Aina silloin tällöin elämäntilanne tai ympäristö pakottavat pysähtymään, muuttamaan elämää tai ainakin tapaa, miten siitä ajatella. Toisinaan suunnitelmat menevät rytäkällä ja yllättäen uusiksi ja on sopeuduttava.
Ajattelen, että kaikesta muutoksesta seuraa jotain hyvää. Uusi elämäntilanne ja toisella tavalla toimiminen pakottavat minua kasvamaan ja näkemään asioita uudesta perspektiivistä. Toisinaan ajattelen, että olen elämässäni paitsi veneeni kapteeni, myös matkustaja. Olen airoissa, mutta joskus on vain heittäydyttävä aaltojen armoille ja luotettava siihen, että kyyti kantaa. Välillä veneillessä myrskyää ja toisinaan sataa kuin saavista. En voi hallita ympäristöä tai niin suuria asioita kuin luontoa, mutta voin koettaa nauttia tuulen vihmomisesta kasvoilla tai kaivaa esiin lämpimän sadetakin.
Olen miettinyt paljon sitä, mitä jos asioilla, jotka tapahtuvat onkin tarkoitus? Jos ei olisikaan huonoa tuuria tai sattumuksia. Mitä jos maailmantilanne pakottaakin meidät syystä hiljentymään, viettämään aikaa kaikista läheisimmässä seurassa? Voisiko siinä kaikessa nähdä hyvääkin? Voisinko juuri nyt elää itselleni ja tehdä asioita, joita oikeasti tahdon?
Englanninkielinen sanonta the more the merrier on minusta hieman ajan saatossa kulunut. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että monessa asiassa vähemmän on enemmän ja usein parempikin. Saman ajatuksen voi tuoda myös siihen, miten vaikka lomiaan viettää. Jaettu juhlariemu ja perinteet ovat monesti ihania, mutta toisaalta aina ei tarvitse tehdä niin kuin on aina tehty. Minusta se on niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin varsin virkistävä ajatus.
Tuskin aivan samanlaista vuotta tulee enää koskaan. Niin hyvässä kuin pahassakin. Elämässä kaikki on väliaikaista. Siksi yritän suhtautua juuri tähän hetkeen niin, että näen siinä hyvääkin ja nautin siitä. Kun maailmantilanne muuttuu, paineet palata takaisin vanhoihin perinteisiin todennäköisesti kasvavat.
Elämä muuttuu jatkuvasti ja me elämän mukana. Monesti muutosten edessä käy niin, että haikailemme vanhaa tai mietimme, että ensi kerralla tai ensi vuonna kaikki on paremmin. Silloin emme elä elämäämme.
Meillä on ainoastaan tämä hetki, ja todennäköisesti myöhemmin tätä hetkeä miettiessämme vaivumme nostalgiaan. Muistamme uusien haasteiden ilmaantuessa kaiken hyvän, joka meillä juuri tässä ajassa ja hetkessä oli.
Juuri nyt ajattelen, että…
- …minulla on aikaa kuunnella kaikista lähimpimiä ihmisiä ja myös ymmärtää heitä.
- …minun ei tarvitse säntäillä paikasta toiseen ja potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei kaikkialle pysty venymään.
- …voin keskittää kaiken huomioni heihin, joiden kanssa vietän aikaani.
- …voin lopettaa ylisuorittamisen ja ajatella, että mitä jos tänä vuonna olisi lupa lakata hössöttämästä ja ottaa rennommin.
PS. Läheskään aina en voi vaikuttaa siihen, mitä ympärilläni tapahtuu, mutta voin sitä vastoin vaikuttaa siihen, miten tapahtumiin suhtaudun.
Kirjoittajan uusimmasta kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin löytyy lohdullisia tarinoita ja ajatuksia elämän haastaviin muutostilanteisiin.
