Jokainen tietää, että itsestä on tärkeä pitää hyvää huolta. Happinaamari asetetaan ensin omille kasvoille, vasta sitten autetaan muita. Itsensä auttaminen ei ole kuitenkaan ihan yksinkertaista.
On vaikea erottaa, milloin kyse on todellisesta tarpeesta, milloin hedonismista tai egon vaatimuksista. Mistä sen voi tietää?
Kuuntelemalla itseään. Katsomalla itseään. Kiinnostumalla itsestään.
~
Itsehoiva on arvokas käsite. Se saattaa kuulostaa hemmottelulta, lepäämiseltä ja hellittelyltä – jotka ovat toki sinällään ihania asioita – mutta itsehoiva on paljon muutakin.
Itsehoivalla tarkoitetaan jotain syvempää kuin rentouttavaa jalkakylpyä. Olennainen on kysymys: mitä sinun pitkän aikavälin hyvinvointiasi ajatteleva, hyvä vanhempi tekisi hyväksesi?
~
Itsehoivan lähtökohtia ovat itsearvostus ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen. Elämän syvyys ja merkitys voivat avautua monella tavalla, ja huolenpito itsestä on tähän yksi oiva keino. Hoiva on paljon parempi ja tehokkaampi vaihtoehto kuin esimerkiksi rankaisu.
Psykologian tutkimuskin osoittaa, että rankaiseminen saa ihmiset oppimaan nopeasti, mutta menetelmällä on lieveilmiöitä: pelko ja stressi lisääntyvät. Rankaisun kautta tapahtuva oppiminen ei johda onnen tai hyvän olon kasvuun. Siksi olisi tärkeää, ettei itsekasvatus tapahtuisi rankaisun, vaan itsehoivan kautta.
~
Hyvän ja terveellisen suominen itselle saattaa kuitenkin olla vaikeaa. Vaikka tunnistaisimme omaa väsymystämme tai hoivan tarvetta, meillä voi olla monenlaisia ajatuksia siitä, että emme ansaitse hyvää tai ole tarpeeksi arvokkaita, tai että jonkun muun pitäisi pitää huolta meistä.
Arvostusta ei kuitenkaan voi saada (ainakaan tarpeeksi) ulkopuolelta. On hyvin tärkeää kiinnostua itsestään.
Ajatteluaan kannattaa muuttaa ja huomata, ettei (henkisiä, fyysisiä tai mitä tahansa elämän eteen tuomia) harjoituksia ole pakko tehdä, vaan niiden tekeminen saattaa olla myötätuntoista itseä kohtaan. Itselleen voi siis tarjota mahdollisuuksia pakon sijaan, antaa itselleen tilan tutkia ja olla utelias itsen suhteen – koska haluaa niin.
~
Itsehoiva saatetaan sekoittaa itsekkyyteen ja itsekeskeisyyteen. Kasvun ja kypsymisen perusedellytys on kuitenkin itsensä tunteminen aiempaa kokonaisemmin. Kun omat psyykkiset ja fyysiset voimavarat ovat jotakuinkin tasapainossa, myös kapasiteetti nähdä ja kohdata toisia ihmisiä on suurempi.
Jos ihminen on ”erossa itsestään”, hänellä ei ole kontaktia omaan kokonaisuuteensa ja hän on jatkuvasti väsynyt tai muutoin epätasapainossa. Se vaikuttaa myös läheisiin, ja tällaisen henkilön kanssa oleminen on vaativaa tai ärsyttävää, vaikka hän itse kuvittelisi olevansa avuksi tai uhrautuvainen. Itsehoiva on siis myös nöyrtymistä siihen, että myös minua tarvitsee hoitaa ja kasvattaa, jotta voin olla myös toisia varten.
~
Viisas itsehoiva on erityisesti naisen hyvinvoinnin kulmakivi. Itsehoiva ei tarkoita vain terveellistä ruokaa ja liikuntaa. Itsehoiva on tapa, jolla kohtelet itseäsi. Se on tasapainoa, yhteyttä elämäniloon ja kumppanuuteen.
Aloittaa voi huolehtimalla siitä, että ihan jokaisessa viikossa on hetkiä, jolloin keskittyy itsehoivaan – ja kääntyy sieltä taas toisia kohti.
~
Tekstin pohjana on käytetty Nooran ja Emilia Vasko-Kujalan helmikuussa 2022 ilmestynyttä kirjaa Nainen omassa voimassaan, josta voi lukea myös enemmän konkreettisia ohjeita itsehoivaan.
