Oletko huomannut tilanteita, jossa ilmapiiri vaihtuu ikään kuin taikaiskusta, jonkun tullessa paikalle? Tai miettinyt miksi koet olosi kireäksi tai huonoksi jossain vuorovaikutustilanteessa ilman mitään erityistä syytä? Kenttäteoria voi antaa selityksiä näille psykologisille ilmiöille.
Kenttäteoria on psykologi Kurt Lewinin (1890-1946) kehittelemä psykologinen teoria, joka tutkii yksilön ja ympäristön vuorovaikutusmalleja. Lewin sai idea fysiikasta. Siitä miten magneetin positiota muuttamalla paperille laitettujen rautahippujen asetelma muuttuu. Lewin päätteli, että me ihmiset muodostamme erilaisia kenttiä, joissa psykologiset voimat ilmenevät.
Minulle tämän teorian näkökulma vuorovaikutustilanteista ja niiden dynamiikoista oli tajunnan räjäyttävä: mitä minulle tapahtuu eri tilanteissa eli kentissä? Miten minun kokemukseni ja käyttäytymiseni kertovat kokonaisuudesta eli siitä kentästä, jossa olen mukana?
Olen usein kokenut, että keveästi alkanut juttelu on voinut yhtäkkiä vaihtua kireäksi, jopa aggressiiviseksi sanojen vaihdoksi. Ikään kuin jotain olisi yhtäkkiä muuttunut kuin salamaniskusta. Minussa tuo kokemus usein aiheutti tunteen, että minä tein jotain väärin tai minä tunsin syyllisyyttä, koska muutuin vihaiseksi. Kenttäteoria on tuonut armollisuutta tuohon retroflektioon, itseeni kohdistuneeseen aggressioon. Kenties emme ole pystyneet muiden tilanteessa olleiden kanssa keskustelemaan jostain arasta aiheesta. Tai kenties joku on sanonut jotain, joka aiheutti hänessä aggressiota, joka sitten vaikutti kenttään.
Kenttäteorian ytimessä on ajatus, että jokainen meistä pyrkii rentoutumaan erilaisissa kentissä, tuntemaan olonsa turvalliseksi. Ja se, millaisena tämä pyrkimys näyttäytyy, vaihtelee suuresti. Jos tunnemme olomme kentässä turvattomaksi, voimme pyrkiä luomaan turvallisuutta jähmettymällä, hyökkäämällä tai kertomalla vitsin. Meillä jokaisella on omat tapamme selviytyä. Ja toki useinhan me voimme kokea olomme rennoiksi. Voimme vaan olla ja nauttia tilanteesta sekä seurasta.
Me olemme osa lukuisia eri kenttiä: yhteiskunta, toimiala, työpaikka, tiimi, perhe, parisuhde jne. Jokainen kenttä on ainutlaatuinen dynamiikaltaan. On selvää, että toimimme eri lailla parisuhdekentällä kuin esimerkiksi töissä. Usealla meistä on kokemuksia, joissa olemme ikään kuin aistineet kentän ilmapiirin, tunnelman. Tunnelma voi olla kireä, lämmin tai mitä tahansa. Usein emme tarvitse yhtään sanaa, vaan kehomme aistii tunnelman välittömästi.
Kenttäteorian avulla saamme mielestäni kiehtovan näkökulman elämään: mikä tahansa käyttäytyminen, ilmentymä kentässä, kertoo myös siitä, millainen kenttä on. Näin hahmoterapiassa esimerkiksi nähdään mielen ongelmat: ne eivät ole virheitä, vaan sopeutumiskeinoja vallitsevaan kenttään. Terveitä reaktioita epäterveisiin kenttiin.
Tulemalla tietoiseksi kentästä ja omasta toiminnastamme siinä, voimme saada myötätuntoa omaa ja toisten käytöstä kohtaan.
Brittiläinen hahmo- eli gestalt-terapeutti Malcolm Partlett kuvailee kenttäteoriaa 5 periaatteen kautta:
1) Järjestäytyminen – Kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Mikään ei ole sattumaa. Se mikä voi näyttäytyä merkityksettömältä meille, on merkityksellistä toisesta näkökulmasta.
2) Samanaikaisuus – Kaikki on tässä ja nyt. Vallitsevassa kentässä tapahtuvaa käytöstä selittää kaikki läsnä olevat vaikutteet.
3) Erityisyys – Jokainen tilanne ja ihminen on ainutlaatuinen. Olosuhteet eivätkä henkilöiden näkökulmat ole koskaan aivan samankaltaisia, vaikka aika ja paikka olisivatkin samat.
4) Muuttuva prosessi – Asiat ja ihmiset ovat jatkuvassa muutoksessa. ”Et voi astua kahdesti samaan virtaan.” Ajoitus ratkaisee.
5) Mahdollinen merkitys – Kaikki kentän osat ovat osa kokonaisuutta. Pienintäkään osaa ei voi sivuuttaa.
Voit miettiä omissa kentissäsi seuraavaa:
- Mitä sinussa tapahtuu? Mitä tunnet? Mitä se voi kertoa kentästä?
- Mitä sinä tuot kenttään?
- Mitä huomaat muissa? Kuka puhuu? Kuka vaikenee? Kuka on läsnä? Kuka katsoo muualle?
- Mitä huomioita teet ympäristöstä? Tilasta?
- Millaisia tunteita, käyttäytymistä sinä huomaat vallitsevassa kentässä?
Kuva: Pexels.com