Kiltistä tytöstä ylivastuulliseksi naiseksi – näin raskas rooli syntyy

Sukupolvien ketjuissa opitaan kaikenlaista

Kirjoitin kirjan ylivastuullisista naisista. Ja heti joku kysyy, mikset kirjoittanut miehistä. Siksi, että valitsin kirjoittaa kirjani naisista. Teokseni on kunnianosoitus naisille, jotka ovat sukupolvi sukupolvelta tehneet tosi paljon.

Ylivastuullisuuden ydin on omien tarpeiden sivuun laittaminen. Näin tapahtuu siksi, ettei ylivastuullisen naisen lapsuudessa ollut tilaa hänelle, hänen tunteilleen eikä tarpeilleen. Näkymättömiä Ninnejä on tämä maa pullollaan.

Miksi näin käy?

Keräsin kirjaani varten naisten tarinoita, joita lukiessani selvisi yksi yllättävä ylivastuullisuutta selittävä tekijä: isän ja miehen poissaolo perheessä. Miehen poissaolo tarkoitti esimerkiksi läsnäolottomuutta, päihteitä, sotatraumaa ja työn vuoksi kotoa pois olemista. Toki tarinoissa kerrottiin muunlaisestakin haavoittuneesta vanhemmuudesta, mutta isättömyys esiintyi lähes jokaisessa kertomuksessa.

Ylivastuullisuus omaksutaan mallioppimisen kautta: jos perheen äiti on ylivastuullinen, tytär ottaa helposti saman roolin. Moni tytär ryhtyy myös säästämään vanhempiaan omilta tarpeiltaan ja tunteiltaan, mikäli perheessä on vaikeita tilanteita. Usein perheen esikoistyttö ottaa pikkuapulaisen, sovittelijan, pikkuterapeutin ja auttajan roolin omia läheisiään suojellakseen ja kannatellakseen.

Näiden tyttöjen sisälle jää asustamaan vaille jäänyt saparopää – turvaton pieni tyttö. Tämä tyttö oppi tarjoilemaan muille suorituksia, ei niinkään itseään. Eli hän oppi sen, ettei hän riitä omana itsenään vaan hän oppii tarjoilemaan muille ulkoisia suorituksiaan.

Painavan eväsrepun kanssa maailmalle

Kirjassani Ylivastuullisten naisten valtakunta olen pohtinut edellä kuvaamaani ylivastuullisuuden oppimisprosessia paljon laajemmin, mutta tässä totean vain, että edellä kuvattu lapsuuden sopeutumiskäyttäytymisen tapa siirtyy aikuisuuteen.

Ylivastuullinen nainen on tyttärenä, vanhempana, ystävänä, työkaverina ja kumppanina se, joka huolehtii rajattomasti muiden tarpeista itsensä unohtaen. Tapa olla ja elää on niin syvällä, ettei sitä välttämättä edes tunnista.

Rooli on raskas, mutta siitä voi oppia pois

Tämän tekstin otsikossa mainitsin ylivastuullisuuden olevan raskas rooli ja onhan se sitä. Jos elää huomaamattaan niin, että antaa itsestään tosi kauan, tosi paljon, on hyvin todennäköistä, että uupumus yllättää jonain päivänä. Usein viimeistään siinä vaiheessa, kun vaihdevuodet vievät yöunet. Moni ylivastuullinen nainen on lopulta todella uupunut ja monesti masentunutkin. Masennus on usein seurausta pitkäkestoisesti uupumuksesta.

Kaikki mikä tulee näkyviin ja tietoisuuteen, on hyvä asia. Uupumusta voi hoivata ja ylivastuullisuudesta voi oppia hiirenaskel kerrallaan pois tai ainakin sitä voi kohtuullistaa. Ei ole itsekästä elää elämää, josta itsekin saa nauttia ilman, että antaa kaikki voimavaransa muiden käytettäväksi.

Voit lukea aiheesta lisää kirjastani Ylivastuullisten naisten valtakunta.