Useat meistä ovat aivan ymmärrettävästi kokeneet olonsa epämukavaksi viime viikkojen uutisia lukiessa. Terveydenhuolto ja maailman talous horjuvat. Palveluita laitetaan tauolle ja ihmisiä kehotetaan tekemään etätöitä. Tuntuu kuin tutuksi tullut elämä olisi hetken aikaa tauolla.
Kun arkemme kokee horjahduksen, alammekin kaivata sitä ihan tavallista ja joskus jopa tylsäksi kutsuttua arkeamme.
Uhkaavat tilanteet saavat olomme tuntumaan epävarmalta. Epävarmuuden äärellä on tilaa myös näkökulmille. Ahdistavina hetkinä voimme pysähtyä tarkastelemaan asioiden valoisampia vaikutuksia. Pelko, uhka ja epävarmuus tarjoavat meille mahdollisuuden samalla myös pysähtymiseen. Kiireisen arjen ja suorittamisen keskellä unohdamme usein olla läsnä itsellemme sekä läheisillemme.
Kun elämä hidastuu, kuulemmekin yhtäkkiä ajatuksiamme ja omia tarpeitamme kirkkaammin, paremmin. Ja kun kuulemme mitä tarvitsemme, on mahdollisuus tehdä muutoksia nykyiseen.
Pysähtyminen on mahdollisuus. Pysähtymällä voimme lisäksi pohtia omaa ajankäyttöämme ja kulutustottumuksiamme uudesta näkövinkkelistä.
Yhdysvaltalaisen jo edes menneen psykologin Abraham Maslown Maslow’n tarvehierarkia on kiinnostavan ajankohtainen. Teoriahan korostaa kysymyksiä, mitä ihminen tarvitsee hengissä pysymiseen.
Teoriaa kuvataan usein pyramidina, jossa pohjalta löytyy meidän perustarpeet biologisen selviytymisen kannalta ja huipulta kohta, joka liittyy ihmisen omiin oivalluksiin, kuten itsensä toteuttamiseen.
https://www.realistinenutopia.fi/tulevaisuuden-valtion-visio-osa-i-onnellisuutta/
Olemme olleet Suomessa jo pitkään monelta osin hierarkian korkeimmalla asteella. Keskustelemme valtavasti sekä mediassa, että omassa arjessamme itsensä toteuttamisesta ja arvostuksesta yhteisöissämme.
(Haluan korostaa, että yksittäisten ihmisten kohdalla erot tarpeiden tasoissa ovat toki suuria lukemattomista eri syistä. Kaikilla ei luonnollisesti ole mielessä eteneminen uralla tai se mitä naapurin Risto minusta ajattelee, jos rahat eivät riitä edes tonnikalapurkkeihin puhumattakaan macahamppuproteiinismoothieista).
Kriisin aikana yhteiskunnassa korostuvat tarvehierarkian alemmat portaat. Tämän olemme nyt kokeneet myös omakohtaisesti. Olemme palanneet hyvin monella eri tavalla näiden perustarpeidemme äärelle, esimerkiksi siten, että mietimme riittääkö kaupan hyllyiltä vessapaperia jokaiselle.
Kun tunnet ahdistusta omasta tai ympäristösi tilanteesta, kokeile pysähtyä hetkeksi perustarpeittesi äärelle. Hengitä syvään ja rauhoitu. Mene esimerkiksi metsään ja hengitä raitista ilmaa. Metsällä on tutkitusti parantava vaikutus. Verenpaine laskee, sydämen syke rauhoittuu ja stressihormonitasot alenevat. Anna aikaa itsellesi ja läheisillesi. Kuuntele, tule kuulluksi ja ole läsnä tässä hetkessä. Kysy itseltäsi mitä SINULLE kuuluu?
Kun keholle ja mielelle tarjotaan otolliset olosuhteet, kuten riittävästi lepoa, stressittömät olosuhteet, terveellistä ravintoa ja raitista ilmaa, toimii myös kehon oma immuunipuolustus paremmin.
Voisimmeko siis vaikeissakin tilanteissa kyetä miettimään sen mukana tulevia muita vaikutuksia, kuten sitä, että:
- Kiire vähenee
- Kykenemme olemaan enemmän läsnä itsellemme sekä läheisillemme
- Yhteisöllisyys lisääntyy
- Arvostuksen tunne normaali-arkeamme kohtaan nousee
- Luonnon merkitys ja arvostus lisääntyvät
- Kotimaisuuden merkitys kasvaa
Ja kun työelämässä tulee vastaan rajoituksia, voi etätöiden mahdollisuus kasvaa niissäkin yrityksissä, joissa etätöitä ei ole aikaisemmin tehty.
Ja entäpä tämä villi kortti?
Mitä jos maaseutuja pitkään vaivannut näivettyminen, kääntyisikin päälaelleen ja jälleen uuteen kukoistukseen, kun kaipaamme takaisin lähemmäksi luonnollisia juuriamme? Ehkä etätöiden nouseminen yhdeksi normaaliksi tavaksi tehdä töitä mahdollistaisi sujuvan asumisen myös kantakaupunkien ulkopuolella.
