Jos maailma olisi ideaali paikka, kukaan meistä ei joutuisi kohtaamaan asioita, jotka ovat liian isoja käsiteltäväksi. Kenenkään ei tarvitsisi kulkea yksin sumussa, sydän pahasti syrjällään tai sielu itseltä kadoksissa. Kukaan eikä mikään pääsisi haavoittamaan haurasta sisintämme tavalla, joka vaikuttaa koko ihmisen persoonaan ja loppuelämän kulkuun. Silti monelle meistä näin tapahtuu.
Elämä kolhii meitä kokemuksin, jotka saattavat rikkoa jotakin pysyvästi sisällämme. Ehkä meistä ei enää koskaan tule samaa ihmistä, mutta se ei onneksi tarkoita, ettemmekö voisi nousta pystyyn. Rankimmistakin elämänkokemuksista on mahdollista selviytyä ja syvistä haavoista parantua.
Henkisistä haavoista paraneminen on usein pitkä ja kivulias prosessi. Sen varrelta voi kuitenkin löytää jotain odottamattoman arvokasta. Puhutaan traumaperäisestä kasvusta, jolla tarkoitetaan ihmisen kykyä muuttua ja kasvaa vaikeiden elämänkokemusten seurauksena.
Psykoterapeutti ja tutkija Soili Poijula kirjoittaa kirjassaan Resilienssi, että trauman kokeneet ja siitä selvinneet tuntevat usein olevansa aikaisempaa haavoittuvampia, mutta samaan aikaa vahvempia. Kasvu ei siis tarkoita kärsimyksen puuttumista. Useimmilla meistä kipu, suru ja tuska kulkevat käsi kädessä paranemisen kanssa.
Tässä 5 tapaa, joilla traumoista toipuminen voi vahvistaa omaa sisintä:
1. Elämän pieniä asioita oppii arvostamaan uudella tavalla. Rankkojen elämänkokemusten seurauksena perspektiivi arkeen usein muuttuu. Asioita ei ota enää niin usein itsestäänselvyytenä ja on helpompi tuntea kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä omassa elämässä on.
2. Omat kamppailut ja sisäiset kasvupolut avaavat näkemään uusia mahdollisuuksia. Silmät voivat avautua monella tavalla. Ehkä oma kutsumus löytyykin vanhan ammatin sijaan niiden asioiden parista, jotka ovat auttaneet itseä selviytymään. Tai ehkä paranemisprosessin mukanaan tuomat muutokset saavat aikaan muutoksia myös muilla elämän osa-alueilla.
3. Ymmärrys itsestä, elämästä ja sen merkityksellisyydestä syvenee. Monille traumoista toipuminen tarkoittaa henkisen kasvun polkua, jonka seurauksena omat uskomukset ja maailmankatsomus muuttuvat. Pitkältä ja pimeältä tuntuvan elämänjakson jälkeen se, mikä on itselle tärkeää, kirkastuu. Omaa sisäistä ääntään ei enää halua sivuuttaa.
4. On helpompi päästää toinen ihminen lähelle ja tuntea syvää yhteyttä. Myös ymmärrys ja myötätunto muita ihmisiä kohtaan usein kasvaa. Sydän on auki ja tunnistaa heidät, jotka suunnistavat sielun pimeässä yössä.
5. Usko itseen ja omaan selviytymiseen vahvistuu. Kun on viimein löytänyt omat palasensa kasaan, tietää, että toi elämä eteen mitä tahansa, siitäkin on mahdollista selviytyä.
Lähde: Soili Poijula, Resilienssi. Muutosten kohtaamisen taito. (Kirjapaja 2018).
Lisää Sielun sopukoita -lohturunoja löydät Sielun sopukoita -päiväkirjasta:
