Kun analysointi ei auta vaan ahdistaa, ota avuksi nämä kolme keinoa

1. Vahvista läsnäolotaitoja

Tämä on ensimmäinen askel tunnetaitojen ja itsetuntemuksen parantamisessa. Jos olet ensimmäistä kertaa tutkimassa omia läsnäolotaitojasi, aloita tutkimalla, kuinka paljon elät mennessä tai tulevaisuudessa ja kuinka paljon olet läsnä juuri tässä hetkessä.

Huomaatko nykyhetkessä olevat yksityiskohdat? Näetkö luonnon kauneuden? Kykenetkö olemaan läsnä kun kohtaat toisen ihmisen? Entä aistisi, käytätkö niitä? Mitkä aistit ovat sinulle erityisen tärkeitä? Istahda tai menelle makuulle hetkeksi ja havainnoi mitä mielessäsi tapahtuu? Onko se kiireinen? Mihin asioihin se tarttuu? Suunnitteletko tulevaa, elätkö projektielämää jatkuvasti? Palaatko mielessäsi asioohin, joita et voi enää muuttaa? Oletko ajatellut että sinulla on mahdollisuus valita myös toisin? Voisitko antaa ajatustesi mennä vain ohi? Voisitko tietoisesti lisätä myötätuntoa itseäsi kohtaan juuri tässä hetkessä?

2. Havainnoi omaa käyttäytymistäsi

Kaikki henkinen kasvu alkaa tietoisuudesta. Emme voi muuttaa käyttäytymistämme tai ajatteluamme, jos emme huomaa, mitä meissä tapahtuu. Toisaalta emme pysty huomaamaan mitä meissä tapahtuu, jos emme osaa olla läsnä. Siksi läsnäolon harjoittaminen mainitaan usein ennen tietoisuutta. Käytännössä ne kyllä liittyvät usein toisiinsa.

Käyttäytymisen havainnointiin liittyy myös ajatusten eriyttäminen. Me emme ole sama asia kuin ajatuksemme. Jos otamme omat ajatuksemme tosiasioina, alamme suhtautua niihin vakavasti ja meissä herää helposti syyllisyyttä. Parempi keino on vain huomata ajatus ja pohtia onko siitä hyötyä tai iloa. Jos sillä ei ole meihin hyvää vaikutusta, voimme päättää hyväksyä sen mielemme satunnaisena merkityksettömänä tuotoksena.

3. Tunnista ja aseta omat rajasi, kunnioita toisen rajoja

Tämä kohta on meille monille haastava. Miten tunnistaa omat rajat ja kunnioittaa niitä? Kuinka olla lähellä toista tunkematta toisen puolelle?

Monella meistä on vahva halua järjestellä tai selittää läheisten elämää, tämäkin on yhdenlaista varmistelukäyttäytymistä. Ajattelemme että tiedämme paremmin kuin toinen, mikä on hänelle parasta. Kun tuntuu siltä, että on vahva halu ilmaista toiselle oma mielipiteensä hänen valinnoistaan tai häneen liittyvistä muista asioista, niin kannattaa pysähtyä ja kysyä itseltään, mikä on merkki siitä, että itse tietää paremmin?

Ihmiset arvostavat tukea ja ymmärrystä, mutta eivät yleensä pidä siitä, että heitä neuvotaan, jos he eivät ole sitä pyytäneet. Moni varmistelija on ylivastuullinen ja sensitiivinen ihminen, jonka käyttäytymisen takana on vilpitön halu auttaa. Joskus kyseessä voi olla kuitenkin läheisriippuvuuskäyttäytyminen tai pelko, joka ohjaa antamaan toiselle ohjeita, joita ei ole pyydetty.

Varmisteluun voi liittyä myös se, että menettämisen pelossa antaa toisen kohdella itseään väärin. Jos tunnistaa tällaista käytöstä itsessään, on se hälytysmerkki. Aitoon arvostavaan ja vastavuoroiseen ihmissuhteeseen kuuluu, että siellä on tilaa omilla ajatuksille ja mielipiteille ilman että tarvitsee pelätä toisen reaktiota. Omien rajojen tunnistaminen ja tunnustaminen on sitä, että osaa ilmaista mistä pitää ja mitä tarvitsee. Se on myös sitä, että uskaltaa kertoa mistä ei pidä ja mitä ei halua.

Terapeutti Marika Rosenborg tarjoaa Varmistelusta vapauteen -kirjassaan tietoa ja kannustusta kaikille, joiden elämään kuuluu paljon varmistelua. Kirjan tehtävien avulla voit löytää elämääsi rennomman otteen.

Kirja on sinulle…

…jonka on hankalaa kestää epävarmuutta.
…joka märehdit mennyttä ja murehdit tulevaa.
…joka pyrit kontrolloimaan itseäsi ja/tai muita ihmisiä.
…joka jumitat päätösten edessä.
…joka kärsit ahdistuneisuudesta.
…joka haluat uusia taitoja suhtautua ajatuksiisi.
…joka kaipaat tukea tunnetaidoissa.
…joka haluat kehittää mielesi joustavuutta.
…joka haluat vahvistaa myötätuntoista suhtautumista itseäsi kohtaan.

Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.