
Huonosti nukutut yöt. Huoli taloudesta. Valloitustaan odottava pyykkivuori.
Elämä on monin tavoin kuormittavaa ja usein hyvinvointi on vähintäänkin koetuksella. Tiedämme kuitenkin, että voimme voida paremmin. Ensin pitää vain jotenkin ratkaista käsillä olevat ongelmat ja sammuttaa tulipalot. ”Kunhan saan tämän stressin pois alta, voin hengittää. Kunhan selviän tästä kriisistä, voin keskittyä itseeni. Kunhan saan kaiken kuntoon, voin viimein voida hyvin.”
Toki kaikki tämä on tärkeää. Mutta ajatus siitä, että se olisi reitti hyvinvointiin, saattaakin olla pelkkä illuusio.
Perinteisesti hyvinvointi kuvitellaan ikään kuin jatkumoksi: janaksi, jonka toisessa päässä on tavoiteltu hyvinvointi, toisessa tuo synkkä ja vältettävä pahoinvointi. Jokainen meistä asettuu johonkin kohtaan tuota janaa ja siinä sitten voi joko jonkinasteisen hyvin tai huonosti.
Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Osa tutkijoista on alkanut haastaa tätä melko mustavalkoista ajattelua: hyvinvointi ja pahoinvointi eivät olekaan toistensa vastakohtia, vaan kaksi erillistä ulottuvuutta, kaksi erillistä janaa.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Ensinnäkin se tarkoittaa, että voimme voida samanaikaisesti sekä hyvin että huonosti. Voimme nauttia ystävien seurasta, mutta kipuilla työssämme. Ehkäpä olemme onnellisia parisuhteessa, mutta kärsimme terveyshaasteista.
Toisaalta se tarkoittaa, että poistamalla pahoinvointia, teemme juuri sitä – poistamme pahoinvointia. Ja keskittymällä yksinomaan pahoinvoinnin poistamiseen, voimme parhaimmillaankin saavuttaa tilan, jossa ei ole akuuttia kärsimystä. Mutta ei myöskään iloa, onnea, kukoistusta. Sitä todellista hyvinvointia.
Kolmanneksi tämä ajattelu tarjoaa suuren mahdollisuuden. Elämässä on usein, jos ei suorastaan aina, haasteita ja ongelmia, joita emme kaikista ponnisteluista huolimatta pysty ratkaisemaan. Epävarmuuksia, joiden poistaminen on vaikutusmahdollisuuksiemme ulottumattomissa. Mutta silloinkaan emme ole tuomittuja pelkkään kärsimykseen ja voimaan vain ja ainoastaan pahoin. Jopa silloin – erityisesi silloin – olisi tärkeää keskittyä lisäämään hyvää. Vaikka emme voisi vähentää pahoinvointia, voimme lisätä hyvinvointia.
Viesti on selkeä. Jos haluamme voida paremmin, ei yksinkertaisesti riitä, että keskitymme siihen, mikä ei toimi. Vaikka kuinka tunnollisesti raivaisimme tieltä kaiken, mikä elämässämme on huonosti, ei lopputuloksena odota auvoisa onni. Ainoastaan ongelmien puute. Hyvinvointi ei rakennu yksinomaan pahoinvoinnin puuttumisesta. Voidaksemme hyvin meidän on lisättävä elämäämme sitä, mikä tuo iloa, lisää merkitystä, synnyttää onnellisuutta.
Pyykkivuoren valloitus ei ole oikotie onneen sillä tärkeintä ei ole kysyä mitä voisin poistaa elämästäni, vaan mitä hyvää voin tänään lisätä.
Tutustu myös Johanna Huhtamäen ja Saana Rossin kirjaan 12 väärää ajatusta työelämästä, joka tuulettaa pölyttyneitä käsityksiä työstä ja hyvinvoinnista positiivisen organisaatiopsykologian opeilla.


