jatkoin matkaani, joka piti sisällään lukuisia kohtaamisia, muun muuassa kimalaisen ja taivaanvuohen kanssa.
Konnan näköinen kivi
Kaikella, jota metsästä löytää, on tärkeä osa isossa kokonaisuudessa, ja ainakin meikäläisen oli vaikea olla havaitsematta muun muuassa mustikanlehtien sisältämää ravinnepitoisuutta, puolukan lehtien kauniin syvää vihreää väriä, mäntyjen tuottamien eteerisiä öljyjä ja käsittämättömän komean, konnaa näöltään muistuttavan ison kivilohkareen spirituaalista symboliikkaa: syvää yhteyttä maahan ja veteen jotka ovat molemmat oleellisia aineksia kaikenlaiseen elämään. Konnat kuvastaa myös elämän harmoniaa ja balanssia. Fengshuissa konnat edustavat väkevästi myös onnea, menestystä ja yltäkylläisyyttä.
Tällainen oli viimeisin metsäretkeni, jolla eksyin ja löysin vaikka mitä, ennen kaikkea syvempiä kerroksia itsestäni. Samalla oivalsin, että nykyisestä maailmantilanteesta huolimatta minun ei tarvitse muuttaa omassa elämässäni mitään, vaan antautua elämän vietäväksi, entistä rennommin.
Takaisin autolle ja kotiin kokkaamaan
Löysin tieni takaisin autolleni parin tunnin jälkeen, sillä olin onnellisesti eksyksissä 1-tien ja 110-tien välissä, tietoisesti. Muista sinäkin eksyä turvallisesti, niin että löydät takaisin minne oletkaan menossa, toivon mukaan uudistuneena ihmisenä.
Kotona valmistin korvasienistä kermaisen muhennoksen johon pilkoin joukkoon omalta tontiltani kerättyä kallioimarretta ja nautin sen maailman rakkaimman henkilön, oman vaimoni seurassa, höyrytetyn tankoparsan kera, auringonlaskua ihastellen.
Kallioimarteella maustettu korvasienimuhennos (2:lle)
Huomaa, että korvasienet ovat käsittelemättömänä tappavan myrkyllisiä ja oikein käsiteltynä herkullista, harvinaista sesonkiherkkua.
6 rkl oliiivöljyä
1/2 purjosipuli, ohuiksi renkaiksi leikattuna
2 kynttä valkosipulia, kuorittuna ja raastettuna
1tl timjamia
10cm pätkä puhdistettua kallioimarteen juurta, veitsellä hienonnettuna
2 kourallista esikäsiteltyinä korvasieniä (keitetty 2 x 5 minuuttia runsaassa vedessä, vesi välissä vaihtaen ja hyvin huuhdellen) hiekattomaksi pestynä
merisuolaa ja mustapipuria myllystä
1 dl vettä (tai koivunmahlaa, jos sinulla sattuu olemaan)
2 dl kermaa (HUOM. Kookoskerma toimii myös yllättävän hyvin!!)
1/2 ruukkua persiljaa, hienonnettuna
Paista sipuleita ja timjamia oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan, kunnes ne pehmenevät sekä maultaan että tekstuuriltaan. Lisää joukkoon sienet ja kallioimarre, kuullota vielä hetki. Lisää sitten joukkoon korvasienet, suola ja pippuri. Anna maustua muutaman minuutin ajan ja kaada joukkoon vesi ja (kookos)kerma. Anna kerman kiehua kasaan kunnes kokonaisuus on mehevä muhennos. Sekoita lopuksi joukkoon vielä persilja.
Tarjoa keitetyn parsan tai paahtoleivän kera. Nauti kiitollisena jokamiehenoikeuksistamme.
Lue lisää villiyrteistä ja resepteistä Sami Tallbergin upeasta Villiyrttikeittokirjasta.
