Suomen kaikkien aikojen kovin ja maailmanlistoille hypännyt kolmiloikkaaja Senni Salminen oli vielä pari vuotta sitten lopettamassa uraansa masennuksen vuoksi. Näin Senni kuvailee Valon pisaroita – Hidasta elämää -podcastissa, miltä masennus tuntuu:
”Masennus saa sellasen tunteen aikaan, et vähän kaikki se, mitä teet tai yrität tehdä, tuntuu jo etukäteen epäonnistumiselta. Häpeät kaikkea mahdollista, itseäsi ja sitä, mitä teet. Kun näin muita urheilijoita, ajattelin, että mitä mä täällä teen. Että noi kaikki muut on paljon parempia, enkä mä ole oikean näköinen urheilija.”
Mikä Senniä on auttanut masennuksen kanssa eteenpäin? Näiden 6 asian hän kertoo auttaneen toipumisessa:
- Läheisten tuki. ”Kukaan ei hoputtanu mua mihinkään. Mun annettiin omaan tahtiin käydä niitä juttuja läpi. Kaikki antoi ymmärtää, että heille sai puhua, eikä se tuntunut siltä ,että olisin jotenkin rasittanut muita. Suurin muutos tapahtui terapiassa, mutta jos siltä tuntui, niin puhuminen tyttöystävälle ja muille auttoi.”
- Avun hakeminen. ”Älkää odottako yhtä kauan kuin minä. Masennus ei oo maailmanloppu, siitä selviää ja siinä voi oppia itsestään tosi paljon. Oon saanu tosi paljon työkaluja ja keinoja tunteiden ja ajatusten hallintaan. Ei sitä prosessia kannata pelätä, se vaan vahvistaa loppupeleissä. Sä tuut huomaamaan, minkä takii tällanen vaihe pitää käydä läpi.”
- Sisäisen puheen muuttaminen. ”Oon tullu tosi paljon eteenpäin ja osaan nyt puhua itselle kauniisti. Aiemmin vaan heitin lisää vettä myllyyn, etten osannu yhtään edistää sitä tilannetta. Nyt on tiettyjä juttuja, mitä osaa sanoa itselleen, ja osaan lohduttaa itseäni tilanteissa.”
Senni Salminen vieraana Valon pisaroita -podcastissa. Haastattelijana Sanna Wikström. - Sallivampi suhtautuminen itseen ja elämään. ”Osaa käsitellä epäonnistumisia paremmin, kun oon oppinut sen, että urheilu on kuitenkin vaan urheilua ja elämässä on paljon tärkeempiäkin asioita. Vieläki saattaa olla päivii, jolloin saattaa olla vaikeeta lähtee ulos, mut mä tykkään seurata, mitä mun ympärillä tapahtuu ja käydä kivois kahvilois ja paikois. Tykkää vaan olla.”
- Luova ja rakas harrastus. ”Valokuvaus on ollu jo teini-ikäsestä asti sellainen juttu, mitä oon tykänny tehdä. Luova tekeminen on hyvää vastapainoa urheilulle. Se on semmosta tekemistä, minkä kautta saa urheilun ja oikeestaan kaiken pois mielestä. Ollaan myös terapiassa käytetty taideterapiamuotona mun ottamia kuvia.”
- Tämän hetken arvostaminen. ”En tiiä, missä oon 20 vuoden päästä. Mä tykkään elää hetkessä. Mä toivon vaan, että oon onnellinen ja tyytyväinen elämään ja itteeni. En mitään tarkempaa.”
Millä nimellä Senni kutsuu armotonta sisäistä ääntään ja millaisia keskusteluja hän itsensä kanssa käy? Miltä häpeä tuntuu kehossa ja miten mielen ja kehon yhteyttä voi vahvistaa? Millä tavoin tunteet vaikuttavat urheilusuoritukseen? Kuuntele koko podcastjakso Storytelistä.
Etu Hidasta elämää -lukijoille: 30 päivää ilmaista kuunteluaikaa uusille Storytelin käyttäjillä kun rekisteröidyt täältä.
