Tämän kevään uutiset rajojen sulkemisesta ja elämän rajoittamisesta vaikuttavat globaalisti. On luonnollista pelätä tai vähintäänkin tuntea epätietoisuutta ennen kokemattoman tilanteen äärellä.
Pandemia on globaali kriisi, ja kriisin tehtävä on pysäyttää. Koemme sitä nyt konkreettisesti, vaikkemme itse tai kukaan lähipiiristämme olisi sairastunut.
Maapallon sietokyky on jo pitkään ollut koetuksella, se ei liene uutinen kellekään. Syyn ja seurauksen maailmassa on olemassa kaksi tapaa elää: syitä voi korjata tai sitten elää seurausten kanssa. Elämme nyt seurausten kanssa ja luonto tasapainottaa itseään. Meille tarjotaan taas mahdollisuutta huomata, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä.
Jokainen kriisi on mahdollisuus pysähtyä hengittämään ja havaitsemaan, missä itse juuri tällä hetkellä on. Kriisin tarkoitus on auttaa arvioimaan suuntaa uudelleen.
~
Kotikaranteeneihin liittyy mahdollisuus katsoa maailmaa aivan eri näkökulmasta: meitä kehotetaan olemaan enemmän kotona läheistemme kanssa, pysymään paikallamme kiireen ja hötkyilyn sijaan, keskittymään olennaiseen. Meitä kehotetaan elämään yksinkertaista elämää. (Forbes-lehti kertoi artikkelissa, että rajoitukset saattavat pelastaa enemmän elämiä päästöjen vähenemisen kuin itse viruksen leviämisen estämisen myötä.)
Psykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrönen toteaa kirjassaan Väärin rakastettu, että elämän taitekohdissa nousevat esiin kysymykset riippuvuudesta, turvasta ja turvattomuudesta, itsenäisyydestä, halusta, uskalluksesta ja kyvystä elää omaa elämäänsä. Ne ovat mammuttimaisia, persoonaan, selviytymiseen ja itsetuntemukseen liittyviä asioita. Minkä tahansa kriisin on tarkoitus pysäyttää näiden teemojen äärelle. Niin myös tämän pandemian.
~
Elämän kriisit voivat toimia vedenjakajina matkalla kohti omaa sisintä. Pakollinen pysähdys voi muuttaa elämän perspektiiviä ja järjestää elämänarvot uudelleen.
”Kunpa vain uskaltaisimme luottaa siihen, että koettelemusten tavoitteena ei ole murtaa meitä, vaan puhdistaa ja vahvistaa”, kirjoittaa Teija Enoranta kauniissa kirjassaan Japji Sahib – Mielen joogaa. Elämän matkassa, myös jokaisessa kriisissä, on kyse siitä, että sinua hiotaan kestäväksi ja loistavaksi timantiksi.
Timantti ei synny ilman painetta. Meidän on välttämätöntä kulkea myös elämän ahtaiden kohtien läpi. Jos ihminen ei suostu kohtaamaan henkistä hankaluutta ja kipua, evää hän itseltään mahdollisuuden myös kasvuun ja oppimiseen.
Jokainen kriisi tai sokki on kuin koputus sisäisen katedraalisi kupoliin. Se kysyy, oletko valmis heräämään ja muistamaan perusasioiden tärkeyden: voisitko muuttaa perspektiiviäsi aivan käsittämättömän laajaksi, luottaa elämän viisauteen, päästää irti aina vain uudelleen ja valita tämän hetken?
~
Suorin tie läsnäoloon on omaan hengitykseen kiinnittyminen. Hengitä enemmän kuin ajattelet, on hyvä ohje. Sen sijaan, että jäisit tuijottamaan omaa napaasi, käytä sitä: hengitä niin, että napasi liikkuu ja keskity hengitykseen edes muutaman hengityskierron ajan aina kun muistat, monta kertaa päivässä.
Hengitykseen keskittyminen saattaa auttaa huomaamaan, että sisälläsi on myös rauha. Läsnäolo on läsnäoloa – ja itsessään arvokasta – myös elämän kivuliaina hetkinä.
Tämä teksti on saanut inspiraationsa Noora Lintukankaan uutuuskirjasta Selviytymisopas elämän kriiseihin.
