4 kysymystä överiempaattiselle – Miten empatian vetäminen yli vaikuttaa suhteisiisi ja elämääsi

Mikäli aistit herkästi toisten tunteita ja otat niiden helpottamisen, suodattamisen, ratkaisemisen ja kannattelun vastuullesi, toteutat toimintamallia, jonka olen nimennyt överiempatiaksi.

Jos vedät empatian överiksi, on todennäköistä, että koet itsesi jatkuvasti kuormittuneeksi. Suurin osa voimavaroistasi kuluu toisten tunteista ja tarpeista huolehtimiseen. Silloin omat tunteesi ja tarpeesi jäävät väkisinkin sivuun. Et ennätä koskaan palautua kunnolla ja hyvinvointisi ja jaksamisesi ovat koetuksella.

Mikäli koet, että sinun on elettävä toisten tunteiden ehdoilla, jotta täyttäisit odotukset ja olisit hyväksytty ja riittävä, seuraavat kysymykset voivat auttaa sinua tutkailemaan, mistä tämä voi johtua ja miten se vaikuttaa suhteisiisi ja elämääsi.

Toivon, että saat kysymyksiä pohtimalla selkeytettyä itsellesi, mihin laitat energiaasi eniten nyt ja mihin haluat ohjata sitä tästä eteenpäin. Näin voit tutustua herkkyyteesi, empatiakykyysi ja itseesi entistä syvemmin.

1. Miten överiempatia ilmenee elämässäsi?

Herkkä ihminen, jolla on tapana vetää empatia överiksi, ottaa muissa aistimiaan tunteita liikaa omalle vastuulleen. Hän saattaa kokea syvää syyllisyyttä toisissa nousevista tunteista, vaikka niillä ei olisi suoranaisesti mitään tekemistä hänen kanssaan.

Överiempaattinen kulkee tuntosarvet suunnattuna ensisijaisesti siihen, mitä muissa ihmisissä tapahtuu. Hän on jatkuvassa valmiustilassa muokkaamaan sekä omaa sisäistä tilaansa että toimintaansa ympäröivän tunneilmapiirin mukaisesti.

Hän yrittää tehdä itsestään sopivamman, helpomman, hyväksytymmän ja rakastettavamman sivuuttamalla omat tunteensa ja tarpeensa ja käyttäytymällä niin kuin hän olettaa toisten häneltä odottavan.

Hän tekee parhaansa kiertääkseen konfliktit ja välttääkseen torjutuksi ja hylätyksi tulemisen kokemukset. Tämä kaikki tapahtuu hänen omien tunteideensa ja tarpeidensa kustannuksella.

Överiempaattisen toimintamallin taustalla on uskomus, että ollaksemme kelvollisia suhteisiin, meidän täytyy lunastaa paikkamme laittamalla toisten tunteet ja tarpeet jatkuvasti omiemme edelle. Luulemme, että ollaksemme rakkauden arvoisia, meidän täytyy olla ensisijaisesti toisia varten. Vasta sitten voimme ottaa vastaan tukea ja tunnustusta muilta.

Usein tämä tuki jää kuitenkin saamatta ja mietimme, voimmeko koskaan kokea suhteita, joissa myös me tulemme nähdyiksi, ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi semmoisina kuin olemme.

Tunnistatko itsessäsi överiempaattisen toimintamallin?

2. Mistä överiempatia juontaa juurensa?

Överiempatian juuret ovat lähes poikkeuksetta varhaisissa vuosissamme. Sieltä kuljetamme sen tiedostamattamme mukanamme aikuisuuden suhteisiimme.

Kun herkkä ja voimakkaasti sekä omat että toisten tunteet kokeva lapsi kasvaa ympäristössä, jossa kaikenlaiset tunteet eivät ole sallittuja, hän saattaa kehittää överiempatian selviytymiskeinokseen.

Jos lapsi kokee, että hänen täytyy jatkuvasti aistia vanhempiensa tunteita ja tarpeita ja sopeuttaa itseään niiden mukaisesti saadakseen turvaa, huolenpitoa ja huomiota, hänen käsityksensä rakkaudesta ehdollistuu siihen, että hän toteuttaa överiempaattista roolia.

Hän ohjelmoituu uskomaan, että hänen selviytymisensä riippuu siitä, miten hyvin hän pystyy aistimaan huoltajiensa tunteita ja muokkaamaan omia tunteitaan, tarpeitaan ja toimintaansa tasaamaan ja harmonisoimaan kasvuympäristönsä tunneilmapiiriä.

Lapsi kasvaa luulemaan, että hänen omat voimakkaat tunteensa, jotka haittaavat tai heilauttavat vanhempien olotiloja, ovat vääriä.

Lapsi siis ehdollistuu palvelemaan herkkyydellään ensisijaisesti toisten tunteita ja tarpeita. Hänen tunteensa ja tarpeensa jäävät sivuun eikä hän tule koskaan nähdyksi kokonaisena omana itsenään.

Kenen rakkautta olisit halunnut lapsena eniten, mutta jota ilman koit jääväsi?

3. Mitä pelkäät menettäväsi, jos et enää laita toisten tunteita ja tarpeita omiesi edelle?

Kun energiamme on pääosin kiinni toisten tunteissa ja tarpeissa, meille ei jää riittävästi tilaa ja voimia keskittyä siihen, mitä me itse tunnemme ja tarvitsemme.

Silloin meidän on vaikeaa tehdä valintoja, joiden seurauksena voisimme elää aidosti itsemme näköistä elämää.

Kun koemme, että meidän täytyy jatkuvasti vastata toisten tunteisiin ja tarpeisiin, jotta olisimme hyväksynnän ja rakkauden arvoisia, olemme kiinni kierteessä, josta ei koskaan tule valmista.

Koska ihmiset, joiden kanssa toimimme överiempaattisesti, ovat tottuneet siihen, että olemme aina käytettävissä, he saattavat pitää jatkuvaa tukeamme itsestäänselvyytenä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olemme velvoitettuja olemaan uhrautuvan tukijan ja itsemme hylkäävän tunnesuodattimen roolissa lopun ikäämme.

Jotta voimme höllentää yli vedetyn empatian ja ylivastuullisuuden otetta itsestämme ja suhteistamme, meidän on hyvä tarkastella rehellisesti niitä pelkoja, jotka pitävät meidät kiinni jatkuvassa kuormittumisen kierteessä.

Nämä pelot saavat meidät luulemaan, että onnemme, hyvinvointimme ja rakastettavuutemme ovat kokonaan riippuvaisia toisista ja siitä, että annamme oman voimamme rajattomasti heidän käyttöönsä.

Mitä pelkäät menettäväsi, jos et enää toteuta överiempatian mallia parisuhteessasi, työelämässä ja sukulais- ja ystävyyssuhteissasi?

4. Mitä haluaisit kokea, tehdä ja luoda elämässäsi seuraavaksi?

Kun keskitymme käyttämään herkkyyttämme epätasapainoisesti toisten tunteiden lukemiseen ja itsemme sovittelemiseen niiden mukaisiksi, oma elämämme jää väistämättä elämättä.

Jatkuva toisten laittaminen itsemme edelle estää meitä ottamasta vastuuta omista tunteistamme, tarpeistamme ja visioistamme, koska energiamme ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikkeen.

Silloin myös omaan hyvinvointiimme tarvitsemamme asiat ja herkkyyteemme liittyvät upeat ominaisuudet ja kyvyt jäävät tunnistamatta ja käyttämättä tavoilla, joista nauttisimme itsekin.

Mitä enemmän uskallamme olla ja elää linjassa sen kanssa, mikä tuntuu meille aidosti totuudelliselta ja oikealta, sitä enemmän myös ihmissuhteemme järjestäytyvät tukemaan totuutemme ilmentämistä.

Mikäli jotkut ihmissuhteistamme eivät ole tue sitä, mitä pohjimmiltamme olemme, ne saattavat tulla tiensä päähän. Aina ei kuitenkaan käy näin, vaan jotkut suhteistamme kehittyvät ja kasvavat mukanamme.

Saatamme myös yllättyä siitä, miten paljon rohkeutemme kuunnella itseämme herättää arvostusta ja inspiroi muitakin tekemään niin.

Se, mistä sinä unelmoit, haaveilet ja visioit, on tärkeää ja merkityksellistä. Se on merkityksellistä sinulle ja läheisillesi, mutta myös laajemmin. Koska herkillä ihmisillä, jotka pystyvät asettumaan toisen asemaan, on paljon annettavaa kaikilla elämän osa-alueilla.

Jo pelkästään se, että aistimukset ja tunteet nousevat meissä voimakkaasti pintaan, antaa meille mahdollisuuden sukeltaa niiden kautta yhä syvemmälle itseemme ja tutkia kaikkia puoliamme, mukaan lukien vaikeita tunteitamme ja niihin liittyviä uskomuksiamme itsestämme ja maailmasta.

Näin voimme halutessamme päästää irti niistä toimintamalleista, jotka eivät enää palvele meitä ja keskittyä suhteisiin ja toimintaan, jotka sytyttävät meidät ja vievät meitä elämässä eteenpäin.

Kun tunnemme itsemme ja hyväksymme herkkyytemme, voimme olla läsnä itsellemme ja muille entistä tietoisemmin ja rakastavammin.

Teitpä elämässäsi mitä tahansa, tämä rehelliseen ja rakastavaan itsetuntemukseen perustuva olemus ja energia tulee sinusta väkisinkin läpi ilman, että sinun tarvitsee ottaa toisten taakkoja kantaaksesi tai uhrata omaa hyvinvointiasi.

Se, että elät herkkyyttäsi ja haaveitasi kunnioittaen, on hyväksi kaikille muillekin. Se rohkaisee muitakin olemaan yhä aidommin sitä, mitä he ovat, kaikessa ihmisyydessään ja keskeneräisyydessään.