Jouluna elämä menee lähes poikkeuksetta överiksi. Näin on varsinkin meillä riippuvuuksiin taipuvaisilla. Tosi nekin meistä, jotka eivät riippuvuuksia tunne omikseen, harvoin pysyvät kohtuudessa.
Ostamme liikaa. Syömme liikaa. Kulutamme liikaa. Kaikki tarpeet pitää olla täytetty. Kaikille aisteille pitää olla tarjolla sitä parasta. Mieluummin enemmän kuin liian vähän.
Joulun aika mahdollistaa pakkomielteisyyden
Tällä yltäkylläisyyden asenteella, jota voisi monesti jopa pakkomielteeksi kutsua, on kulttuuriset taustat. Se on sisäänkirjoitettuna jouluun liittyviin asenteisiin. ”Kyllä jouluna pitää olla.” ”Joulun kunniaksi voidaan pistää parasta.” Tämä oli ymmärrettävää niinä aikoina historiassa, kun maassamme koettiin pulaa ja kärsimystä.
Luottokortit vinkuvat, kun ostamme lahjoja niin paljon, ettei se enää tunnukaan erityiseltä – ei saajasta tai antajasta. Ruokaa ahdamme yli tarpeen ja sitten ihmettelemme yhdessä small talkin omaisesti pitkin iltaa, kuinka ähkynä olemme ja millä tavalla ruoan saa parhaiten laskeutumaan ja sulamaan.
Alkoholitarjonta on puettu arjen valikoimaa juhlavampaan. Monessa kodissa juodaan enemmän kuin normaalisti. Alkoholistiperheissä meno on ihan samaa ryyppäämistä kuin muutoinkin – nyt se tehdään juhlan varjolla pikkurilli pystyssä erikoisliköörien ja samppanjan avulla.
Läheisriippuvainen suostuu kohtaamaan ”joulun kunniaksi” sen saman läheisten teatterin, jossa jokaisella on vuodesta toiseen sama tuttu rooli. Huonoa kohtelua siedetään. Virtahepo on niin monessa olohuoneessa, eikä tämä koske vain alkoholismia, vaan myös narsismia ja toksisuutta. Samalla läheisriippuvainen ohittaa omat tunteensa ja tarpeensa. Rajojen asettamisesta puhumattakaan.
Vaikka tämä on epämukavaa, vielä epämukavampaa olisi olla yksin, aiheuttaa läheiselle pettymys tai joutua konfliktiin. Useasta epämukavasta valitsemme automaattisesti sen itselle tutuimman.
”Mikä menee ylös, tulee aina alas”
En halua sanoa, eikö joulusta voisi nauttia. Totta kai saa. Monelle meistä sen hinta on kuitenkin liian korkea.
Meille riippuvuuksiin taipuvaisille ihmisille joulu on nimittäin yksi vuoden isoimmista triggereistä. Se mahdollistaa pakkomielteisen käytöksen koko kirjon. Sosiaaliset paineet, omat uskomukset ja median viestit saavat aikaan ns. mahdollistavaa ajattelua, jolloin oman riippuvuuden mukaisen toiminnan koetaan olevan hyväksyttävämpää kuin normaalisti.
Retkahdusvaara mihin tahansa riippuvuuteen on hälyttävän suuri. Retkahdus eli paluu riippuvaiseen käytökseen ikävä kyllä tapahtuukin monesti, vaikkakin nyt hyväksyttävämmin kuin yleensä.
Jälkikäteen ylilyönneistä: mässäilystä, juomisesta, yli varojen elämisestä, omien tarpeiden ja tunteiden ohittamisesta seuraa aina se sama tuttu häpeä ja pelko siitä, kuinka palata rutiiniin ja ruotuun.
Sisäinen kritiikki on armotonta ja se vaikeuttaa oloa entisestään. Näin arkeen palaaminen vaikeutuu. Haastavat ajatukset ja tunteet ovat monelle meistä se suurin syy haitalliseen käytökseen.
Kuinka sitten palata takaisin tasapainoon?
Monesti tämä kaikki edellä kuvattu tapahtuu usein tiedostamatta. Siksi ensimmäinen ja tärkein asia onkin tiedostaminen ja tilannekatsaus. Missä mennään? Mitä tapahtui? Mikä tässä on minulle haitallista? Kuinka se minuun vaikuttaa?
Toinen tärkeä askel on halu kokea epämukavuutta. Se, että asiat menevät överiksi, aiheuttaa pahaa oloa. Myös irtautuminen aiheuttaa epämukavuutta – mieln kehon ja sydämen vieroitusoireita. Häpeää, pelkoa, fyysistä kipua. Tämä epämukavuus on kohdattava ja sen läpi pitää uskaltaa mennä.
Vaaditaan siis ponnistelua. Ponnistelu voi helposti muuttua puskemiseksi ja siksi kolmas tärkeä pointti on lisätä lempeyttä itseä kohtaan. Itsen sättiminen todennäköisesti sysää sinut vain syvemmälle riippuvaiseen käytökseen. Yksi ensisijainen syy siihen kun on haastavan välttely.
Muutoksen voi aloittaa ihan pikkiriikkisillä askeleilla. Ne voi asettaa niin naurettavan pieniksi, että epäonnistumisen mahdollisuus on häviävän pieni. Näin saat helpommin onnistumisen kokemuksia. Positiiviset tunteet ovat muutoksessa ensiarvoisen tärkeitä. Ne ovat tehokkaita motivaattoreita haastavan keskellä.
Tiedostamattoman tuominen tietoisuuteen saa aikaan se, että voimme tehdä viisaampia valintoja jatkossa. Jokainen ylilyönti, retkahdus, repsahdus ja lipsahdus on meille jatkoa ajatellen mitä parasta todistusaineistoa. Todistusaineistoa siitä, kuinka emme halua enää itseämme kohdella tai antaa kohdeltavan.
