Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että sinä olet huijari? Ehkä et, mutta mitä luultavimmin kuitenkin olet juuri sitä – huijari.
Samalla tosin myös se hyväuskoinen, joka tulee huijatuksi…
Kerromme jatkuvasti tarinoita, niin itsellemme kuin muillekin. Tarinoita siitä, mihin pystymme, mitä ansaitsemme ja millaisia mahdollisuuksia meille ylipäätään on olemassa. Juuri tässä piilee ongelma: tarinat eivät ole tarkkoja kuvauksia todellisuudesta tai kokoelma tiukkaa faktaa, vaan nimenomaisesti kirjaimellisesti tarinoita. Ne ovat kuin silmälasit, joiden läpi katsomme maailmaa. Eikä ole yhdentekevää, millaiset silmälasit otamme käyttöön.
1. Se, mitä näet, ei riipu siitä, mitä katsot, vaan siitä, mihin uskot
Psykologian professori Richard Wisemanin klassikkotutkimuksessa ihmisiltä kysyttiin, pitivätkö he itseään onnekkaina. Sen jälkeen heidän piti laskea sanomalehden kuvien määrä. Hyvin helppoa ja suoraviivaista. Paitsi ettei se ollut niin. Itseään onnekkaina pitäneet suorittivat laskutehtävän muutamassa sekunnissa, kun taas vähemmän onnekkaiksi julistautuneilta tähän kului keskimäärin lähes kaksi minuuttia.
Miten tämä voi olla mahdollista?
Jo lehden ensimmäisellä aukeamalla komeili kehystetty teksti: “PYSÄHDY! Tässä lehdessä on 43 kuvaa.”
Mutta epäonnekkaina itseään pitäneet sivuuttivat kyseisen tekstin. He kirjaimellisesti katsoivat ”onnensa” ohi. Jokaisella oli täysin sama mahdollisuus, suoraan silmiensä edessä. Erottavana tekijänä ei ollut muuta kuin uskomus omasta mahdollisuudesta, omasta onnekkuudesta. Ei faktaa, vaan uskomusta.
2. Ajattelutapasi voi sulkea ovia tai avata niitä
Psykologian professori Carol Dweck on osoittanut, että ajattelutapamme eli mindset voi olla joko kasvun (growth mindset) tai muuttumattomuuden (fixed mindset) sävyttämä.
Jos uskot, että lahjasi ja kykysi ovat synnynnäisiä, muuttumattomia ja pysyvästi kiveen hakattuja, epäonnistuminen ja jopa tarve harjoitteluun, kuiskuttavat korvaasi tarinaa huonommuudesta: jos olisit älykkäämpi tai lahjakkaampi, et joutuisi uurastamaan etkä todellakaan olisi mokannut tätä.
Mutta jos näet taidot kehittyvinä, epäonnistuminen voi muuntua polttoaineeksi ja kannustaa yrittämään entistä enemmän, ponnistelemaan hieman lisää.
Jälleen kerran sama tilanne, mutta täysin eri tarina.
3. Tarinat eivät vain kerro meistä, vaan myös ne luovat meitä
Kertomamme tarinat ovat mitä moninaisimpia. Mutta niitä voidaan myös jaotella kahteen päätyyppiin. Psykologian professori Dan McAdams on osoittanut, että kertomamme tarinat, olipa kyse niin sanotuista tartuntatarinoista (kaikki meni pieleen) tai vapautustarinoista (vaikeus johti kasvuun), vaikuttavat merkittävästi hyvinvointia ja kykyämme selvitä haasteista.
Toisin sanoen: jos kyseenalaistamatta uskot itseäsi silloin, kun kerrot tarinaa, jossa kurjuudesta seurasi vain vielä syvempää kurjuutta, saatat vahingossa samalla kirjoittaa käsikirjoitusta, joka rajoittaa elämääsi ja ylläpitää negatiivisuuden kierrettä.
Älä usko itseäsi, usko itseesi
Kenties saatat olla huijari. Mutta älä siitä huolimatta ole se, joka tulee huijatuksi.
Älä usko jokaista tarinaa, jonka mielesi yrittää sinulle syöttää. Valitse sen sijaan uskoa itseesi. Siihen, että sinulla on kyky nähdä mahdollisuudet, avata ovia ja kirjoittaa tarina, joka tekee näkyväksi todellisen voimasi.
Tutustu myös Johannan ja Saana Rossin uutuuskirjaan 12 väärää ajatusta työelämästä, jossa tuuletetaan pölyttyneitä käsityksiä työstä ja hyvinvoinnista positiivisen organisaatiopsykologian opeilla.
