Jos on jäänyt tunteidensa kanssa varhaisissa vaiheissaan yksin, pitää pärjätä, suorittaa, tietää, osata,
menestyä, onnistua, ymmärtää, voimautua, säkenöidä ja ties mitä jotta voisi tulla rakastetuksi ja voida hyvin (alitajuisen luulonsa mukaan). On siis oppinut puolustus- ja selviytymiskeinoja sen sijaan että olisi oppinut tietämään ja uskomaan, että omat tunteet, tarpeet ja rajat ovat okei. Tai että toisiin voisi nojata ja luottaa turvassa, että saa tulla ihan lähelle ja näkyväksi juuri sellaisena kuin on. Että toinen voikin kuulla, haluta sinulle hyvää ja tukea voimautumisen prosessissa. Että saa ottaa vastaan apua ja avautua. Olla mitä on – myös tietämätön, pihalla, ihmeissään, kaikissa tunteissaan ja samalla myös se aivan ihmeellinen tyyppi joka jokainen meistä on.
Itsensä rakastaminen / voimautuminen / sisäinen vanhemmuus on sitä, että alkaa oppia itseään uudella tavalla. Saankin tuntea, saankin tarvita, saankin voimautua lempeästi ja olla kuka olen. Silloin sydän aukeaa ja puolustus- ja selviytymiskeinot käyvät yhä tarpeettomammiksi. Oppii tekemään uusia valintoja arkisissa tilanteissa. Oppii ilmaisemaan totuuttaan, asettamaan rajoja, arvostamaan itseään, olemaan kritisoimatta itseään niin paljon, suorittamaan vähemmän ja nauttimaan enemmän. Alkaa sisäistää, että riittää itsenään. Että omat tunteet ja tarpeet ovat okei. Silloin ei tarvitse suojautua ja puolustautua niin paljon. Ja titti-dii, silloin elämänvoima alkaa vapautua itselle merkityksellisen toteuttamiseen ja omien sydänpolkujen kulkemiseen. Tulee tilaa ja turvaa tulla lähemmäs itseään ja toisia – ei tarvitse pelätä enää (alitajuisesti), että läheisyydessä tulee toisten hylkäämäksi tai tallomaksi.
Haavoittuvuus on esimerkiksi sitä, että ilmaisee tunteensa ja tarpeensa, itkee, kiukustuu, suree, innostuu, iloitsee, avaa itseään ja tunnelmiaan rehellisesti. Kertoo ja näyttää sitä mitä sisäisyydessään kokee. Ei puolustaudu tai hyökkää, ei vastuuta toisia tunteistaan ja tarpeistaan. Ei tarvitse vetää roolia: menestyjän, auttajan, tietäjän, henkisen, rakkaudellisen, itsensä pienentäjän. Saakin olla ihan kokonainen oma itsensä, pieni, heikko, haavoittuvainen, säkenöivä, ihmeellinen, ainutlaatuinen, voimallinen, kaikenlainen minä. Tällainen mahdollisuus on aikuisuudessa olemassa, vaikka sitä lapsuudessa ei olisi ollut.
Jeesaajan avulla voi alkaa harjoitella. Ja myös näin: kertookin jollekin läheiselle tai luotettavalle rehellisesti, että tänään musta tuntuu tältä. Tai pyytää apua tai tukea. Tai kosketusta – voitko halata? Haavoittuvuus voi olla läsnä siinäkin, missä ei sanota mitään – ollaan vaan läsnä. Ja sitä voi harjoitella itsensäkin kanssa. Sen sijaan, että jatkaa ikuista to do -listaansa, voisiko hetken istua tässä ja olla saamatta aikaan yhtään mitään?
Lempeästi ja lämpimästi tervetuloa opettelemaan ihan juuri sinuna täydesti olemista, sydänaukisuutta, haavoittuvaisuutta ja hyvän vastaanottamista rakastetulle Olet parasta mitä sinulle on tapahtunut -verkkokurssilleni. Sitä saa käydä omaan tahtiin kesän ajan elokuun loppuun asti, mukaan voi ilmoittautua milloin vain. Kurssilla runsaasti myös uutta matskua.
Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Kuva: Unsplash Sophia Kunkel
