”Minulla oli työkaveri, joka teki töitä joka toinen viikko. Hän syytti, ettei saa tarpeeksi tietoa, kun oli ollut viikon poissa.
Itseäni harmitti, kun en ehtinyt viikon asioita kertoa joka maanantai, enkä muistanut heti edes kertoa kaikkea. Toki tärkeimmät hän sai varmasti tietoonsa.”
Tämä on yksi sadoista tarinoista, joita on kerrottu Piilokiusaajat ympärilläsi -kirjaani (Bazar 2026) varten. Osa kertojista on saanut syytöksiä kiusaavasta käytöksestä, vaikka he eivät ole tehneet omasta mielestään mitään tahallisesti ja tarkoittaen.
Kirjassani jaottelen vaikeasti tunnistettavan mutta kuormittavan käytöksen kahteen ilmiöön: piilokiusaamiseen ja piiloväkivaltaan. Piilokiusaamisella tarkoitan hiljaista väkivaltaa, jonka tekijä ymmärtää ja tarkoittaa vahingoittavaksi.
Piiloväkivalta puolestaan on kuormittavaa tai satuttavaa, hienovaraista mutta tahatonta käytöstä. Se ei siis välttämättä ole tietoista tai tarkoituksellista. Se voi ilmetä esimerkiksi:
- mielipiteiden ja puheenvuorojen ohittamisena
- tiedon ulkopuolelle jättämisenä
- töykeytenä tai ajattelemattomina sanoina
- välttelynä
- vähättelevänä asenteena tai käytöksenä
- työyhteisöjen käytäntöinä, jotka asettavat huomaamatta ihmisiä eriarvoiseen asemaan.
Piiloväkivalta voi olla epäkunnioittavaa tai omaa etua ajavaa ilman, että tarkoituksena on vahingoittaa toista. Ostrakismi on yksi esimerkki piiloväkivallasta, joka voi myös olla tahatonta.
Minulta on kysytty, kumpi on yleisempää – piilokiusaaminen vai piiloväkivalta. Varsinaista tutkimustietoa en tunne, mutta oma tuntumani on, että piiloväkivalta on yleisempää kuin tarkoituksellinen vahingoittaminen.
Miten erotat tahallisen ja tahattoman piiloväkivallan?
Kiusaamisen tahallisuutta on vaikea todistaa. Se edellyttäisi, että tekijä myöntää toimineensa tarkoituksellisesti – ja näin tapahtuu harvoin. Usein henkilö joko kiistää teot tai kokee, ettei hänen käytöksensä ollut tahallista. Tahallisuuden osoittaminen on siis yhtä vaikeaa kuin muunkin piilokiusaamisen todistaminen.
Tahallisuus voi kuitenkin paljastua tilanteissa, joissa annat rakentavaa palautetta, mutta mikään ei muutu – tai tilanne jopa pahenee, ikään kuin kostoksi. Samalla on tärkeää huomioida alun tarinan kaltaiset tilanteet, jossa tiedon ulkopuolelle jättämiselle olivat inhimilliset syyt, joita oli vaikea korjata vain muistamalla. Tahatonkaan tilanne ei siis välttämättä korjaudu vain esille nostamalla.
Tällöin katse kannattaa kääntää työyhteisön toimintatapoihin: miten työyhteisössä varmistetaan tiedonkulku esimerkiksi silloin, kun joku työskentelee osa-aikaisesti? Ratkaisuja siihen tulisi etsiä yhdessä esihenkilön kanssa.
Ole siis varovainen huomauttaessasi vahingollisesta käytöksestä. Sopua voi tukea olettamalla alkuun, että toiminta on tahatonta – ja antaa toiselle mahdollisuus korjata omaa käytöstään sekä vaatia työyhteisön kehittämistä.
➡️ Lisää vinkkejä, tukea ja ratkaisukeskeisiä ajatuksia löydät kirjastani Piilokiusaajat ympärilläsi – Tunnista työpaikan myrkyttäjät.
