Kun löytää voimauttavan suhteen pelkoon ja oppii tunnistamaan sen, sitä ei alitajuisesti paina alas miellyttämällä, sopeutumalla tai itseä pienentämällä. Ei enää elä pelon sitomana, vaan uskaltautuu kutsuviin suuntiin, alkaa kasvaa omillle jaloilleen. Ja kun oppii tunnistamaan kiukun ihanan kuohahduksen kehossaan ja uskaltaa kannatella sitä, oppii sanomaan ei, rajaamaan ja kertomaan toiveistaan ja tarpeistaan. Uskaltatutuu ihmissuhteissaan lähemmäs sen sijaan että kontrolloi, räyhäröi tai uhriutuu. Voimautuu tarttumaan asioihin, tekemään sitä mikä itselle on hyväksi.
Ja jos tällaista suhdetta ei vielä pelkoon tai vihaan ole vaan pelkäämme niitä (niin kuin suuren osan kohdalla on), ei se tarkoita, että olet huono, osaamaton tai viallinen. Jos on jäänyt jollain tavalla yksin pelon tai vihan kanssa – eli ollut itsekseen pelkojensa kanssa tai tullut rangaistuksi kiukusta tai joutunut ämpyilemään elämän tapahtumien kanssa itsekseen niin, etteivät aikuiset ole selittäneet mistä on kyse, luoneet turvaa ja supporttia, oppii pelkäämään pelkojaan ja vihaansa – eli omaa sydänvoimaansa.
Silloin tunteita ei edes tunnista vaan väistää eri tavoin – ei siksi, että itsessä olisi mitään vikaa tai haluaisi väistellä vaan koska on oppinut kokemuksen ja mallin kautta tällaisen suhteen tunteisiin ja sisäisyyteensä. Ja silloin ei ole mikään ihme, että enemmän tai vähemmän miellyttää, suorittaa, sivuuttaa itseään, ei ilmaise sisäisyyttään, jumittaa, ei koe selkeyttä, ei tiedä mitä haluaa, marttyroi, uhriutuu, tekee sitä mitä “pitää”, kelaa sitä mitä muut ajattelevat, kanniskelee kiviä kengissä ihmissuhteissaan eikä oikeastaan edes tunnista, mikä itselle oikeasti tuntuisi hyvältä tai kuinka siihen päästään.
Yhteys pelkoon mahdollistaa sydänkutsujaan kohti kulkemisen, itsensä ilmaisemisen ja miellyttämisen hiipumisen
Pelkoa väistetään mm. turvallisuushakuisuudella, kontrollilla, turruttamisella, lääkitsemisellä, suorittamisella ja miellyttämisellä. Pelko voi olla menettämisen ja torjutuksi tulemisen pelkoa – eli uskomusta siitä, että “mun pitää huolehtia siitä, että kaikki ovat tyytyväisiä ja olla tietynlainen.” Se on miellyttämistä ja kontrollia.
Pelko siitä että aiheuttaa toisille vaikeita tunteita on pohjimmiltaan sitä, ettei ITSE kestä vaikeita tunteita ja pelkää yksin jäämistä. Se on megaläheisriippuvaista ja estää syvän läheisyyden. Kun oppii tunnetaitoja, oppii seisomaan omilla jaloillaan ja voimautuu sen sijaan että ohjautuu peloista käsin ja menee hommeleihin alastatuksella, luimistellen, varoen, miellyttäen ja itsensä hukaten.
Vihan pelkääminen on usein ajatuksissamme sitä, että pelkäämme räyhäämistä, raivareita, hallinnan menettämistä. Mutta se ei ole vihan pelkoa vaan pelon pelkoa. Räyhääminen ja raivarit ovat vihan tunteeseen pelolla reagoimista, eikä sillä ole enää juuri mitään tekemistä vihan kanssa.
Yhteys vihaan tuo selkeyden, rajat, päättäväisyyden
Viha on neutraalia voimaa, ihana kuohahdus kehossa joka auttaa selkeyttämään mitä haluaa ja mitä ei halua, ilmaisemaan itseään selkeästi ja jämäkästi, toimimaan määrätietoisesti ja sinnikkäästi, menemään epämukavuusalueille, toimimaan hyvinvointinsa puolesta ja asettamaan rajoja. Tuntematon ja tunnistamaton viha aiheuttaa syyttämistä, raivareita, marttyroimista, uhriutta, toisilta vaatimista, lamaantumista, uupumista, ylikiltteyttä, selkeyden puutetta, alistumista, alistamista, konfliktihakuisuutta eli riidan haastamista, passiivis-aggressiivisuutta, kiukuttelua, pelastajan odottelua.
Pelon ja vihan (ja surun, ilon, syyllisyyden ja häpeän) tunnistaminen, kannattelu ja purkaminen mullistavat koko laiffin. Tunnetaidot ovat olennaisimpia syvästi ihmisenä hyvinvoimisen taitoja. Ne eivät poista vaikeita kokemuksia ja vaikeita tunteita, mutta emme enää edes halua tai toivo sitä, kun tunteisiin alkaa löytyä voimauttava suhde. Silloin elämä alkaa virrata; kun tunteet saavat virrata ja niitä oppii kannattelemaan, niistä voimautuu. Se avaa sydämen ja mullistaa sen, miten toimimme, ajattelemme ja operoimme laiffissa. Se rakkaudellistaa ja ei-läheisriippuvaistaa ihmissuhteet hyvällä tavalla.
Viha on neutraalia voimaa, pelko virittää ihanasti siihen mikä on tärkeää ja sykäyttävintä
Suuri osa meistä ei edes tiedä, mistä eri tunteet viestivät ja kuinka olla niiden kanssa. (Ei siksi, että meissä on vikaa vaan koska kollektiivisesti emme ole oppineet tunnetaitoja – kaikki tällainen hyvinvoinnin perussetti lentää ikkunasta ulos, kun joudutaan sotiin ja elsviytymistaisteluihin, ja niitä traumoja kannetaan pitkään sukupolvelta toiselle). Tunnetaidottomuus tarkoittaa aina jossain määrin läheisriippuvuutta, tunteidensa pelkäämistä, turvattomuutta ja sitä ettei kuule tarpeitaan ja voi ottaa niistä koppia – ja sitä, ettei laiffi virtaa niin ihanasti kuin se voisi.
En ole ehdottelemassa tässä sellaista, ettet voi olla ihanuudessa ja onnellinen ilman tunnetaitoja vaan sitä, että hommat menevät ihan täysin nextille levelille, kun niitä opit.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
