Varaudu vieroitusoireisiin kun toivut epäterveestä suhteesta
Valitettavasti silloin kun lähtee irtaantumaan epäterveestä suhdedynamiikasta, edessä ei ole heti helpotus. Se tulee usein vasta hieman myöhemmin – kun suhteeseen on oikeasti saanut jo etäisyyttä. Ja kun on saanut katkottua epäterveen riippuvuuden, mitä tällaisissa suhteissa usein lähtee tapahtumaan. Siksi epäterveestä suhteesta irtaantuessa on viisasta varautua vieroitusoireisiin. Sillä jos niihin ei ole varautunut, ne ovat usein niitä hetkiä, kun olemme kaikista alttiimpia palaamaan tai laittamaan sen yhden viestin vielä… ja sama kivulias kehä jatkuu.
Ja jos näin on käynyt sinulle, älä syytä itseäsi! Et ole tyhmä! On vain tärkeä ymmärtää, että kyse on enemmänkin vieroitusoireista kuin siitä, että tämä ihminen olisi sun ”the one and only”. Vieroitusoireet ovat usein voimakasta ahdistusta. Pakottavia ajatuksia. Kipua sydämessä, palaa kurkussa. Mieli risteilee täynnä ristivetoisia ajatuksia. Sitä usein myös syyttää itseään ja epäilee, että pilasiko itse kuitenkin kaiken, olisiko siihen kuitenkin voinut tottua? Tai ehkä sitä vaan vaati liikaa?
Epäterveessä suhteessa ei ole valitettavasti useinkaan kyse siitä, että te olisitte aidosti sopineet toisillenne ja tuoneet toistenne elämään lisää hyvää, vakautta ja turvaa.
Siellä enemmänkin usein ailahdeltiin ”olen niin erityinen hänelle” ja ”en ole pätkääkään erityinen hänelle” kokemuksien välillä. Ja niin hullua kuin se onkin, tämä koukuttaa. Ne hetket kun saat hänen huomion, olet taivaissa. Dopamiinia eli ns. palkkiohormonia tykittyy, ja ai että se hittaa ja kovaa. Ja sitten ne hetket (jotka usein vaan pitenevät) kun jäät toistuvasti yksin, et tule kuulluksi, et tule valituksi yms…
Huh, mihinkä tyhjiöön se pudottaa. Ne tunteet ovat usein niin kivuliaita, että mielummin lähdemme jahtaamaan sitä kokemusta, että ”saisin takaisin ne perhoset”.
Tämä on hemmetin uuvuttavaa.
Suru voi olla parasta lääkettä
Kun sitten viimein olet valmis irroittamaan, on sinun viisasta varautua siihen, että ensin edessä on ikäänkuin ”vajarit” ja tyhjyys – varsin ahdistava sellainen. Tässä kohtaa ajattelen, että suru on parasta lääkettä.
Uskalla tuntea pettymys, suru ja ehkä vihakin. Ja keskity itseesi, keskity vaikka hengitys kerrallaan tekemään pieniä rakastavia tekoja itsellesi. Ensimmäiset viikot ovat usein kriittisimpiä, sillä sitä on vielä aika sekaisin jatkuvasta tunnerallista.
Luota että olot ihan oikeasti tulee tasaantumaan. Joka kerta, kun et lähde vanhaan kehään mukaan, olet ottanut erävoiton. Luota myös siihen, että mitä etäämmäs pääset tuosta dynamiikasta, sen selkeämmin myös alat sen itse näkemään. Ja tulet olemaan ihan hemmetin helpottunut, ettei sinun tarvitse olla enää siinä mukana.
Mieti itsellesi valmiiksi muutama turvarutiini, jotain mitä sinä voit tehdä silloin kun vieroitusoireet iskevät.
Tee vaikka hengitysharjoitus, kirjoita, laula, tanssi, mitä vain.
Ja ei, se ei oikeasti kestä ikuisesti. Tulevaisuuden sinä tulee olemaan ihan hemmetin kiitollinen, että uskalsit elää tämän läpi.
